Hovioikeus pohti teemaprekluusiota eli voitiinko todistajaa kuulla käräjäoikeudessa sellaisesta seikasta, josta häntä ei ollut nimetty todistamaan


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Yhtiö ei olut käräjäoikeuden pääkäsittelyssä puuttunut E:n ja P:n kuulemisiin millään tavoin. Tämä seikka viittasi vahvasti siihen, että E:n ja P:n kuulemisissa ei ollut yhtiön näkökulmasta menetelty epäasianmukaisesti. Mikään asiassa ilmi tullut seikka ei tukenut yhtiön valituksessaan esittämää väitettä, että kyseessä olisi ollut sellainen ilmeinen shikaanitilanne, jossa todistajan uudella teemalla olisi pyritty yllättämään vastapuoli. Tähän nähden hovioikeus katsoi, ettei todistusteema ollut prekludoitunut käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus ei siten ollut menetellyt virheellisesti ottaessaan E:n ja P:n kertomukset huomioon myös siltä osin kuin ne olivat koskeneet sitä seikkaa, oliko yhtiö yrittänyt tehdä hehkutulppien vaihtotyön A:n autoon. Näin ollen yhtiön väite oli hylättävä. Yhtiö oli myös vaatinut, että sille varataan tilaisuus esittää uutta vastatodistelua ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tältä osin hovioikeus totesi, että yhtiön olisi tullut nimetä tarpeelliseksi katsomansa vastatodistelu jo valituksessaan. Hovioikeus ei enää asian käsittelyn tässä vaiheessa varannut yhtiölle tilaisuutta vastatodistelun esittämiseen. Asiassa ei siten myöskään ollut perusteita palauttaa asiaa käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. (Vailla lainvoimaa 30.11.2018)

Rovaniemen hovioikeus 29.11.2018
Tuomio Nro 450
Diaarinumero S 17/566
Ratkaisu josta valitettu
Oulun käräjäoikeus 1. osasto 12.5.2017 nro 9148
Asia Vahingonkorvaus
Valittaja X Oy
Vastapuoli A
Valitus
X Oy (jäljempänä yhtiö) on vaatinut, että kanne hylätään hehkutulpista tuomitun 1 400 euron suuruisen vahingonkorvauksen osalta. Yhtiö on lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 18 419,70 eurolla ja hovioikeudessa 10 110 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Yhtiö on toissijaisesti vaatinut, että asia palautetaan käräjäoikeuteen ja että A tai toissijaisesti Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa viivästyskorkoineen.
Yhtiö on lausunut, että se ei ollut yrittänyt vaihtaa hehkutulppia A:n autoon vuonna 2015. Käräjäoikeus oli perustanut ratkaisunsa todistaja E:n ja todistaja P:n kertomuksiin. Asiassa oli tältä osin tapahtunut menettelyvirhe, sillä E:tä ja P:tä oli käräjäoikeudessa kuultu muista kuin heille ilmoitetuista todistusteemoista. Yhtiö oli luottanut A:n ilmoittamien todistusteemojen sitovuuteen. Yhtiö oli olettanut, että A:n hehkutulppia koskeva vahingonkorvausvaatimus tulee näytön puuttuessa hylätyksi. Jos yhtiö olisi tiennyt, että E:tä ja P:tä tullaan kuulemaan myös väitetystä hehkutulppien vaihtotyöstä, se olisi toiminut tilanteessa toisin ja nimennyt seikan osalta muutakin vastatodistelua kuin mitä se oli käräjäoikeudessa nimennyt. A:n nimenomaisena tarkoituksena oli ollut yllättää vastapuoli kuulemalla E:tä ja P:tä heille ilmoitettujen todistusteemojen ulkopuolelta. E:n ja P:n kertomukset oli rinnastettava uuden todisteen esittämiseen ja jätettävä huomioimatta siltä osin kuin ne koskivat hehkutulppien vaihtotyötä. Jos E:n ja P:n kertomuksia ei otettu huomioon, A:n väitettä tukevaksi näytöksi jäi ainoastaan tämän oma kertomus. Ottaen huomioon yhtiön esittämä vastatodistelu sekä se, että A:lla oli asiassa todistustaakka, A:n vaatimus oli hylättävä.
Käräjäoikeus oli lausumalla perusteluissaan hehkutulppien vääntymisestä/venymisestä perustanut ratkaisunsa seikkaan, johon A ei ollut vedonnut.
Koska A oli perustanut hehkutulppia koskevan vahingonkorvausvaatimuksensa siihen seikkaan, että yhtiö oli aiheuttanut hehkutulpan katkeamisen, yhtiöllä ei ollut ollut tarvetta lausua käräjäoikeudessa hehkutulppien vääntymisestä/venymisestä. A ei ollut esittänyt näyttöä siitä, että hehkutulppa olisi katkennut yhtiön väitetyn huoltotyön yhteydessä. Vähintäänkin asiassa oli jäänyt epäselväksi se, kenen vastuulle hehkutulpan katkeaminen kuului vai oliko se johtunut esimerkiksi siitä, että kysymyksessä olivat olleet auton alkuperäiset ja siten jo tämänkin perusteella uusimista vaativat hehkutulpat. A:n vaatimus oli hylättävä myös tällä perusteella.
Jos E:n ja P:n kertomukset otettiin huomioon myös hehkutulppien vaihtotyötä koskevilta osin, yhtiölle tuli varata tilaisuus esittää asiassa vastatodistelua. Tässä tilanteessa asia oli lähtökohtaisesti palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Yhtiö oli ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä tehnyt 500 euron suuruisen sovintotarjouksen. Siinä tapauksessa, että yhtiö tuomittiin maksamaan korvauksia vähemmän kuin se oli esittänyt, A oli velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa.
Vastaus
A on vaatinut, että valitus hylätään ja että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 3.546,40 eurolla viivästyskorkoineen.
A on lausunut, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein. Asiassa ei ollut käräjäoikeudessa tapahtunut menettelyvirhettä E:tä ja P:tä kuultaessa. E ja P olivat kertoneet asioista oma-aloitteisesti ja heidän kuulemisensa oli muutoinkin ollut asianmukaista. E ja P eivät olleet todistaneet heille ilmoitettujen todistusteemojen ulkopuolisista seikoista. Hänen tarkoituksenaan ei ollut ollut yllättää vastapuolta. Yhtiö ei ollut käräjäoikeuden pääkäsittelyssä puuttunut E:n ja P:n kuulemisiin millään tavoin. Käräjäoikeus ei myöskään ollut perustanut ratkaisuaan sellaiseen seikkaan, johon hän ei ollut vedonnut. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta asiassa tuli ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys ja hänen taloudellinen asemansa.
Hovioikeuden ratkaisun perustelut
Todistusteeman prekludoituminen käräjäoikeudessa
Teemaprekluusiolla tarkoitetaan kysymystä siitä, voidaanko todistajaa kuulla sellaisesta seikasta, josta häntä ei ole nimetty todistamaan.
Käräjäoikeudessa yhtenä riitakysymyksenä on ollut, onko yhtiö tehnyt hehkutulppien vaihtotyön A:n autoon ja onko vaihtotyö epäonnistunut. Käräjäoikeuden valmisteluistunnon ja pääkäsittelyn pöytäkirjaan 27.4.2017 riitakysymykseksi on merkitty ”hehkutulpat, vaihtotyö?” ja E:n todistusteemaksi ”ollut mukana 4.3.2016 A:n reklamoidessa korjausta'' ja P:n todistusteemaksi ''M on ilmoittanut A:lle, että viallinen työ laitetaan heidän vastuuvakuutukseen. Seikka osoittaa motiivin asian riitauttamiseen, ilmeisesti saatu kielteinen päätös”. E ja P ovat käräjäoikeuden pääkäsittelyssä kertoneet myös edellä todettuun riitakysymykseen liittyvistä havainnoistaan. E ja P ovat siten käräjäoikeuden pääkäsittelyssä kertoneet seikasta, josta heitä ei alunperin ollut nimetty todistamaan.
Oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan asianosainen ei saa asiassa, jossa sovinto on sallittu, pääkäsittelyssä vedota sellaiseen todisteeseen, johon hän ei ole vedonnut valmistelussa, ellei voida olettaa, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä. Uusi todiste voidaan kuitenkin ottaa vastaan, jos asianosaiset siihen suostuvat.
Hovioikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 9 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan prekluusio koskee ainoastaan todisteita, ei todistuskeinoja eikä sitä, mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen. Oikeuskirjallisuudessa suhtautuminen teemaprekluusioon on vaihdellut, mutta vallitsevana voidaan pitää kantaa, jonka mukaan teemaprekluusiota noudatetaan enintään rajoitetusti. Teemaprekluusion on katsottu tulevan kyseeseen silloin, kun todistajan uudella teemalla pyritään ilmeisesti kiertämään todistuskeinoprekluusiota. Toisena teemaprekluusion tyyppitilanteena kysymykseen on katsottu voivan tulla ilmeinen shikaanitilanne, jossa todistajan uudella teemalla pyrittäisiin ilmeisesti yllättämään vastapuoli (Timo Saranpää: Teemaprekluusiosta dispositiivisessa riita-asiassa, Defensor Legis 2014, s. 699 – 700).
Yhtiö ei ole käräjäoikeuden pääkäsittelyssä puuttunut E:n ja P:n kuulemisiin millään tavoin. Tämä seikka viittaa vahvasti siihen, että E:n ja P:n kuulemisissa ei ole yhtiön näkökulmasta menetelty epäasianmukaisesti. Mikään asiassa ilmitullut seikka ei tue yhtiön valituksessaan esittämää väitettä, että kyseessä olisi ollut sellainen ilmeinen shikaanitilanne, jossa todistajan uudella teemalla olisi pyritty yllättämään vastapuoli. Tähän nähden hovioikeus katsoo, ettei todistusteema ole prekludoitunut käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus ei siten ole menetellyt virheellisesti ottaessaan E:n ja P:n kertomukset huomioon myös siltä osin kuin ne ovat koskeneet sitä seikkaa, onko yhtiö yrittänyt tehdä hehkutulppien vaihtotyön A:n autoon. Näin ollen yhtiön väite on hylättävä.
Ratkaisun perustaminen seikkaan, johon ei ole vedottu käräjäoikeudessa
Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Lainkohdassa tarkoitetaan seikalla niin sanottua oikeustosiseikkaa eli vaaditun oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiseikkaa.
A on vedonnut hehkutulppia koskevan vahingonkorvausvaatimuksensa perusteena siihen, että hehkutulppien vaihto yhtiön korjaamolla oli epäonnistunut. A:n mukaan yhtiö oli ilmoittanut, ”ettei työ heillä onnistu”. Yhtiö on puolestaan väittänyt, että se ei ole vaihtanut eikä yrittänyt vaihtaa hehkutulppia. Hovioikeus toteaa, että käräjäoikeus on hehkutulppien vaihtotyötä koskevissa perusteluissaan muun ohella lausunut, että yhtiö oli keväällä tai kesällä 2015 yrittänyt vaihtaa hehkutulppia ja lopettanut työn siinä vaiheessa, kun oli todennut työn epäonnistuvan ja hehkutulppien vääntyvän/venyvän. Käräjäoikeus ei siten ole perustanut ratkaisuaan sellaiseen seikkaan, johon A ei ole vedonnut. Näin ollen yhtiön väite on hylättävä.
Vastatodistelun esittäminen
Hovioikeus on edellä todetulla tavalla katsonut, että käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti ottaessaan E:n ja P:n kertomukset huomioon myös siltä osin kuin ne ovat koskeneet sitä seikkaa, onko yhtiö yrittänyt tehdä hehkutulppien vaihtotyön A:n autoon. Yhtiö on tämän tilanteen varalta vaatinut, että sille varataan tilaisuus esittää uutta vastatodistelua ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tältä osin hovioikeus toteaa, että yhtiön olisi tullut nimetä tarpeelliseksi katsomansa vastatodistelu jo valituksessaan. Hovioikeus ei enää asian käsittelyn tässä vaiheessa varaa yhtiölle tilaisuutta vastatodistelun esittämiseen. Asiassa ei siten myöskään ole perusteita palauttaa asiaa käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Pääasia
Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin se on saatettu hovioikeuden käsiteltäväksi. Ratkaisun muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta.
Yhtiö on valituksensa hävinneenä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan A:n vaatimat, määrältään kohtuullisina pidettävät oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 28.1.2019.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot