KHO purki VakO:n palkkaturvaa koskevan päätöksen ilmeisen vääränä lainsoveltamisena

30.01.2015

KHO:2015:6 Purku – Vakuutusoikeuden päätös – Ilmeisesti väärä lain soveltaminen – Erehdys – Palkkaturva – Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen – Vahingonkorvaus – Hakemuksen määräaika

Työntekijän työsopimus oli työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla purettu päättyväksi 22.8.2007. Hovioikeuden 25.6.2009 antaman tuomion mukaan erittäin painavaa syytä työsopimuksen purkamiselle ei ollut. Työnantajalla oli kuitenkin työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukainen asiallinen ja painava syy irtisanoa työntekijä. Hovioikeus velvoitti työnantajan työsopimuslain 6 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla suorittamaan työntekijälle irtisanomisajan palkkaa kahden kuukauden irtisanomisajalta.

Työntekijä haki 6.7.2009 irtisanomisajan palkkasaatavaansa palkkaturvana elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Hakemus hylättiin, koska sitä ei ollut tehty kolmen kuukauden kuluessa saatavan erääntymispäiväksi katsotusta työsuhteen päättymispäivästä 22.10.2007 lukien. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus hylkäsivät työntekijän valitukset samalla perusteella.

Työntekijä haki korkeimmasta hallinto-oikeudesta palkkaturva-asiassaan annettujen päätösten purkamista. Kun asiaa ratkaistiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa, asiassa ei ollut sovellettava vakuutusoikeuslain 19 §:n 1 momenttia, jonka nojalla korkein hallinto-oikeus voi purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, vaan asiassa oli sovellettava palkkaturvalain 26 §:n 3 momentin mukaisesti hallintolainkäyttölain 63 §:n säännöksiä.

Työntekijän palkkaturvahakemuksessa tarkoitettua saatavaa oli pidettävä palkkaturvalain 5 §:n toisessa virkkeessä tarkoitettuna vahingonkorvauksen luonteisena saatavana, jota oli haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulosta. Koska asiassa annetut vakuutusoikeuden, työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökset perustuivat hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka oli voinut olennaisesti vaikuttaa päätöksiin ja joka oli loukannut työntekijän oikeutta, korkein hallinto-oikeus purki sanotut päätökset ja palautti asian elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.