Kaksi velkasaatavan luovutuksen verokohtelua koskevaa ratkaisua – KHO 2018:170 ja KHO 14.12.2018 T 5890


lakiasiaintoimisto –asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy –  lakitoimisto – lakimies

Ratkaisun mukaan tavallisena velkakirjana pidettävän pääomalainan luovutukseen sovelletaan luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä. Samaa tulkintaa on sovellettava lähtökohtaisesti kaikkien tavallisten velkakirjojen vastikkeellisiin luovutuksiin. Ratkaisussa KHO 14.12.2018 T 5890 otettiin puolestaan kantaa osakkeiden ja pääomalainan yhtäaikaisen samalle ostajalle tapahtuneen luovutuksen verokohteluun. Pääomalainan luovutusta koskeva ratkaisu KHO 2018:170 on merkittävä luovutusvoittoverotuksen alaa määrittävä linjaratkaisu.

1 Velkasaatavan ja pääomalainasaatavan luovutuksen verokohtelusta
Omaisuuden luovutuksesta saadun voiton tai tappion laskemiseen ja luovutustappion vähentämiseen sovelletaan tuloverolain (TVL) 45–50 § säännöksiä. Nämä säännökset johtavat monilta osin merkittävästi erilaiseen lopputulokseen juoksevan tulon verotuksessa sovellettavat säännökset [1] . Tuloverolaissa ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty sitä, mitä omaisuudella tarkoitetaan. Tulkintaongelmia liittyy muun muassa velkakirjoihin. Viimeaikaisessa oikeuskäytännössä omaisuuden käsite on tietyiltä osin täsmentynyt. Ratkaisussa KHO 2018:11 juoksevaa velkakirjaa on pidetty TVL 45.1 ja 50.1 §:ssä tarkoitettuna omaisuutena, jonka luovutukseen sovelletaan luovutusvoiton laskemista ja luovutustappion vähentämisestä koskevia säännöksiä [3] . Tavallisen velkakirjan osalta oikeustila ei sen sijaan ole ollut selvä.Luovutusvoiton verotusta koskevien säännösten soveltamisalan kannalta olennaista on se, onko luovutuksen kohteena TVL 45.1 §:ssä ja TVL 50.1 §:ssä [2] tarkoitettua omaisuutta.

Tuloverolaissa tavallisen velkakirjan vastikkeellista luovutusta ei ole nimenomaisesti rajattu luovutusvoittoverotuksen ulkopuolelle. Verotuskäytännössä tavalliseen velkakirjaan perustuvia saamisia ei ole yleensä pidetty TVL 45.1 §:n ja TVL 50.1 §:n mukaisena omaisuutena [4] , mutta kirjallisuudessa asiasta on esitetty toisen suuntaisia näkemyksiä [5]
Tuloverolain 45.1 §:n sanamuodon perusteella luovutusvoiton verotusta sovelletaan minkä tahansa omaisuuden, myös saamisoikeuden, vastikkeellisesta luovutuksesta saatuun voittoon. Tämä on pääteltävissä myös ratkaisujen KHO 2009:3 ja KHO 2018:11 perusteluista, joissa omaisuuden käsitettä ja siten luovutusvoittoverotuksen alaa on pidetty laajana. .

Tavallisesta velkakirjasta on kysymys myös osakeyhtiö ottamassa osakeyhtiölain (OYL) 12 luvun mukaisessa pääomalainassa. Pääomalaina voidaan maksaa yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. Muissakin tilanteissa pääomalainan palauttamiselle ja koron maksamiselle asetettu OYL 12:1:n 2 kohdassa rajoituksia. Yhtiö tai sen tytäryhtiö ei myöskään saa antaa vakuutta pääomalainan pääoman tai koron maksamisesta.

Ratkaisu koskee nimenomaan pääomalainan verokohtelua velallisyhtiön konkurssin yhteydessä, joten siitä ei voida tehdä suoria päätelmiä siitä, miten pääomalainan ja osakkeiden vastikkeellista luovutusta tulisi kohdella verotuksessa.tuomiossa KHO 2016:49 [6] pääomalainansaatavan palauttamattoman pääoman määrä on luettu velallisyhtiön konkurssitilanteessa lainan antaneen osakkeenomistajan osakkeiden hankintamenon osaksi. Asiassa ei annettu merkitystä sille, mistä syystä laina oli aikanaan annettu [7] . Näin pääomalainan pääoma voidaan vähentää osana osakkeiden hankintamenoa luovutustappiona, kun osakkeet menettävät lopullisesti arvonsa lainan saaneen yhtiön konkurssin seurauksena.

Julkaisemattomassa ratkaisussa KHO 26.5.2010 T 1290 on katsottu, että osakepääomaksi konvertoitu pääomalaina tuli lukea osakkeiden hankintamenoon, kun osakkeenomistaja luovutti osakkeensa vastikkeellisesti.
Pääomalainan antanut henkilö ei ole välttämättä lainan saaneen yhtiön osakkeenomistaja. Tällöin pääomalainaa ei luonnollisestikaan voida lukea osakkeiden hankintamenoon. Lisäksi pääomalaina ja osakkeet voidaan luovuttaa eri aikaan ja eri ostajille. Näihin tulkintatilateisiin ei ole tähän mennessä otettu kantaa oikeuskäytännössä.


Tuoimoiden taustaa
Korkein hallinto-oikeus antoi 14.12.2018 kaksi ratkaisua, jotka koskevat pääomalainoiksi muutettujen velkasaatavien luovutuksen verokohtelua. Ratkaisut KHO 2018:170 ja KHO 14.12.2018 T 5890 koskevat samaa järjestelyä, jossa D:n suvun sijoitusyhtiönä toimivan C Oy:n oli tarkoitus ostaa osin omistamansa B Oy:n muiden osakkeenomistajien osakkeet ja niihin liittyvät B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavat. C Oy:n lisäksi B Oy:n osakkeenomistajina oli pääosin D:n sukuun kuuluvia henkilöitä. Järjestelyn jälkeen B Oy:stä oli tarkoitus tulla C Oy:n kokonaan omistama tytäryhtiö. B Oy omisti puolestaan yli 10 % pörssinoteeratusta E Oyj:stä.

Osakeannissa merkityt osakkeet on numeroitu ja merkinnän yhteydessä annetut lainat on numeroitu siten, että kutakin osaketta vastaa saman numeroinen laina.
Osakassopimuksen mukaan B Oy:n osakkeita ei saa luovuttaa D:n suvun ulkopuolisille muuten kuin yhtiön hallituksen luvalla.
B Oy on merkitty kaupparekisteriin vuonna 2009. B Oy toteutti vuonna 2009 osakassopimuksen perusteella osakkeenomistajilleen osakeannin, jonka yhteydessä oli sovittu myös osakkeenomistajien yhtiölle antamista lainoista. Osakkeen merkintähinta oli 100 € ja osakkeenomistajat olivat antaneet yhtiölle lainaa yhtä merkittyä osaketta kohden 900 €.  Osakkeenomistajalla, jolla on luovutettavien osakkeiden kanssa saman numeroisia lainaosuuksia, on oikeus myydä nämä lainaosuudet osakkeiden ostajalle. Osakkeen hinnoittelu perustuu yhtiön nettosubstanssiarvoon, jota laskettaessa kohdeyhtiö E Oyj:n osakkeen arvon kehitys kolmen viimeksi kuluneen kuukauden aikana otetaan huomioon sopimuksessa määritellyllä tavalla. Lainaosuus arvostetaan jäljellä olevan lainapääoman mukaan.
B Oy:ltä olevia lainasaamisia muunnettiin vuoden 2015 alkupuolella OYL 12 luvun mukaisiksi pääomalainoiksi B Oy:n heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Yhtiö oli tuolloin menettänyt oman pääomansa, ja lainojen muuntamisella estettiin yhtiön asettaminen selvitystilaan.


Tuomio KHO 2018:170
Verohallinnon antamaan ennakkoratkaisuun perustuvassa tapauksessa KHO 2018:170 on kysymys B Oy:n pääomalainasaatavan luovutuksesta C Oy:lle. Pääomalainasaatavan omistanut A ei omistanut lainkaan B Oy:n osakkeita, koska A:n lapset olivat merkinneet osakkeet. A:n alun perin 630 000 €:n suuruisesta lainasaatavasta 356 505,47 € oli muutettu pääomalainaksi. A:n tarkoituksena oli luovuttaa pääomalainasaatava C Oy:lle. Tapauksen käsittelyn aikana A luovutti pääomalainan C Oy:lle 6 584,85 €:n suuruista vastiketta vastaan.


A pyysi asiassa ennakkoratkaisua kysymykseen:
Mikäli A myy B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavansa hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa C Oy:lle saamisten käyvästä arvosta, realisoiko luovutus A:lle verotuksessa vähennyskelpoisen luovutustappion?
Mikäli pääomalainojen luovutuksesta ei katsota muodostuvan vähennyskelpoista luovutustappiota, onko pääomalainoista syntyvä tappio vähennyskelpoinen pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena menona A:n verotuksessa?


Ennakkoratkaisuhakemuksen monipolvisessa käsittelyssä Verohallinto antoi aluksi ennakkoratkaisun, jossa suunniteltua järjestelyä pidettiin verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n mukaisena veron kiertämisenä. Hallinto-oikeus kumosi ennakkoratkaisun ja palautti asian Verohallinnon käsiteltäväksi ja katsoi, ettei asiassa ollut kysymys veron kiertämisestä.
Verohallinnon antamassa uudessa ennakkoratkaisussa katsottiin, että pääomalainasaatavan luovutus ei realisoi vähennyskelpoista luovutustappiota eikä syntyvä tappio ollut vähennyskelpoinen tulonhankkimismenona, jos A myisi pääomalainasaatavan käyvästä arvostaan C Oy:lle.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n uutta ennakkoratkaisua koskeneen valituksen. Hallinto-oikeus perusteli kantaansa sillä, että saamisen luovutus ei ollut TVL 50.1 §:ssä tarkoitettu omaisuuden luovutus eikä TVL 50.3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu luovutustappioon rinnastettava arvopaperin lopullinen arvonmenetys.
A valitti hallinto-oikeuden ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. A vaati ensisijaisesti, että uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että pääomalainan luovutus realisoi hänen verotuksessaan vähennyskelpoisen luovutustappion. Toissijaisesti A vaati, että pääomalainasaatavan luovutuksesta syntyvä tappio on vähennyskelpoinen pääomatuloon kohdistuneena tulonhankkimismenona. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi A:n ensisijaisen vaatimuksen.
Tapauksessa oli ratkaistavana kysymys siitä, onko käypää vastiketta vastaan myydystä tavallisen velkakirjan luonteisesta pääomalainasta aiheutunut tappio TVL 50.1 §:ssä tarkoitettu omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio. Asiassa ei ollut kysymys tappion suuruudesta. Asiassa oli riidatonta se, että OYL 12 luvun mukainen pääomalaina ei ole arvopaperi.
Tuomion perusteluissa todetaan aluksi, ettei tuloverolaissa ole omaa omaisuuden määritelmää. Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan erityisesti 1.1.2006 kumotun varallisuusverolain (VVL) [8] ja sitä edeltäneen tulo- ja varallisuusverolain varojen käsitteellä ja varallisuusverolain esitöillä. Varallisuusverolain 3.1 §:n 4 kohdan mukaan Suomessa olevia varoja olivat muun muassa saamiset, jos velallinen oli Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä. Varallisuusverolain esitöiden [9] mukaan säännöksen varoja koskeva luettelo oli tuolloin voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain [10] mukainen. Tulo- ja varallisuusverolain 118.1 §:n mukaan veronalaisiksi varoiksi on katsottu verovelvollisen verovuoden päättyessä oleva rahanarvoinen omaisuus sanotussa laissa jäljempänä säädetyin poikkeuksin. Varallisuusverolain 42.2 §:n siirtymäsäännöksen mukaan, mitä muussa laissa tai asetuksessa säädetään veronalaisesta tai verotettavasta omaisuudesta, sen katsotaan tarkoittavan varallisuusverolain voimaantultua veronalaista tai verotettavaa varallisuutta. Lain esitöiden [11] mukaan muun lainsäädännön viittaukset omaisuuteen, varallisuuteen tai niistä kannettavaan veroon tarkoittaisivat vastaavasti varallisuusverolakia tai tuloverolakia. Lisäksi asiassa otettiin huomioon se, että saamiset ovat siviilioikeudellisesti omaisuutta. Näin varallisuusverolaissa tarkoitettuja saamisia ei ollut jätettävä tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle. Siten myös osakeyhtiölain 12 luvun mukaiset pääomalainat katsottiin tuloverolain 50.1 §:n tarkoitetuksi omaisuudeksi.
Ratkaisu KHO 14.12.2018 T 5890
Verohallinnon antamaan ennakkoratkaisuun perustuvassa tapauksessa KHO 14.12.2018 T 5890 oli puolestaan kysymys B Oy:n osakkeiden ja B Oy:ltä olleen pääomalainasaatavan yhtäaikaisesta luovutuksesta C Oy:lle. Tapauksessa verovelvollinen A omisti 0,07 % B Oy:n osakkeista, joiden merkintähinta oli 9 000 € ja alun perin 441 000 €:n suuruisen saamisen B Oy:ltä, josta 249 553,83 € oli muunnettu pääomalainaksi.


A pyysi Verohallinnolta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
Mikäli A myy omistamiensa B Oy:n osakkeiden lisäksi myös samalta yhtiöltä olevat pääomalainasaatavansa hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa C Oy:lle saamisten käyvästä arvosta, realisoiko luovutus A:lle verotuksessa vähennyskelpoisen luovutustappion siten, että pääomalainat luetaan osaksi B Oy:n osakkeiden hankintamenoa?
Mikäli pääomalainoja ei lueta luovutustappiota laskettaessa osakkeiden hankintamenoon, onko pääomalainojen luovutuksesta syntyvä tappio vähennyskelpoinen pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneina menoina A:n verotuksessa?
Samoin kuin tapauksessa KHO 2018:170, tässäkin tapauksessa asiaa käsiteltiin kahteen kertaan hallinto-oikeudessa. Toisella kerralla kysymys oli ennakkoratkaisusta, jossa Verohallinto oli katsonut, ettei pääomalainasaatavaa lueta osaksi osakkeiden hankintamenoa eikä pääomalainasaatavan luovutuksesta syntyvä tappio ole vähennyskelpoinen pääomatuloihin kohdistuvana tulonhankkimismenona. Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että A:lle realisoituu B Oy:n osakkeiden ja pääomalainasaatavan luovutuksesta mahdollinen vähennyskelpoinen tappio siten, että pääomalainat luetaan osaksi B Oy:n osakkeiden hankintamenoa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen.
Ratkaisun perusteluissa korkein hallinto-oikeus toteaa, että tapauksessa on kysymys OYL 12 luvun mukaisesta pääomalainasta. Muilta osin perusteluissa viitataan pääomalainan ehtoihin ja hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluihin ja niissä mainittuihin oikeusohjeisiin sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyihin vaatimuksiin ja asiassa saatuun selvitykseen.
Hallinto-oikeuden perusteluissa todetaan, että oikeuskäytännössä yhtiön osakkeenomistajan antamia pääomalainoja on pidetty osakkeiden hankintamenoon luettavan lisäsijoituksen luonteisena eränä. Ennakkoratkaisun mukaisissa olosuhteissa pääomalainaa oli pidettävä osakeomistukseen liittyvänä lisäsijoituksena, joka oli luettava osaksi osakkeiden hankintamenoa. Korkein hallinto-oikeus viittaisi omissa perusteluissaan myös asiassa esitettyihin vaatimuksiin ja asiassa saatuun selvitykseen. Tällä viitattaneen ainakin siihen, että lainat liittyivät alun perin selkeästi osakemerkintään ja siihen, että lainasaamiset konvertoitiin pääomalainaksi.
Ratkaisujen arviointia
Tuomio KHO 2018:170 on merkittävä linjaratkaisu, joka ratkaisee pitkään epäselvänä olleen kysymyksen siitä, kuuluuko tavallisen velkakirjan vastikkeellinen luovutus luovutusvoittoverotuksen piiriin. Lisäksi ratkaisu selkeyttää muutenkin sitä, kuinka tuloverolain omaisuuden käsitettä tulee tulkita.
Ratkaisua ei voida sen perustelujen vuoksi tulkita siten, että siinä lausutut oikeusohjeet koskisivat vain OYL 12 luvun mukaista pääomalainasaamista, vaan samaa tulkintaa tulee soveltaa lähtökohtaisesti kaikkien tavallisten velkakirjojen vastikkeellisiin luovutuksiin. Siten kaikkien velkasaamisten, riippumatta siitä, onko kysymys tavallisesta velkakirjasta, juoksevasta velkakirjasta, joukkovelkakirjasta tai pääomalainasaamisesta, vastikkeelliseen luovutukseen sovelletaan luovutusvoittoa koskevia säännöksiä.
Velkakirjasta aiheutunut tappio ei kuitenkaan liene vähennyskelpoinen, jos lainaa ei ole annettu tulonhankkimistarkoituksessa, koska elantomenot eivät ole TVL 31.4 §:n perusteella vähennyskelpoisia. Siten esimerkiksi sukulaisuus- tai ystävyyssuhteen perusteella annetun velan tappiollinen luovutus ei välttämättä realisoi verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota. Sen sijaan esimerkiksi vertaislainapalvelun kautta annetun tai muuten selkeästi sijoitustarkoituksessa annetun velkasaatavan tappiolliseen luovutukseen tulee soveltaa TVL 50 §:n luovutustappiota koskevia säännöksiä.
Tuomiosta on pääteltävissä se, että TVL 45.1 §:n ja TVL 50.1 §:n omaisuuden käsitteen määrittelyyn voidaan hakea tulkinta-apua varallisuusverolain ja tulo- ja varallisuusverolain omaisuuden ja varallisuuden käsitteistä sekä omaisuuden siviilioikeudellisesta käsitteestä. Varallisuusverolain varojen käsite oli erittäin laaja, kun otetaan huomioon VVL 3 ja 9–10 §:n varoja veronalaisuutta koskevat säännökset [12] . Siten myös tuloverolain omaisuuden käsite on hyvin laaja. Kun asiaa tarkastellaan siviilioikeuden kannalta, tuloverolain omaisuuden käsite näyttäytyy edelleen hyvin laajana. Omaisuuden käsitteen piiriin voidaan katsoa kuuluvan Rekolan jo vuonna 1947 esittämän esimerkkiluettelon mukaisesti muun muassa arvopaperit, alukset, laivaosuudet, koneet, kaluston, taulut, korut sekä saamis-, pantti-, vuokra-, patentti-, tekijän- ja kustannusoikeudet, toiminimi, sanomalehden nimi, tavaramerkki ja sitoumus olla harjoittamatta jotain toimintaa [13] .
Viimeaikaisia uusia tulkintakysymyksiä liittyy ainakin kapitalisaatiosopimuksen ja virtuaalivaluutan luovutuksesta saadun tulon verokohteluun. Eduskunnan käsiteltävä olevan hallituksen esityksen mukaan kapitalisaatiosopimuksen luovutuksen verokohtelusta ollaan ottamassa TVL 45.7 §:ään erityissäännökset, joiden perusteella kysymys olisi luovutusvoittoverotuksen piiriin kuuluvasta tapahtumasta [14] . Ratkaisun KHO 2018:170 perusteellakin tosin näyttäisi varsin selvältä, että kapitalisaatiosopimuksen luovutus kuuluisi luovutusvoittoverotuksen piiriin, koska tällainen omaisuus olisi kiistatta ollut varallisuusverotuksessa varallisuutta. On kuitenkin huomattava, että vielä lainvoimaa vailla olevassa ennakkoratkaisussa KVL 2018/36 on päädytty toisenlaiseen ratkaisuun. Virtuaalivaluuttaa koskeva kysymys saanee lopullisen vastauksensa, kun korkein hallinto-oikeus antaa päätöksen ennakkoratkaisua KVL 2017/54 koskevassa asiassa. Kyseisessä ennakkoratkaisussa virtuaalivaluutan luovutukseen ei sovellettu luovutusvoittoa koskevia säännöksiä toisin kuin lainvoimaa vailla olevassa päätöksessä Helsingin HAO 6.7.2018 T 18/0426/3.
Ratkaisun KHO 2018:170 perusteluissa tuloverolain käsitteiden tulkinnassa korostuu vahva sitoutuminen tulo- ja varallisuusverotuksen omiin käsitteisiin. Tulkinnan perustelut haettiin jo kumotusta varallisuusverolaista ja aiemmasta tulo- ja varallisuusverolaista. Sen sijaan viittaus omaisuuden siviilioikeudelliseen käsitteeseen voidaan nähdä lähinnä varallisuusverotuksesta juontuvaa tulkintaa vahvistavana argumenttina. Tällaista lähtökohtaa voidaan pitää tuloverojärjestelmän sisäisen systematiikan kannalta peruteltuna. Jos tulo- ja varallisuusveroja koskeva lainsäädäntö ei anna vastausta tulkintaongelmaan, on tuloverolaissa käytettyjen käsitteiden tulkinnassa perusteltua turvautua käsitteiden siviilioikeudelliseen merkitykseen.
Tuomiota KHO 14.12.2018 T 5890 voidaan pitää luontevana jatkona ratkaisulle KHO 2016:49, jossa pääomalaina luettiin osakkeiden hankintamenoon, kun osakkeet menettivät yhtiön konkurssin vuoksi lopullisesti arvonsa. On luontevaa, että osakkeiden ja niihin liittyvien pääomalainojen yhtäaikaista vastikkeellista luovutusta samalle ostajataholle käsitellään verotuksessa samalla tavoin kuin tilannetta, jossa osakkeet ja niihin liittyvät pääomalainat menettävät lopullisesti arvonsa konkurssin vuoksi. Molempiin tilanteisiin sovelletaan luovutusvoittoa- ja tappiota koskevia säännöksiä.
Tuomio KHO 14.12.2018 T 5890 on merkityksellinen vain sellaisessa tilanteessa, jossa on kysymys osakkeiden ja niihin kytköksissä olevien pääomalainojen yhtäaikaisesta luovutuksesta samalle ostajataholle. Ratkaisusta ei voida tehdä laajempia päätelmiä sen suhteen, miten verotuksessa tulisi kohdella yhtiön osakkeiden ja samalta yhtiöltä olevan muun saamisen kuin pääomalainan yhtäaikaista luovutusta. Tätä voidaan perusteella sillä, että ratkaisun perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että tapauksessa oli kysymys pääomalainasta, ja pääomalainan muista lainasaamisista poikkeavalla luonteella. Ratkaisun mukaista oikeusohjetta voidaan soveltaa ainakin silloin, kun pääomalaina saaminen on selkeästi kytköksissä osakkeisiin esimerkiksi siten, että osakemerkintä ja lainan antaminen ovat olleet liittyneet toisiinsa. Todennäköisesti ratkaisun mukaisia periaatteita voidaan soveltaa muissakin tilanteissa, joissa on kysymys yhtiön osakkeiden ja samalle yhtiölle annetun pääomalainan samanaikaisesta luovutuksesta samalle ostajalle. [15] Muunlainen tulkinta aiheuttaisi hankalia tulkintatilanteita sen suhteen, millaisessa tilanteessa pääomalaina tulisi lukea osakkeiden hankintamenoon.[16]
Jos osakkeenomistaja luovuttaa vain osakkeet tai vain pääomalainan, on selvää, että niillä on omat hankintamenonsa ja niistä saatu voitto tai tappio lasketaan erikseen. Sama koskee myös tilannetta, jossa osakkeet ja pääomalaina luovutetaan samanaikaisesti eri ostajille. Tällöin luovutusvoitto- ja tappio tulee laskea erikseen osakkeille ja pääomalainalle, joten niiden hankintamenoja tulee käsitellä verotuksessa erikseen.

rikosoikeus – asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot