Hovioikeus poisti kahdelle asianajajalle annetun varoituksen

04.01.2019


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Helsingin hovioikeus 4.1.2019
Päätös Nro 4
Diaarinumero H 18/1698
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Valvontalautakunnan 4. jaosto 15.2.2018 § 5
Asia Asianajajalle annettu varoitus
Valittaja A
Kuultavat
Suomen Asianajajaliitto
Valtioneuvoston oikeuskansleri

B

Käsillä olevassa asiassa valvontalautakunta oli katsonut A:n menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti, koska A:n edustaman asianajotoimiston oikeudenkäyntikuluvaatimus ei valvontalautakunnan mukaan ollut ollut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 5.12 kohdan sekä palkkio-ohjeen 1.1 kohdan edellyttämällä tavalla oikeassa suhteessa tehtävän laatuun sekä sen vaatimaan työn määrään taikka muutoinkaan kohtuullinen [63.165,20 euroa, pois lukien arvonlisäveron määrä. Käräjäoikeus oli puolestaan katsonut kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määräksi 10.000 euroa]. Hovioikeus katsoi, että valvontalautakunnan ei olisi tullut esittämillään perusteilla katsoa A:n toimineen hyvän asianajajatavan vastaisesti ja määrätä hänelle kurinpidollista seuraamusta. Valvontalautakunnan päätös oli siten ilmeisen virheellisenä kumottava. 

Asian käsittely hovioikeudessa
Suomen Asianajajaliiton hallitus on antanut asiassa lausuntonsa 15.6.2018. A:n valitus on tullut vireille hovioikeudessa 12.7.2018.

Suomen Asianajajaliiton hallitus on hovioikeudelle antamassaan lausunnossa pyytänyt, että hovioikeus määrää oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n ja asianajajista annetun lain 5 c, 6, 7 j ja 7 k §:n nojalla salaisiksi määrätyt ja hovioikeudelle toimitettuun asiakirjavihkoon salainen-leimalla merkityt asiakirjat ja Asianajajaliiton lausunnon kokonaan salassapidettäviksi ja hovioikeuden ratkaisun salaiseksi siltä osin kuin se sisältää salassa pidettäviä tietoja.
Hovioikeus on 19.12.2018 määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla, että hovioikeudelle toimitetut ja hovioikeuteen jäävät salainen-leimalla merkityt asiakirjat on pidettävä salassa 12.7.2028 saakka.

Hovioikeuden päätös on julkinen.
Valitus
Asianajaja A on vaatinut, että valvontalautakunnan päätös kumotaan ja hänelle annettu varoitus poistetaan tai kurinpitoseuraamus lievennetään huomautukseksi.
Valvontalautakunta oli soveltanut asiassa asianajajan ja päämiehen väliseen suhteeseen sovellettavia normeja, vaikka A:n päämiehenä ollut yhtiö ei ollut esittänyt mitään vaatimuksia. Päämies oli maksanut laskun täysimääräisesti. Kaikki toimenpiteet oli suoritettu A:n päämiehen pyynnöstä ja sen kanssa sovitussa laajuudessa. A oli hoitanut toimeksiantoa huolellisesti, täsmällisesti, joutuisasti ja vahvalla asiantuntemuksella. Päämiehellä oli ollut oikeus päättää, mitä toimenpiteitä se piti puolustuksensa kannalta tarpeellisina. Päämies oli edellyttänyt oikeudenkäyntiaineiston kääntämistä tarpeellisilta osin englannin kielelle ja päämiehen konserniyhtiöiden juristien konsultoimista asiassa. Kaikki kommunikointi päämiehen kanssa oli tapahtunut englanniksi. Oikeudenkäyntiaineiston käännättämisestä aiheutuneita kuluja oli oikeus vaatia vastapuolelta osana oikeudenkäyntikuluja.
Kantelijana olleen B:n kanne oli sisältänyt yli 800 sivua, ja asiaa oli käsitelty useita vuosia eri oikeusasteissa. Kanteeseen liittyvät oikeudelliset kysymykset olivat olleet haastavia ja osin täysin uusia, ja niihin oli otettava kantaa, vaikka kanne oli ollut osin epäselvä ja puutteellinen.
Asialla oli ennakkotapausluonne, ja siinä annettavalla ratkaisulla oli suuri merkitys A:n päämiehen liiketoiminnalle. A:n esittämä oikeudenkäyntikululasku oli ollut suuruusluokaltaan ennakoitavissa ja kokonaisuutena kohtuullinen. Lasku oli ollut yksilöity ja eritelty. Se, että käräjäoikeus oli velvoittanut vastapuolen korvaamaan laskusta vain osan, ei osoittanut, että A olisi rikkonut hyvää asianajajatapaa. Hänen päämiehensä oli nimenomaan tahtonut, että asiassa aiheutuneet kustannukset pyrittäisiin perimään täysimääräisesti vastapuolelta. Mainittu pyrkimys oli myös asianajajan velvollisuus.
Valvontalautakunta oli rikkonut kuulemisperiaatetta, koska se ei ollut ilmoittanut, mitä normia se voisi soveltaa asiassa. Asianajajan ja hänen oman asiakkaansa välistä suhdetta koskevien normien soveltaminen asiassa oli tullut yllätyksenä.

Suomen Asianajajaliiton hallituksen lausunto
Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan katsonut, että A:n menettely ei antanut aihetta kurinpidollisen seuraamuksen määräämiseen ja hänelle määrätty varoitus tuli poistaa.

Valvontalautakunnan ratkaisu oli ilmeisen virheellinen ja A:n kannalta kohtuuton. Asianajajan ja hänen asiakkaansa välinen laskutus oli osa luottamuksellista toimeksiantosuhdetta. Mikäli laskutus ja laskutusperusteet olivat perustuneet toimeksiantoon, jonka asiakas oli hyväksynyt ja johon asiakas oli ollut tyytyväinen, ei ulkopuolinen taho voinut puuttua toimeksiantosuhteeseen ja sen sisältöön ilman asiakkaan pyyntöä tai reagointia. Käräjäoikeus oli pyytänyt A:n asiakasta vastaamaan haastehakemukseen, vaikka se oli ollut puutteellinen. A oli suorittanut toimenpiteensä asiakkaan pyynnöstä ja tämän etua valvoen. Aineistoon perehtyminen oli siten ollut välttämätöntä vastauksen laatimiseksi. A oli ajanut asiakkaansa etua tapaohjeiden mukaisesti ja vaatinut asiakkaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista asiassa. Se, että käräjäoikeus oli merkittävästi alentanut vastapuolen A:n asiakkaalle korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää, ei osoittanut A:n menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti.

Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausuma
Valtioneuvoston oikeuskansleri on hovioikeuteen 15.10.2018 saapuneessa lausumassaan ilmoittanut, ettei hänellä ole lausuttavaa asiassa.

Hovioikeuden ratkaisu

Hyvän asianajajatavan vaatimukset ilmenevät asianajajista annetun lain säännöksistä, oikeusministeriön päätöksellä (540/2012) vahvistetuista yleisen asianajajayhdistyksen säännöistä sekä tapaohjeista. Tapaohjeiden tulkintaa ja hyvää asianajajatapaa määrittää myös valvontalautakunnan ja tuomioistuinten ratkaisukäytäntö.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:10 todennut hyvää asianajajatapaa koskevan valvonta-asian ja tällaisessa asiassa tehdyn valituksen arvioinnin lähtökohtana olevan, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Hyvän asianajajatavan sisältö kehittyy ja täsmentyy toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen sekä sen piirissä toimivalle valvontalautakunnalle, jonka ratkaisukäytäntö osaltaan määrittää tapaohjeiden tulkintaa ja hyvän asianajajatavan sisältöä. Tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina, ja niissä korostuu kysymys kurinpitoratkaisun mahdollisesta kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmisja perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa.

Käsillä olevassa asiassa valvontalautakunta on katsonut A:n menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti, koska A:n edustaman asianajotoimiston oikeudenkäyntikuluvaatimus ei valvontalautakunnan mukaan ollut ollut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 5.12 kohdan sekä palkkio-ohjeen 1.1 kohdan edellyttämällä tavalla oikeassa suhteessa tehtävän laatuun sekä sen vaatimaan työn määrään taikka muutoinkaan kohtuullinen.
Seuraamusta harkitessaan valvontalautakunta on ottanut huomioon, että A:n päämies ei ollut moittinut laskun määrää ja valvontalautakunnan havaintojen mukaan laskut oli maksettu. Valvontalautakunta on toisaalta kiinnittänyt huomiota siihen, että kantajan kanne oli ollut sisällöllisesti niin puutteellinen, että siihen vastaamisen ei voitu katsoa edellyttäneen erityisen laajoja toimenpiteitä. Tätä näkemystä puolsi valvontalautakunnan mukaan erityisesti se, että kanne oli jätetty käräjäoikeuden toimesta tutkimatta muilla kuin vastaajan asiassa esittämillä perusteilla. Ankarampaa seuraamusta asiassa puolsi valvontalautakunnan mukaan myös se, että käräjäoikeus oli pitänyt A:n esittämää vaatimusta kohtuuttoman suurena ja päättänyt alentaa sitä olennaisilta osin. Myös valvontalautakunnan näkemyksen mukaan palkkiovaatimus oli ollut määrällisesti poikkeuksellisen suuri ottaen huomioon sen, että käräjäoikeus ei ollut tutkinut pääosin kanteen aineellista puolta. Valvontalautakunta on katsonut, että näissä olosuhteissa huomautusta ei voitu pitää asiassa riittävänä seuraamuksena. Valvontalautakunta on antanut A:lle varoituksen.

Tapaohjeiden kohdan 5.12 mukaan asianajajan asiakkaaltaan maksettavaksi vaatiman palkkion on oltava kohtuullinen sekä säädösten ja asianajajaliiton ohjeiden mukainen. Palkkio-ohjeen kohdan 1.1 mukaan palkkion on oltava oikeassa suhteessa tehtävän laatuun ja sen vaatimaan työn määrään sekä muutoinkin kohtuullinen. Hovioikeus toteaa, että palkkio-ohjeessa on seuraavan sisältöinen johdanto: ”Tämä ohje koskee palkkion määräytymistä ja laskutusta asianajajan tai hänen toimistonsa ja asiakkaan välillä. Asianajajan tehtävästään veloittama palkkio määräytyy asianajajan ja asiakkaan välisen sopimuksen sekä näiden palkkio-ohjeiden mukaan. Tämän ohjeen lisäksi asianajajan palkkion määräytymisessä ja laskutuksessa on otettava huomioon, mitä laki asiasta määrää.”

Hovioikeus toteaa, että edellä mainitut tapaohjeiden ja palkkio-ohjeen kohdat koskevat sanamuotonsa mukaisesti asianajajan ja hänen asiakkaansa välistä suhdetta. On selvää, että asianajajan tehtävästään veloittama palkkio määräytyy pääosin asianajajan ja asiakkaan välisen sopimuksen mukaan.
Käsillä olevassa asiassa A on ilmoittanut suorittaneensa toimeksiantonsa asiakkaansa toivomassa laajuudessa. Toimeksiannon välittömänä syynä on ollut A:n asiakasta vastaan nostettu kanne. Asiakkaan päätettävissä on, missä laajuudessa asiaa tutkitaan ennen kanteeseen vastaamista. Se, että asiaa on tuolloin tutkittu mahdollisesti laajemminkin kuin kanteeseen vastaaminen olisi ehdottomasti vaatinut, on ollut asiakkaan päätös.

Pyydettyään A:n asiakkaalta vastauksen kanteeseen käräjäoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian. Saman luvun 1 §:n pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. A:n asiakas on halunnut vaatia, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sille oikeudenkäyntikuluina A:n asiassa esittämä lasku kokonaisuudessaan. Asian laadun, laajuuden ja sen keston sekä oikeudenkäyntiaineiston sisällön huomioon ottaen käräjäoikeus on harkinnut A:n asiakkaan tarpeellisten ja kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen olevan määrältään hieman alle kuudesosa A:n laskun määrästä. Käräjäoikeus on perustellut ratkaisuaan muun muassa sillä, että osa laskussa esitetyistä toimenpiteistä oli ollut vastaajayhtiön liiketoimintaan liittyvän kansallisen regulaation sisällöllistä selvittämistä.

Asianajajan asiakkaaltaan vaatiman palkkion suuruutta säätelevät normit eivät ole sisällöltään samanlaisia kuin ne, jotka koskevat vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamista oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnin hävinnyt asianosainen voi vastustaa vastapuolensa esittämää kulujen korvaamista koskevaa vaatimusta myös määrällisesti, jolloin tuomioistuin ratkaisee, mitkä vastapuolen tekemistä toimenpiteistä ovat olleet tuomioistuimessa käsitellyn asian kannalta tarpeellisia ja mikä on niistä johtuvien kohtuullisten kulujen määrä. Asian hävinneen ensisijainen oikeusturvakeino liiallisia kuluvaatimuksia kohtaan on siten vaatimuksen vastustaminen ja tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluista antama ratkaisu. Asianosaisilla on pääsääntöisesti valitusmahdollisuus tuomioistuimen tekemästä kuluratkaisusta.
A:n asiakas on kanteeseen vastaamisen yhteydessä teettänyt A:lla myös toimenpiteitä, joita käräjäoikeus ei ole pitänyt tarpeellisina tuomioistuimessa käsitellyn asian kannalta. Tämä käräjäoikeuden arvio on kuitenkin koskenut ainoastaan A:n asiakkaan ja oikeudenkäynnin hävinneen kantajan välistä suhdetta. Käräjäoikeus ei ole ratkaisussaan ottanut tai edes voinut ottaa kantaa siihen, onko A:n laskutus suhteessa asiakkaaseensa ollut liiallista.

Käsillä olevassa asiassa ei ole edes väitetty, että A:n asiakas olisi riitauttanut A:n vaatiman palkkion määrän. A:n oikeudenkäynnissä asiakkaansa vastapuolelle esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ei siten voida katsoa olevan määrältään hyvän asianajajatavan vastainen sen vuoksi, että käräjäoikeus on mainitsemillaan perusteilla velvoittanut hävinneen vastapuolen korvaamaan siitä ainoastaan osan. Valvontalautakunnan asiassa soveltamat tapaohjeiden ja palkkio-ohjeen kohdat eivät koske vastapuolelle esitettävää oikeudenkäyntikuluvaatimusta vaan asianajajan ja hänen oman asiakkaansa välistä suhdetta.
Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että valvontalautakunnan ei olisi tullut esittämillään perusteilla katsoa A:n toimineen hyvän asianajajatavan vastaisesti ja määrätä hänelle kurinpidollista seuraamusta. Valvontalautakunnan päätös on siten ilmeisen virheellisenä kumottava.

A on katsonut valvontalautakunnan rikkoneen asiassa kuulemisperiaatetta, koska lautakunta ei ollut ilmoittanut, mitä normia se voisi soveltaa asiassa. Valvontalautakunta on asianajajista annetun lain 7 d §:n 3 momentin mukaisesti varannut A:lle tilaisuuden tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Yksi valvontalautakunnan keskeisimmistä tehtävistä on soveltaa tapaohjeita yksittäistapauksissa. Siten A:lle ei ole voinut tulla yllätyksenä, että ratkaistessaan hänen palkkionsa määrään liittyvää asiaa valvontalautakunta on soveltanut erästä tapaohjeiden asianajopalkkiota koskevaa kohtaa ja palkkio-ohjetta. Se, että valvontalautakunta mainittuja ohjeita soveltaessaan on päätynyt ratkaisuun, jota A on pitänyt yllättävänä, ei ole valvontalautakunnan menettelyvirhe.

Valvontalautakunnan päätös kumotaan ja asianajaja A:lle annettu varoitus poistetaan.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot