KKO äänesti: Kuolinpesän osakkailla ei ollut oikeutta omissa nimissään pesän hyväksi ajaa selvitykseen kuuluvaa vahingonkorvauskannetta vaikka pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja toiminut asiamiehenä

04.02.2020

Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa kuolinpesän osakkailla ei ollut oikeutta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi ajaa kolmansia vastaan selvitykseen kuuluvaa vahingonkorvauskannetta, vaikka pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja toiminut asiassa osakkaiden asiamiehenä. (Ään.)

KKO:2020:9
Diaarinumero: S2018/245
Taltionumero: 155
Antopäivä: 4.2.2020 ECLI:FI:KKO:2020:9
Alempien oikeuksien ratkaisut:
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös 7.12.2016 nro 16/37638
Turun hovioikeuden päätös 27.2.2018 nro 159 (ks. Edilex-uutinen)
Perintökaari - Pesänselvitys
Asiavaltuus
Perustelut
Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeusasteissa
1. Z oli kuollut 24.3.2013. Kuolinpesän omaisuus on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon. Z:n perilliset ja kuolinpesän osakkaat ovat A, B ja C.
2. Z oli ollut naimisissa 5.7.2001 kuolleen Y:n kanssa. Y ja Z olivat 19.3.1979 laatineet keskinäisen testamentin, jonka mukaan omaisuus siirtyi jälkeen elävälle puolisolle täydellä omistusoikeudella ensiksi kuolleen jälkeen. Keskinäisessä testamentissa esitettiin myös toivomus, että Y:n rintaperillinen X ei vaatisi lakiosaansa lesken eläessä. Testamentissa määrättiin, että molempien kuoltua X saisi yhteisesti omistetun huvilakiinteistön.
3. Testamentti oli 20.11.2001 annettu tiedoksi X:lle. Tiedoksiannon mukaan X ei ollut siinä yhteydessä esittänyt lakiosavaatimusta, vaan oli ilmoittanut hyväksyvänsä testamentin ja sitoutunut olemaan sitä moittimatta.
4. X oli kuitenkin 19.3.2004 esittänyt lakiosavaatimuksensa Z:n edunvalvojaksi määrätylle kaupungin yleiselle edunvalvojalle. Y:n perinnönjaossa Z:aa edustanut yleinen edunvalvoja oli hakenut maistraatilta lupaa hyväksyä päämiehensä puolesta perinnönjakosopimuksen, jossa Y:n kuolinpesästä oli sovittu jaettavaksi X:lle lakiosana 44 009 euroa. Maistraatti oli antanut luvan oikeustoimeen ja X:lle oli maksettu hänen lakiosansa.
5. Z:n kuolinpesän osakkaat olivat Z:n pesänselvityskokouksessa esittäneet, että X ei ollut tehnyt lakiosavaatimustaan lainmukaisessa määräajassa. Pesänselvittäjä oli antanut ratkaisun, jossa hän oli katsonut, että X:n tuli palauttaa kuolinpesälle virheellisin perustein maksettu määrä. X oli kieltäytynyt palauttamasta rahamäärää. Pesänselvittäjä on hyväksynyt sen, että pesän kaikki osakkaat ajavat kannetta väitetysti lainvastaisesti maksetun lakiosan suuruisen vahingon korvaamiseksi kuolinpesälle. Pesänselvittäjä on lisäksi toiminut pesän kaikkien osakkaiden asiamiehenä. Syynä järjestelylle on ollut kuolinpesän osakkaiden kotivakuutuksiin liittyvän oikeusturvaedun hyödyntäminen.
6. A, B ja C ovat käräjäoikeudessa nostamassaan kanteessa vaatineet, että X ja kaupunki velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Z:n kuolinpesälle vahingonkorvauksena X:lle lainvastaisesti jaetun lakiosan suuruinen määrä. X ja kaupunki ovat vastustaneet kannetta ensisijaisesti sillä perusteella, että kanne tulisi jättää tutkimatta, koska kantajilla ei ollut oikeutta ajaa sitä omissa nimissään. Käräjäoikeus on katsonut, että pesän osakkailla ei ollut pesänselvityshallinnon aikana oikeutta nostaa kannetta pesän ulkopuolista henkilöä vastaan. Käräjäoikeuden mukaan valtuutuksena ei voitu pitää sitä, että pesänselvittäjä oli ilmoittanut valtuuttaneensa pesän osakkaat ajamaan kannetta omissa nimissään pesän hyväksi, koska valtuutus merkitsee sitä, että valtuutettu toimii valtuuttajan nimissä. Näin ollen käräjäoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.
7. A:n, B:n ja C:n valituksen johdosta antamassaan ratkaisussa hovioikeus on todennut, että perintökaareen ei sisälly erityissäännöstä, jonka mukaan pesän osakas ei voisi virallisselvityksen aikana nostaa kannetta pesän hyväksi pesää koskevassa asiassa. Kannetta ajoivat kaikki kuolinpesän osakkaat kuolinpesän hyväksi, minkä menettelyn pesänselvittäjä oli hyväksynyt. Pesänselvittäjä oli yleistoimivaltansa nojalla voinut päättää pesän selvittämisen kannalta tarpeellisista toimenpiteistä, ja siten siitä, että osakkaat ajavat kannetta pesän hyväksi omissa nimissään. Kuolinpesän osakkailla on näin ollen ollut oikeus ajaa kannetta kuolinpesän hyväksi. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja palauttanut asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Kysymyksenasettelu
8. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, voivatko kuolinpesän osakkaat ajaa vahingonkorvauskannetta kolmansia vastaan omissa nimissään pesän hyväksi tilanteessa, jossa kuolinpesä on pesänselvittäjän hallinnossa ja jossa pesänselvittäjä on hyväksynyt kanteen nostamisen.
Sovellettavat perintökaaren säännökset ja oikeusohjeet
9. Perintökaaren 19 luvun 13 § koskee kuolinpesän edustamista ja puhevallan käyttöä silloin, kun pesä on pesänselvittäjän hallinnossa. Kyseisen säännöksen mukaan pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa. Kun pesä on puolestaan osakkaiden yhteishallinnossa, perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakkaat yhdessä edustavat kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa.
10. Perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä ei ole säädetty pesänselvittäjän edustusvaltaa selvästi yksinomaiseksi siten, että kannetta pesän hyväksi ei voisi ajaa joku muukin (KKO 2006:29, kohta 4). Korkein oikeus toteaa, että pesänselvittäjän yksinomainen kanneoikeus on kuitenkin selvä pääsääntö. Tätä osoittavat pykälän sanamuoto ja perintökaaren 18 luvun 2 §:n ja 19 luvun 13 §:n rakenne. Kun osakkaiden yhteisestä, perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä kanneoikeudesta on haluttu poiketa, siitä on nimenomaan säädetty pykälän 2 momentissa. Vastaavaa poikkeusta ei ole säädetty lain 19 luvun 13 §:ssä tarkoitetun tilanteen varalta. Yksittäisellä kuolinpesän osakkaalla ei ole katsottu olevan oikeutta ajaa selvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta kolmatta vastaan kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa, vaikka pesänselvittäjä on kieltäytynyt sitä ajamasta (KKO 2006:29).
Edustusvallasta määrääminen
11. A, B ja C ovat ajaneet kannetta omissa nimissään kuolinpesän lukuun. Kuolinpesän osakkaat ovat asiamiehenään toimivan pesänselvittäjän edustamana ilmoittaneet pesänselvittäjän valtuuttaneen heidät ajamaan kannetta pesän hyväksi. Korkein oikeus toteaa, että osakkaat eivät ole toimineet pesänselvittäjän pesän puolesta antaman valtuutuksen perusteella, koska he eivät ole ajaneet kannetta pesän nimissä.
12. Oikeuskäytännössä on katsottu jakamattoman kuolinpesän voivan olla oikeudenkäynnissä asianosaisena (KKO 1998:139), vaikka sitä ei voida pitää oikeushenkilönä. Kuolinpesä ei kuitenkaan oikeuskirjallisuuden mukaan ole osakkaista erillinen prosessisubjekti (Aulis Aarnio, Urpo Kangas, Suomen jäämistöoikeus I, 2016, s. 410; Juha Lappalainen, Siviiliprosessioikeus I, 1995, s. 300). Kaikkien osakkaiden on lähtökohtaisesti esiinnyttävä oikeudenkäynnissä kantajina tai vastaajina. Osakkaiden toimiessa pesän nimissä ei varsinaisesti ole kysymys pesän edustamisesta, vaan kuolinpesän nimellä kulkevasta henkilöiden välisestä välttämättömästä prosessinyhteydestä. Kuolinpesää koskevissa asioissa voivat siten olla asianosaisina joko kuolinpesän kaikki osakkaat tai pesä (Antti Jokela, Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu, Oikeudenkäynti II, 2012, s. 33; Aarnio, Kangas, s. 410). Näin ollen pesän osakkaat eivät ole tarvinneet pesänselvittäjältä valtuutusta voidakseen olla asianosaisina pesää koskevassa asiassa.
13. Pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksena on keskittää kuolinpesän hallintoa ja selvittämistä koskeva päätöksenteko pesänselvittäjälle. Päätöksenteon keskittäminen tehostaa ja jouduttaa pesän selvittämistä ja sitä seuraavaa perinnönjaon aloittamista. Jos osakas saisi pesänselvittäjän hallinnon kestäessä kanneoikeuden selvitykseen kuuluvassa asiassa, se olisi omiaan viivyttämään selvitystä. Koska oikeudenkäynnin lopputulos vaikuttaisi myös selvityksen lopputulokseen, selvittäjän olisi usein odotettava oikeudenkäynnin päättymistä. Hän ei kuitenkaan voisi vaikuttaa oikeudenkäynnin kestoon. Näillä perusteilla Korkein oikeus on katsonut osakkaan kanneoikeuden lähtökohtaisesti olevan pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksen vastainen (KKO 2006:29, kohta 8).
Korkeimman oikeuden punninta ja johtopäätös
14. Tässä asiassa pesänselvittäjä on pesän osakkaiden kanteen hyväksyessään ja heidän asiamiehenään toimiessaan pitänyt kanteen nostamista pesän selvittämisen kannalta perusteltuna. Pesänselvitysjärjestelmän tavoite rajoittaa osakkaiden erilliskanteita ja välttää selvityksen viivytystä ei siten puhu nyt arvioitavana olevaa kuolinpesän osakkaiden edustusvaltaa vastaan.
15. Pesänselvittäjä on perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaan kuolinpesän lakimääräinen edustaja pesänselvittäjähallinnossa olevassa kuolinpesässä. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2006:29 (kohta 4) osoittaa, että osakkailla voi olla poikkeuksellisesti rinnakkainen kanneoikeus. Pesänselvittäjän kanneoikeus on kuitenkin lain mukaan selvä pääsääntö, jolloin tästä poikkeavalle kanneoikeudelle pitäisi olla vahvat perusteet. Edellä mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa tällaisina perusteina mainitaan pesänselvittäjän kieltäytyminen kanteen nostamisesta ja osakkaiden tähän liittyvä oikeusturvan tarve sekä mahdollisuus rinnakkaisen kanneoikeuden kautta päätyä selvityksessä oikeaan lopputulokseen (kohta 10).
16. Nyt arvioitavana olevassa tapauksessa pesänhoitaja ei ole kieltäytynyt kanteen nostamisesta, vaan päinvastoin on itse ajanut kannetta. Valitun menettelyn eli kanteen nostamisen pesän asemesta pesän osakkaiden nimissä ei ole edes väitetty johtavan pesänselvityksessä varmemmin oikeaan lopputulokseen. Asiassa ei ole esitetty muitakaan pesänselvityksen tavoitteisiin pohjautuvia syitä poiketa lainsäätäjän pääsäännöksi määrittelemästä pesänselvittäjän kanneoikeudesta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lla, B:llä ja C:llä ei ole oikeutta ajaa omissa nimissään Z:n kuolinpesän hyväksi pesänselvitykseen kuuluvaa vahingonkorvauskannetta X:ää ja kaupunkia vastaan. Tätä johtopäätöstä ei muuta toiseksi se, että pesänselvittäjä on hyväksynyt kanteen ajamisen ja että hän on toiminut asiassa pesän osakkaiden asiamiehenä.
Oikeudenkäyntikulut
17. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Kyseisen luvun 8 a §:ssä säädetään siitä, että tuomioistuin voi määrätä asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluista, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin.
18. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a § on lain perustelujen mukaan tarkoitettu poikkeukseksi, ja kuluvastuun alentamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen pitää olla suhteellisen korkea. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi esiintyä esimerkiksi tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulosta ei ole etukäteen ennustettavissa. Säännöksen soveltaminen pitää perustaa oikeudenkäynnin kohteena olevaan riita-asian kokonaisarviointiin. Säännöstä ei saa soveltaa niin laajasti, että se johtaa pääsäännön eli hävinneen asianosaisen täysimääräisen kuluvastuun vesittymiseen. Säännöstä tulee ensisijaisesti soveltaa siten, että hävinneen asianosaisen vastapuolelle maksettavia kuluja alennetaan (HE 107/1998 vp s. 19; ks. myös KKO 2018:65, kohta 29 ja KKO 2019:65, kohta 15).
19. Korkein oikeus toteaa, että perintökaaren 19 luvun 13 §:n sanamuoto on suhteellisen selkeä, ja ratkaisussa KKO 2006:29 on tarkennettu pesän edustamista ja puhevallan käyttöä silloin, kun kuolinpesä on pesänselvittäjän hallinnossa. Osakkaiden rinnakkaisen kanneoikeuden soveltamisalaan liittyy kuitenkin merkittävää oikeudellista tulkinnanvaraisuutta. Tähän viittaa yhtäältä se, että ratkaisun lopputulos on muuttunut eri oikeusasteissa. Toisaalta myös Korkeimmassa oikeudessa on esitetty asiasta erilaisia oikeudellisia ratkaisuvaihtoehtoja. Arvioitaessa asiaa kokonaisuutena Korkein oikeus katsoo, että A:lla, B:llä ja C:llä on ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ssä edellytetyllä tavalla perusteltu syy oikeudenkäyntiin.
20. Edellä todetulla tavalla pääsääntönä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ää sovellettaessa hävinneen asianosaisen kuluvastuun alentaminen. Tässä tapauksessa kuluvastuuta on perusteltua alentaa yhdellä kolmasosalla eli siten, että A, B ja C ovat pääasian hävinneinä velvollisia korvaamaan kaksi kolmasosaa X:n ja kaupungin tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä (eri mieltä), Ari Kantor, Jarmo Littunen, Lena Engstrand (eri mieltä) ja Jussi Tapani. Esittelijä Saini Siitarinen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Engstrand: Yhdyn Korkeimman oikeuden enemmistön perusteluihin kohdissa 1–10. Tämän jälkeen lausun seuraavaa:
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jakamaton kuolinpesä voi olla oikeudenkäynnissä asianosaisena (ks. esim. KKO 1998:139). Kuolinpesä ei kuitenkaan ole osakkaista erillinen oikeushenkilö. Osakkaiden toimiessa pesän nimissä ei varsinaisesti ole kysymys pesän edustamisesta, vaan perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti kuolinpesän nimellä kulkevasta henkilöiden välisestä välttämättömästä prosessinyhteydestä. Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kuolinpesän osakkaiden tulee yhteisesti hallita pesän omaisuutta pesän selvittämiseksi. Yhteishallinnon aikana kuolinpesän osakkaat kantavat ja vastaavat pääsääntöisesti yhdessä pesää koskevissa asioissa. Muun muassa siinä tilanteessa, että osakkaat eivät pääse yksimielisyyteen pesän selvittämiseen liittyvissä asioissa, osakas voi hakea tuomioistuimelta pesän omaisuuden luovuttamista pesänselvittäjän hallintoon.
Pesänselvittäjän toimivalta on yleinen ja hänen tehtävänään on ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin ja saattaa kuolinpesä sellaiseen tilaan, että pesä voidaan jakaa haittaamatta ketään, jonka oikeus riippuu pesänselvityksestä. Perintökaaren 19 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan pesänselvittäjän on, jos se hankaluudetta käy päinsä, tiedusteltava osakkaiden mielipidettä, kun on kysymys osakkaille tärkeistä asioista. Sen jälkeen, kun pesä on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon, pesän osakkaat menettävät kanneoikeutensa/edustusvaltansa jäämistöä koskevissa asioissa ja perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä säädetyllä tavalla sitä käyttää pesänselvittäjä.
Pesänselvittäjän yksinomainen edustusvalta on perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaan pääsääntö. Kuten ratkaisussa KKO 2006:29 (kohta 4) on todettu, mainitussa lainkohdassa pesänselvittäjän edustusvaltaa ei ole kuitenkaan säädetty selvästi yksinomaiseksi siten, etteikö kannetta pesän hyväksi voisi ajaa joku muukin. Tuossa ratkaisussa on punnittu osakkaan kanneoikeuden puolesta ja sitä vastaan puhuvia näkökohtia. Korkein oikeus on päätynyt siihen, että tapauksessa, jossa kuolinpesä oli edelleen pesänselvittäjän hallinnossa, kuolinpesän yhdellä osakkaalla ei ollut oikeutta ajaa kuolinpesän puolesta pesänselvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta kolmatta vastaan, vaikka pesänselvittäjä oli kieltäytynyt kannetta ajamasta (kohta 12).
Ratkaisussa KKO 2006:29 (kohta 8) on perintökaaren 19 luvun 12 §:n 1 momenttiin viitaten kiinnitetty huomiota muun muassa siihen, että pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksena on keskittää kuolinpesän hallintoa ja selvittämistä koskeva päätöksenteko pesänselvittäjälle. Päätöksenteon keskittäminen tehostaa ja jouduttaa pesän selvittämistä ja sitä seuraavaa perinnönjaon aloittamista. Jos osakas saisi pesänselvittäjän hallinnon kestäessä kanneoikeuden selvitykseen kuuluvassa asiassa, se olisi omiaan viivyttämään selvitystä. Koska oikeudenkäynnin lopputulos vaikuttaisi myös selvityksen lopputulokseen, selvittäjän olisi usein odotettava oikeudenkäynnin päättymistä. Hän ei kuitenkaan voisi vaikuttaa oikeudenkäynnin kestoon. Näillä perusteilla Korkein oikeus on katsonut osakkaan kanneoikeuden lähtökohtaisesti olevan pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksen vastainen.
Päinvastoin kuin ratkaisussa KKO 2006:29 tarkoitetussa tilanteessa, pesänselvittäjä ei ole nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kieltäytynyt ajamasta selvitykseen kuuluvaa kannetta. Pesänselvittäjä on sen sijaan hyväksynyt kuolinpesän osakkaiden kanteen nostamisen ja jopa toiminut asiassa osakkaiden asiamiehenä. Kuolinpesän osakkaat ovat pesänselvittäjän edustamana ilmoittaneet pesänselvittäjän valtuuttaneen heidät ajamaan kannetta pesän hyväksi. Kanteen nostaminen on näin ollen vastannut sekä kaikkien kuolinpesän osakkaiden että pesänselvittäjän tahtoa.
Edellä todetulla tavalla pesänselvittäjän toimivalta on yleinen. Hänen tulee hoitaa tehtävänsä joutuisasti ja huolehtia kaikkien niiden oikeudenomistajien eduista, joiden oikeus on pesänselvityksestä riippuvainen. Lisäksi hänen on mahdollisuuksien mukaan tiedusteltava osakkaiden mielipidettä osakkaille tärkeistä asioista. Edellä mainitusta ratkaisusta KKO 2006:29 (kohta 4) on pääteltävissä, että pesänselvittäjä voi toimivaltansa rajoissa ja pesänselvitysjärjestelmän tarkoitus ja tavoitteet huomioon ottaen päättää, että joku muu ajaa pesänselvitykseen kuuluvaa kannetta. Yleensä pesän edustaminen perustuu tällöin valtuutukseen, joka tyypillisesti ilmaisee valtuuttajan tahdon tulla sidotuksi oikeustoimeen valtuutetun välityksin. Tilanteessa, jossa niin pesänselvittäjän kuin pesän kaikkien osakkaiden yksimielinen tahto on ulkopuolisenkin silmin selvä, erillinen valtuutus ei ole tarpeen.
Näillä perusteilla katson, että kuolinpesän yksimieliset osakkaat ovat tahtonsa mukaisesti ja pesänselvittäjän hyväksynnällä voineet ajaa vahingonkorvauskannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi kolmansia henkilöitä vastaan. Kun pesänselvittäjä on pitänyt kanteen nostamista pesän selvittämisen kannalta perusteltuna ja kun lisäksi kaikki pesän osakkaat ovat olleet pesänselvittäjän kanssa tästä kysymyksestä samaa mieltä, ei kanneoikeus ole ristiriidassa pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kanssa.
Kanneoikeuden edellytyksiä on arvioitava ylempänä ilmenevin tavoin silmällä pitäen perintökaaren kuolinpesän hallintoa koskevia säännöksiä ja niiden tavoitteita. Kuolinpesän osakkaiden kotivakuutuksiin liittyvän oikeusturvaedun mahdollinen hyödyntäminen ei siksi anna aihetta arvioida kanneoikeuskysymystä toisin.
Edellä mainituilla perusteilla hylkään valituksen ja pysytän hovioikeuden päätöksen lopputuloksen.
Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen velvollisena ottamaan kantaa oikeudenkäyntikuluihin ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.
Oikeusneuvos Häyhä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Engstrand.