Hovioikeus määräsi lapset heti palautettavaksi Ruotsiin siellä asuvan isän väitetystä väkivaltaisuudesta huolimatta


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Hovioikeus katsoi, että äiti B oli 16.8.2018 jälkeen jättänyt lapset palauttamatta asuinpaikkavaltioonsa Ruotsiin ilman isän A:n suostumusta ja että palauttamismääräyksen antamisesta kieltäytymiselle ei ollut perusteita. Lapset oli näin ollen määrättävä heti palautettaviksi Ruotsiin. (Vailla lainvoimaa 4.12.2018)

Helsingin hovioikeus 4.12.2018
Päätös Nro 1587
Diaarinumero H 18/2364
Asia Lapsen palauttaminen Haagin sopimuksen nojalla
Hakija A
Vastapuoli B
Asian käsittely hovioikeudessa
A:n hakemus on saapunut hovioikeuteen 23.10.2018. B on 2.11.2018 antanut hakemuksen johdosta lausuman. A on 7.11.2018 antanut lisälausuman B:n lausuman johdosta.
Hovioikeus on 12.11.2018 pyytänyt lausuntoa Jyväskylän kaupungin lastensuojelun avohuollolta. Lausunto on saapunut 14.11.2018. A ja B ovat antaneet lausunnon johdosta lausumat.
Hovioikeus on 16.11.2018 pyytänyt oikeusministeriötä selvittämään, miten Ruotsin toimivaltainen sosiaaliviranomainen tulisi huolehtimaan siitä, että riittävät järjestelyt lasten suojelemiseksi käytännössä toteutetaan siinä tapauksessa, että hovioikeus määrää lapset A:n hakemuksen johdosta palautettaviksi Ruotsiin. Selvitys on saapunut 23.11.2018. A on antanut selvityksen johdosta lausuman 26.11.2018. B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta lausua selvityksestä.
Hakemus
A on vaatinut, että hovioikeus määrää hänen ja B:n yhteiset alaikäiset lapset C:n (s. 3.7.2006) ja D:n (s. 31.12.2007) palautettaviksi heti kotiinsa Ruotsiin ja, mikäli lasten palauttaminen ei tapahdu viranomaisten toimesta, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta lasten palauttamisesta aiheutuvista kuluista.
A ja B asuivat lasten kanssa yhteisessä asunnossa Ruotsissa. He olivat avioliitossa, mutta avioeroa koskeva hakemus oli vireillä. B oli 8.8.2018 matkustanut lasten C:n ja D:n kanssa Suomeen vieraillakseen sukulaistensa luona, mihin A oli antanut suostumuksensa. B:n oli ollut määrä palata lasten kanssa takaisin Ruotsiin 16.8.2018, mutta hän olikin ilmoittanut A:lle tekstiviestillä 21.8.2018, ettei hän eivätkä lapset aio palata takaisin Ruotsiin. A ei ollut antanut suostumustaan siihen, että lapset jäisivät äitinsä kanssa Suomeen. Lasten asuinpaikka oli palauttamatta jättämisen hetkellä ollut Ruotsissa.
B oli antanut A:n pitää yhteyttä lapsiin vain hyvin rajallisesti. Lapset olivat kiireellisesti sijoitettuina Jyväskylän kaupungin lastensuojelun avohuollon toimesta.
Vastaus
B on vaatinut, että hakemus hylätään.
Lasten toinen huoltaja A oli kohdistanut B:hen, C:hen ja D:hen vakavaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa koko parisuhteen ja lasten elinajan. B oli hakenut apua perheelle useita kertoja Ruotsissa ja lopulta muuttanut lasten kanssa turvakotiin. Elokuussa 2018 B oli lähtenyt lasten kanssa Suomeen, jossa hänen lähisukulaisensa asuivat. Suomessa sosiaaliviranomaiset olivat auttaneet perhettä ja sijoittaneet heidät perhekuntoutuskeskukseen.
B oli hakenut lasten yksinhuoltoa ja väliaikaismääräystä Ruotsissa, missä asia oli edelleen vireillä. Ruotsin sosiaaliviranomaisten laatimien raporttien mukaan isä oli vaaraksi lasten turvalliselle ja tasapainoiselle kehitykselle, eikä lasten ollut turvallista olla isänsä kanssa. Perheessä oli ollut paljon vaikeuksia A:n väkivaltaisuuden johdosta. B:llä oli perusteltu syy pelätä oman ja lastensa turvallisuuden puolesta.
A:n hakemus lasten palauttamiseksi tuli hylätä, sillä oli vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapset alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille. A asui perheen yhteisenä kotina olleessa asunnossa, eikä muu perhe pystynyt palaamaan tähän osoitteeseen. A ei saanut tavata lapsia valvomatta, joten lapsia ei voitu palauttaa hänelle. Mahdollinen palauttaminen tuli siksi järjestää yhteistyössä Ruotsin sosiaaliviranomaisten kanssa perheen turvallisuuden varmistamiseksi
Hovioikeuden ratkaisu
Sovellettavat oikeusohjeet
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (huoltolaki) 30 §:n mukaan Suomessa oleva lapsi, joka on luvattomasti viety pois siitä valtiosta, jossa lapsella oli asuinpaikka, taikka jätetty luvattomasti palauttamatta, on määrättävä heti palautettavaksi, jos lapsella välittömästi ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä oli asuinpaikka valtiossa, joka on Haagissa 25.10.1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (Haagin sopimus) osapuoli. Ruotsi on Haagin sopimuksen osapuoli.
Huoltolain 32 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidettävä luvattomana, jos se loukkaa lapsen huoltoa koskevia oikeuksia, jotka kuuluvat henkilölle, laitokselle tai muulle toimielimelle, joko yksin tai yhdessä, sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan, missä lapsella välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä oli asuinpaikka. Lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä ei 2 momentin mukaan ole pidettävä luvattomana, jos 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien haltija on antanut menettelyyn suostumuksensa taikka on sen joko nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksynyt. Lainkohta vastaa Haagin sopimuksen 3 ja 13 artiklassa määrättyä.
Huoltolain 34 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lapsen palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos on vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka että lapsi muutoin joutuisi sietämättömiin olosuhteisiin. Säännös vastaa Haagin sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen b kohdassa määrättyä. Huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään Haagin sopimuksen 13 artiklan 2 kappaletta vastaavasti, että palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos tuomioistuin toteaa lapsen, joka on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että lapsen mielipiteeseen on aiheellista kiinnittää huomiota, vastustavan palauttamista.
Huoltolain 39 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin tuomioistuin ratkaisee hakemuksen vieraassa valtiossa annetun, lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta tai lapsen palauttamisesta, sen on selvitettävä lapsen mielipide, jos lapsen voidaan ikänsä tai muiden tuomioistuimen tietoon tulleiden seikkojen vuoksi olettaa saavuttaneen sellaisen kypsyyden, että lapsen mielipiteeseen on aiheellista kiinnittää huomiota.
Haagin sopimuksen keskeisenä tarkoituksena on turvata sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen tilanteissa, joissa lapsi on viety pois siitä perheympäristöstä ja sosiaalisesta ympäristöstä, jossa hän on elänyt. Sopimuksen mukaisella järjestelmällä pyritään ehkäisemään se, että vanhempi omavaltaisesti siirtää lapsen asuinpaikastaan toiseen valtioon saadakseen aikaan lapsen olosuhteissa sellaisen muutoksen, jolla voi olla merkitystä huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivallan kannalta.
Koska sekä Suomi että Ruotsi ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita, sovellettaviksi tulevat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel IIa -asetus) määräykset. Myös mainittu asetus edellyttää lapsen palauttamista tämän alkuperäiseen asuinpaikkavaltioon Haagin sopimuksessa määrätyllä tavalla.
Bryssel IIa -asetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaan tuomioistuin ei voi kieltäytyä lapsen palauttamisesta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan b kohdan perusteella, jos on todettu, että on toteutettu riittävät järjestelyt lapsen suojelemiseksi hänen palauttamisensa jälkeen.
Ratkaisun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu
A ja B:n asiassa lausuman perusteella on selvitetty, että A on heidän yhteisten 12- ja 10-vuotiaiden lastensa C:n ja D:n toinen huoltaja, että perhe on asunut yhdessä kesään 2018 asti ja että lasten tosiasiallinen asuinpaikka on ollut Ruotsi 8.8.2018, kun B on poistunut Ruotsista lasten kanssa. Kun A on antanut suostumuksensa lasten lyhytaikaiselle vierailulle Suomeen muttei näiden palauttamatta jättämiselle, kysymyksessä on luvaton palauttamatta jättäminen huoltolain 30 ja 32 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Palauttamatta jättämisen ajankohtana on pidettävä A:n hakemuksessaan ilmoittamaa päivämäärää 16.8.2018, jolloin lasten olisi A:n mukaan pitänyt palata Ruotsiin. B ei ole väittänytkään, että lapsilla olisi tämän päivämäärän jälkeen ollut A:n suostumus Suomessa oleskeluun.
C ja D ovat ilmaisseet mielipiteenään, että he haluavat palata Ruotsiin. Palauttamismääräyksen antamiselle ei siten ole huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista estettä.
B on vedonnut asiassa siihen, että A:n väkivaltaisuus muodostaa huoltolain 34 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun perusteen hylätä palauttamista koskeva hakemus. Jyväskylän kaupungin lastensuojelun avohuolto on esittänyt kantanaan, ettei C:tä ja D:tä tulisi palauttaa kummankaan vanhempansa hoitoon Ruotsiin.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen asiassa on kysymys siitä, voidaanko palauttamismääräyksen antamisesta kieltäytyä huoltolain 34 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vakavan vaaran perusteella.
Onko palauttamismääräyksen antamisesta kieltäytymiselle perusteita
Huoltolain 34 §:n 1 momentin 2 kohtaa koskevissa esitöissä todetaan, että hakemus lapsen palauttamisesta Haagin sopimuksen nojalla voidaan hylätä ainoastaan suhteellisen rajoitetuilla, lapsen asemaan liittyvillä perusteilla esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi jouduttaisiin lähettämään sotatoimialueelle taikka että lapsi joutuisi elämään esimerkiksi pakolaisleirissä tai vastaavissa lapsen kannalta selvästi haitallisissa olosuhteissa (HE 60/1993 vp s. 37). Selvästi haitallisten olosuhteiden tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon muitakin kuin esitöissä esimerkkeinä mainittuja tilanteita.
Oikeuskirjallisuudessa on edellä mainitun lainkohdan osalta todettu, että hakijan kasvattajankykyjen tai muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien puutteet eivät normaalisti ole kieltäytymisperuste. Esimerkiksi väitteet hakijan väkivaltaisuudesta eivät paikkansapitävinäkään yleensä riitä osoittamaan, että lapsi joutuisi vaaraan tai sietämättömiin olosuhteisiin. Lasta ei palauteta hakijalle, vaan hänet palautetaan asuinpaikkavaltioonsa, jonka viranomaisten tulee huolehtia lapsen suojelemisesta (Markku Helin, Suomen kansainvälinen perheja perintöoikeus 2013, s. 449).
B on väittänyt A:n kohdistaneen väkivaltaa häneen itseensä ja lapsiin. A on kiistänyt nämä väitteet. Perhe on ollut lastensuojeluviranomaisten asiakkaana sekä Ruotsissa että Suomessa muun ohella B:n mainittujen väitteiden vuoksi. Väitteisiin on suhtauduttava vakavasti. Lisäksi saadun selvityksen mukaan B ei terveydentilansa johdosta kykene tällä hetkellä huolehtimaan lasten tarpeista. Lapset on Suomessa sijoitettu kiireellisesti, ja he asuvat tällä hetkellä lastenkodissa. Jyväskylän kaupungin lastensuojelun avohuolto on lausunnossaan todennut, ettei lapsia voida palauttaa kummankaan vanhempansa hoitoon. Sen vuoksi on varmistettava, että lasten paluu Ruotsiin voi tapahtua heidän terveyttään ja turvallisuuttaan vaarantamatta.
Oikeusministeriön hovioikeudelle 23.11.2018 toimittamasta Ruotsin sosiaaliviranomaisen selvityksestä ilmenee, että kiireellinen suojelun tarvetta koskeva arvio tehdään 24 tunnin kuluessa lasten paluusta, jos C ja D palautetaan Ruotsiin. Lapset voidaan tarvittaessa sijoittaa kodin ulkopuolelle. Lisäksi selvitetään, miten lasten tarpeet turvataan jatkossa. Hovioikeus katsoo selvityksen johdosta, että lasten suojelemiseksi Ruotsissa heidän palauttamisensa jälkeen on toteutettu riittävät järjestelyt. Ottaen huomioon Bryssel IIa -asetuksen 11 artiklan 4 kohdan säännös hovioikeus ei voi kieltäytyä palauttamismääräyksen antamisesta huoltolain 34 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja Haagin sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetulla perusteella.
Johtopäätökset
Hovioikeus katsoo, että B on 16.8.2018 jälkeen jättänyt lapset palauttamatta asuinpaikkavaltioonsa Ruotsiin ilman A:n suostumusta ja että palauttamismääräyksen antamisesta kieltäytymiselle ei ole perusteita. Lapset on näin ollen määrättävä heti palautettaviksi Ruotsiin.
Palauttamista koskevan päätöksen täytäntöönpano
Lasten palauttamista koskevan hovioikeuden päätöksen täytäntöönpano kuuluu huoltolain 44 ja 46 §:n mukaan ulosottoviranomaiselle. Tässä tilanteessa lasten turvallinen paluu Ruotsiin edellyttää myös yhteistyötä Suomen ja Ruotsin lastensuojeluviranomaisten välillä. Jyväskylän kaupungin lastensuojelun avohuolto on lausunnossaan esittänyt, miten lasten palauttaminen lastensuojeluviranomaisten toimesta voisi käytännössä tapahtua. Lisäksi B on pyytänyt palauttamisen järjestämistä niin, että hän voi matkustaa yhtä aikaa lasten kanssa takaisin Ruotsiin. Hovioikeus ei kuitenkaan voi antaa Jyväskylän kaupungin lastensuojelun avohuollon esittämän mukaisia tai B:n pyytämiä määräyksiä palauttamispäätöksen täytäntöönpanon tavasta, vaan käytännön toimenpiteet jäävät täytäntöönpanosta huolehtivan toimivaltaisen viranomaisen harkintaan.
Lapsen palauttamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskeva vaatimus
A on hakemuksessaan vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänelle lasten palauttamisesta aiheutuneet kustannukset. Lausumassaan 26.11.2018 A on ilmoittanut luopuvansa tästä vaatimuksesta, mikäli lasten palauttaminen toteutetaan viranomaisten toimesta.
Ottaen huomioon Suomen ja Ruotsin lastensuojeluviranomaisten selvityksistä ilmenevät lasten palauttamisen toteuttamiseen liittyvät seikat hovioikeus katsoo, ettei A ole osoittanut hänelle aiheutuvan lasten palauttamisesta Ruotsiin sellaisia kustannuksia, joista hän olisi oikeutettu saamaan korvausta B:ltä huoltolain 41 §:n nojalla. Hänen näitä kustannuksia koskeva vaatimuksensa on siten hylättävä.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 18.12.2018.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot