KHO:n ratkaisu käytetyn tuontiajoneuvon autoverosta

14.11.2018

asianajaja - asianajotoimisto - Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy - lakiasiaintoimisto - lakitoimisto - lakimies

Autoverotus – Tuontiajoneuvosta kannettavan autoveron enimmäismäärä – Veroprosentti – Verotusarvo – Verottomat tarvikkeet – Tavanomaiset toimituskulut – Syrjivän verotuksen kielto – Hallinto-oikeuden tutkimisvalta

KHO:2018:155
Autoverotus – Tuontiajoneuvosta kannettavan autoveron enimmäismäärä – Veroprosentti – Verotusarvo – Verottomat tarvikkeet – Tavanomaiset toimituskulut – Syrjivän verotuksen kielto – Hallinto-oikeuden tutkimisvalta
Vuosikirjanumero: KHO:2018:155
Antopäivä: 14.11.2018
Taltionumero: 5263
Diaarinumero: 3284/2/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:155
Tulli oli määrännyt A:lle tämän Suomeen maahantuomasta käytetystä Volvo XC90 -merkkisestä henkilöautosta autoveroa. Verotusarvo oli määritetty tilastollisesti sellaisen vertailuaineiston perusteella, joka oli koskenut samanlaisten käytettyjen ajoneuvojen pyyntihintoja Suomen markkinoilla. Autoveroprosentti oli oikaistu niin kutsuttua historiallista autoveroprosenttia vastaavaksi ratkaisun KHO 2014:182 mukaisesti.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko ajoneuvosta kannettu SEUT 110 artiklasta ilmenevä syrjimättömyysvaatimus huomioon ottaen veroprosentin oikaisun jälkeenkin liikaa autoveroa. Arvioitavaksi tuli sen seikan merkitys, että käytettyjen ajoneuvojen markkinoilta saaduissa vertailutiedoissa ei ollut otettu huomioon, mitä verottomia eriä vertailuajoneuvojen pyyntihintoihin sisältyi. Verottomia eriä oli voinut muodostua, koska autoverolain ja noudatetun soveltamiskäytännön mukaan ajoneuvon arvoon ei tullut lukea tavanomaisia toimituskuluja ja ajoneuvon mukana myytyjä tarvikkeita, jotka oli asennettu muualla kuin tehtaalla, ja koska käytetyssä ajoneuvossa jäljellä olevana veron määränä oli pidettävä ajoneuvon arvonalentumisen perusteella määräytyvää osuutta alkuperäisen veron määrästä.
A vaati verotuspäätöstä muutettavaksi veroprosentin osalta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että autoverotuspäätökseen sisältyvät verotusarvon ja veroprosentin määräämistä koskevat osaratkaisut eivät tulleet erikseen lainvoimaisiksi. Hallinto-oikeus ei ollut menetellyt virheellisesti, kun se oli asiaa ratkaistessaan arvioinut, oliko vaatimuksen tueksi esitettyjen seikkojen merkitys tullut otetuksi huomioon jo verotusarvoa määritettäessä.
Tilastollisen arvonmääritysmenetelmän soveltamisen yhteydessä menetelmän tuottamaa pyyntihintaa oli alennettu mahdollisten eri virhetekijöiden vuoksi 10 prosenttia ennen tavanomaisten alennusten vähentämistä. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että tällaista alennusta oli pidettävä riittävänä korjaamaan myös nyt kysymyksessä oleva verottomien erien huomioon ottamiseen liittyvä epätarkkuus. Ajoneuvoon kohdistunut autoverotus ei ollut omiaan suosimaan kotimaan markkinoilla olevia jo rekisteröityjä samanlaisia käytettyjä ajoneuvoja, eikä verotusta ollut pidettävä syrjivänä.
Autoverolaki 11 §, 11 b, 11 c § 1 momentti, 11 d §, 11 e § 1 momentti ja 15 § 1 momentti
Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT) 110 artikla

asianajaja - asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus