Kahvinkeitin aiheutti tulipalon – hovioikeus arvioi vakuutuksenantajan takautumisoikeutta, tuotevastuuta ja emoyhtiön vastuuta tytäryhtiön velvoitteista

28.12.2019

Hovioikeus katsoi muun muassa, ettei pelkästään pdf-tiedostosta ilmi käyvä takuuta koskeva ilmoitus riittänyt osoittamaan, että XNV olisi markkinoinut tuotetta omanaan Suomessa. Tätä ei osoittanut myöskään tuotteen käyttöohjeet, joihin Fennia oli osaltaan markkinointia koskevan käsityksensä tueksi vedonnut. Näin ollen hovioikeus päätyi siihen, että XNV:llä ei ollut asiassa tuotevastuulain mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta myöskään tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. (Vailla lainvoimaa 20.12.2019)

Helsingin hovioikeus 20.12.2019
Tuomio Nro 1613
Diaarinumero S 18/1350
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 13.4.2018 nro 18714
Asia Vakuutuksenantajan takautumisoikeus
Valittaja X N.V.
Vastapuoli Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia
Valitus
X N.V. on ensisijaisesti vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta. X N.V. on toissijaisesti vaatinut, että kanne hylätään. X N.V. on lisäksi vaatinut, että Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 23.124,23 eurolla ja hovioikeudessa 15.338,74 eurolla, molemmat määrät laillisine korkoineen.
X N.V. (jäljempänä myös XNV) oli väärä vastaaja. XNV ei ollut myöntänyt kysymyksessä olevalle kahvinkeittimelle takuuta vaan takuun oli myöntänyt P Oy. XNV ei ollut markkinoinut tuotetta Suomessa. XNV ei ollut konsernin emoyhtiönä vastuussa tytäryhtiöidensä velvoitteista. XNV ei ollut myöskään tuottanut kysymyksessä olevaa kahvinkeitintä. Käräjäoikeuden tätä koskeva johtopäätös oli oikea.
XNV ei muutoinkaan täyttänyt tuotevastuulain mukaisen vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksiä. Kahvinkeittimessä ei ollut ollut turvallisuuspuutetta sitä liikkeelle laskettaessa. Mahdollinen turvallisuuspuute olisi havaittu jo tehtaalla toteutetun laadunvalvonnan yhteydessä. Kahvinkeitin oli valmistettu jo noin kaksi vuotta ennen onnettomuutta, eikä XNV:llä ollut tietoa siitä, mitä tuotteelle oli tapahtunut jälleenmyyjän hallussa. Samanlaisia tuotteita oli valmistettu vuosina 2011-2013 yhteensä 380.000 kappaletta. Kyseessä oleva kahvinkeitin oli ollut ainoa, jossa oli väitetty olleen turvallisuuspuute.
Myöskään syy-yhteyttä kahvinkeittimen ja aiheutuneen vahingon välillä ei ollut. Kahvinkeittimen syttymissyytä ei ollut selvitetty. Oli mahdollista, että kahvinkeitin oli syttynyt palamaan jonkin ulkoisen tekijän vuoksi. Rakennuksen sähköistyksiä ei ollut tutkittu. Lisäksi oli jäänyt epäselväksi, olivatko esimerkiksi keittiössä olleet remonttitarvikkeet ja kemikaalit voineet aiheuttaa palon. XNV:lle ei ollut annettu mahdollisuutta suorittaa omia tutkimuksiaan palopaikalla.
Vastaus
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia on vaatinut, että valitus hylätään ja X N.V. velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 13.766,40 eurolla laillisine korkoineen.
XNV oli oikea vastaaja. Kysymys oli tuotteesta, jota XNV oli markkinoinut omanaan Suomessa. XNV ei voinut välttää vastuutaan kuluttajia kohtaan vetoamalla konsernin sisäisiin järjestelyihin.
XNV oli myös tuottanut vahingon aiheuttaneen kahvinkeittimen. XNV hallitsi tavaramerkkiä ja omisti yhtiön, joka oli valmistanut tai valmistuttanut laitteen.
Kahvinkeittimessä oli ollut olennainen turvallisuuspuute, koska se oli syttynyt itsestään palamaan. Palo oli saanut alkunsa kahvinkeittimestä, eikä muuta mahdollista syytä palon syttymiselle ollut. Paikalla ei ollut ollut ulkoista lämmönlähdettä. Lisäksi kahvinkeittimen pistotulppa oli ollut ehjä, ja sen johto oli sulanut ulkoisen lämmön vaikutuksesta. Talon sähköt olivat toimineet asianmukaisesti, ja sähkötyöt oli tarkastettu ja hyväksytty rakentamisen yhteydessä määräysten mukaisesti.
Sanottu turvallisuuspuute oli ollut kahvinkeittimessä jo sitä liikkeelle laskettaessa. Kahvinkeittimen vika ei ollut edes voinut tulla esille laadunvalvonnassa, koska vikaantuminen oli ilmeisesti edellyttänyt, että kahvinkeittimessä oli ollut pidemmän aikaa virta kytkettynä. Tämä oli puolestaan tapahtunut vasta, kun kahvinkeitin oli otettu käyttöön. Tällaista testausta kahvinkeittimelle ei ollut suoritettu. Kahvinkeittimen vahingon aiheuttanut turvallisuuspuute ei siten ollut aiheutunut kahvinkeittimen liikkeelle laskemisen jälkeen. XNV:n vastuun kannalta ei ollut merkitystä sillä, milloin se oli järjestänyt kahvinkeittimien jakelun jälleenmyyjille.
Hovioikeuden ratkaisu
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
Asiassa on riidatonta, että S:n omistamassa omakotitalossa oli vuonna 2013 syttynyt tulipalo, josta aiheutuneen vahingon Keskinäinen vakuutusyhtiö Fennia (jäljempänä myös Fennia) on korvannut S:lle kotivakuutuksen perusteella.
Fennia on tässä asiassa vaatinut XNV:ltä vahingonkorvausta tuotevastuulain nojalla. Käräjäoikeus on velvoittanut XNV:n suorittamaan Fennialle tuotevastuulain mukaisena vahingonkorvauksena yhteensä 58.879,10 euroa viivästyskorkoineen sekä korvaamaan Fennian oikeudenkäyntikulut.
XNV on hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, ja katsonut, että se ei ole oikea vastaaja asiassa. Lisäksi XNV on vaatinut kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että kahvinkeitin ei ollut aiheuttanut mainittua tulipaloa ja että mahdollista turvallisuuspuutetta ei ollut ollut kahvinkeittimessä sen liikkeellelaskuhetkellä.
Asiassa on siten ensiksi kysymys siitä, onko tulipalo aiheutunut kahvinkeittimen puutteellisesta turvallisuudesta. Jos näin katsotaan olevan, asiassa on tämän jälkeen XNV:n valituksen ja Fennian vastauksen johdosta otettava kantaa siihen, onko XNV:llä tuotevastuulain 5 §:n mukainen vahingonkorvausvelvollisuus asiassa eli onko XNV sanotun pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaisesti tuottanut kahvinkeittimen tai onko XNV pykälän 4 kohdan tarkoittamalla tavalla markkinoinut tuotetta omanaan. XNV on tältä osin katsonut, että se ei ole oikea vastaaja ja vaatinut, että kanne tulee jättää tutkimatta.
Jos XNV:llä katsotaan olevan tuotevastuulain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus, asiassa on otettava kantaa lopuksi myös siihen, onko XNV kuitenkin tuotevastuulain 7 §:n 2 momentin mukaisesti saattanut asiassa todennäköiseksi, että kahvinkeittimen turvallisuudessa ei ole ollut vahingon aiheuttanutta puutetta sen liikkeellelaskuhetkellä.
Kahvinkeittimen puutteellista turvallisuutta ja vahingon syy-yhteyttä koskevan näytön arviointi
Fennian todistajiksi asiassa nimeämät S, F, N ja R ovat olennaisilta osin kertoneet hovioikeuden pääkäsittelyssä samalla tavoin kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu.
S on lisäksi kertonut, että hän oli hovioikeuden pääkäsittelyä edeltävänä päivänä avannut ja tutkinut veljensä omistaman kahvinkeittimen, joka oli samanmallinen kuin S:n oma kahvinkeitin. Kahvinkeittimessä oli ylikuumenemissuoja, joka ei S:n käsityksen mukaan ollut lauennut siten kuin sen olisi pitänyt. S oli talossaan tekemän keittiöremontin yhteydessä itse irrottanut keittiön kulmassa olleen pistorasian ja asentanut sen takaisin paikoilleen, mutta hän ei ollut muutoin tehnyt muutoksia talon sähköjärjestelmään. S:n itsensä suorittamaa asennusta ei ollut käyty tarkastamassa, mutta sähköjärjestelmän oli tarkastuksessa todettu vastaavan sille asetettuja vaatimuksia.
F on lisäksi kertonut, että palopaikalla ei ollut ollut muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa tulipalon. F ei voinut ottaa kantaa siihen, mistä syystä kahvinkeitin oli syttynyt palamaan. Hänen täyttämässään onnettomuusselosteessa oli valikko, josta tuli valita vaihtoehto, joka ei ollut muokattavissa. F oli tarkoittanut ilmoittaa tulipalon syttymissyyksi sähkölaitteen vian, mutta selosteeseen ei ollut voinut kirjata ainoastaan sähkölaitteen vikaa. Myös ensimmäinen arvio eli koneen tai laitteen vika oli valittava sellaisenaan valikosta. F ei muistanut, mihin kahvinkeitin oli kytketty.
N on lisäksi kertonut, että palontutkintalausunnon kuvista näkyy, että piirikortin komponentti oli noussut ylös. Kuvat kahvinkeittimen sisältä viittasivat vahvasti siihen, että ulkoista lämmönlähdettä ei ollut. Kahvinkeittimen piirikortista oli palanut vasen reuna oikean reunan ollessa lähes ehjä, eikä kahvinkeittimessä ollut piirikortin lähellä sisäistä lämmönlähdettä, joka olisi voinut polttaa kortin. Kuvista ilmi käyvää jälkeä ei ollut mahdollista saada aikaan esimerkiksi jollakin puhaltimella ulkoa päin. Kortin palaminen saattoi aiheutua esimerkiksi oikosulusta tai kylmäjuotoksen aiheuttamasta huonosta liitoksesta, joka aiheutti virran suurenemisen ja hyvin voimakkaasti lämpenevän kohdan. Osa piirikorteista upotettiin hartsiin, mikä kiihdytti palamista huomattavasti. Piirikortin palaminen vaatii noin 200 asteen lämpötilan.
R on lisäksi kertonut, että palon muodostaman kuvion perusteella palo oli selkeästi lähtenyt kahvinkeittimestä. Palo saattoi aiheutua hyvin vähäisestä asiasta kuten kylmäliitoksesta. R ei tiennyt, että muita vastaavia laitteita olisi syttynyt palamaan Suomessa. R on muistellut tarkastaneensa molemmat sulakkeet, jotka olivat lauenneet. R oli joka tapauksessa huolehtinut talon sulakkeet turvalliseksi, ja hän tavallisesti ottaa sulakkeen pois.
Hovioikeudella ei ole toimitetun pääkäsittelyn perusteella aihetta arvioida todistajien kertomuksia ja niistä ilmi käyviä seikkoja toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Hovioikeus pitää edellä selostettujen todistajien kertomusten sekä kirjallisina todisteina esitettyjen vahinkoilmoituksen (K1), onnettomuusselosteen (K2), palontutkintalausunnon ja sen liitteenä olevien valokuvien (K3) sekä tarkastusraportin (K4) perusteella selvitettynä, että kahvinkeitin on ollut turvallisuudeltaan puutteellinen ja että kahvinkeittimen puutteellisen turvallisuuden ja tulipalon välillä on ollut syy-yhteys. Hovioikeus toteaa lisäksi, että mikään asiassa ei viittaa siihen, että tulipalo olisi aiheutunut jostakin muusta syystä kuin kysymyksessä olevasta kahvinkeittimestä.
Kun aiheutunut vahinko on lisäksi riidaton, tuotevastuulain 4 a §:n mukaiset vahingonkorvausvelvollisuuden edellytykset ovat lähtökohtaisesti olemassa. XNV on kuitenkin katsonut, että se ei ollut tuottanut kahvinkeitintä eikä myöskään markkinoinut sitä Suomessa, minkä vuoksi se ei ole oikea vastaaja. Asiassa on siten seuraavaksi arvioitava sitä, onko XNV tuotevastuulain 5 §:n nojalla vahingonkorvausvelvollinen Fenniaa kohtaan.
Onko XNV:llä tuotevastuulain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus?
Tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuotevastuulain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on sillä, joka on valmistanut tai tuottanut vahinkoa aiheuttaneen tuotteen. Tältä osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen siitä, että XNV ei ole tuottanut kysymyksessä olevaa kahvinkeitintä tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla. XNV ei siten ole vahingonkorvausvelvollinen sanotun lainkohdan nojalla.
Tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuotevastuulain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on puolestaan sillä, joka on markkinoinut vahinkoa aiheuttanutta tuotetta omanaan, jos tuote on varustettu hänen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan.
Hovioikeus toteaa, että kahvinkeitin on tässä tapauksessa varustettu XNV:n omistamalla tavaramerkillä. Mitä puolestaan tulee mainitun lainkohdan edellyttämään tuotteen markkinointiin, hovioikeus arvioi asiaa seuraavasti.
Kysymyksessä olevan kahvinkeittimen tietoja on julkaistu internetsivulla, mikä käy ilmi Fennian kirjallisina todisteina esittämistä internetsivujen otteista (K6 ja K7). Toisaalta XNV:n kirjallisena todisteena esittämästä viestintäviraston fi-verkkotunnushakusivuston otteesta (V4) käy ilmi p-verkkotunnuksen käyttäjä, välittäjä, jälleenmyyjä, hallinnollinen yhteyshenkilö ja tekninen yhteyshenkilö, eikä XNV ole nimetty miksikään näistä. Tähän nähden mainitut kirjalliset todisteet (K6 ja K7) eivät tue käsitystä siitä, että XNV olisi markkinoinut kahvinkeitintä omanaan.
Hovioikeus toteaa lisäksi, että P Oy:n käytössä olleella internetsivulla on sinänsä myös seuraava maininta: ”©X N.V., 2004-2017. Kaikki oikeudet pidätetään”. XNV on tuonut asian käsittelyssä esiin, että maininta on ollut internetsivulla sen vuoksi, että XNV konsernin emoyhtiönä omistaa tytäryhtiöidensä käyttämän tuotemerkin. Hovioikeus katsoo, ettei sanotulle P Oy:n internetsivulla olevalle ilmoitukselle voida antaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko XNV markkinoinut kahvinkeitintä omanaan.
Käräjäoikeus on katsonut XNV:n markkinoineen kysymyksessä olevaa kahvinkeitintä Suomessa, koska p.com-osoitteessa on suomenkielisillä sivuilla mainittu Suomesta ostetuilla tuotteilla olevan P:n kansainvälinen takuu. Hovioikeus arvioi asiassa tältä osin esitettyä näyttöä seuraavasti.
Fennia on esittänyt kirjallisena todisteena otteen XNV:n internetsivusta (K8). Hovioikeus toteaa, että kysymys on todisteesta ilmi käyvällä tavalla oikeastaan pdf-tiedostosta. Sanotussa tiedostossa on todettu Suomesta ostettujen tuotteiden osalta seuraavaa: ”Jos tuote on viallinen, P korjaa tai vaihtaa tuotteen sen maan takuuehtojen mukaisesti, josta tuote on ostettu.”
Sanottua takuuta koskevan ilmoituksen sisältänyt tiedosto on sinänsä ollut saatavissa p.com-internetsivulta. Tiedostosta ei toisaalta ole yksiselitteisesti pääteltävissä, että XNV olisi myöntänyt selosteessa tarkoitetun takuun, vaikka tiedostossa ei sinänsä ole myöskään mainittu nimenomaisesti P B.V. -nimistä yhtiötä, mihin yhtiöön XNV on katsonut takuuta koskevan ilmoituksen viittaavan.
Edellä kerrotun perusteella hovioikeus katsoo, ettei pelkästään mainitusta tiedostosta ilmi käyvä takuuta koskeva ilmoitus riitä osoittamaan, että XNV olisi markkinoinut tuotetta omanaan Suomessa. Tätä ei osoita myöskään tuotteen käyttöohjeet (K9), joihin Fennia on osaltaan markkinointia koskevan käsityksensä tueksi vedonnut. Näin ollen hovioikeus päätyy siihen, että XNV:llä ei ole asiassa tuotevastuulain mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta myöskään tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.
Yhteenveto ja johtopäätös
Hovioikeus on edellä katsonut, että XNV:llä ei ole tuotevastuulain mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 1 tai 4 kohdan nojalla.
Hovioikeus toteaa, että varallisuusoikeudellisissa asioissa kantajan kanteessaan väittämä oikeus vastaajaa vastaan synnyttää jo sellaisenaan normaalisti sekä kantajalle että vastaajalle asiavaltuuden. Oikeudenkäynnissä ratkaistavaksi tulee sanotun oikeuden olemassaolo (ks. KKO 2018:8 kohta 12 ja oikeuskirjallisuudessa Juha Lappalainen Tuomas Hupli teoksessa Prosessioikeus, 2017, s. 416).
Näin ollen Fennian esittämä väite sen XNV:hen kohdistuvasta oikeudesta on synnyttänyt molemmille asianosaisille asiavaltuuden, eikä Fennian kannetta tule jättää puuttuvan asiavaltuuden vuoksi tutkimatta. Sen sijaan kanne on hylättävä siitä syystä, että XNV:llä ei ole tuotevastuulain 5 §:n mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta.
Kanteen tullessa hylätyksi edellä kerrotulla perusteella asiassa ei ole tarpeen lausua siitä, onko XNV tuotevastuulain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla saattanut todennäköiseksi, ettei tuotteen turvallisuudessa ole ollut vahingon aiheuttanutta puutetta sen liikkeellelaskuhetkellä.
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennian kanne hylätään.
X N.V. vapautetaan velvollisuudesta korvata Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennian oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia velvoitetaan korvaamaan X N.V.:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 23.124,23 eurolla ja hovioikeudessa 15.338,74 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antopäivästä.