Hovioikeus: Käräjäoikeus ei olisi saanut hyväksyä yhtiön velkomuskannetta sillä perusteella, että kuluttajat olisivat laiminlyöneet kuluttajansuojalaissa säädetyn velvollisuuden ilmoittaa kohtuullisessa ajassa virheestä toimeksisaajalle kun asiassa oli kysymys hintariidasta

04.02.2020

Hovioikeus totesi muun muassa, että toisin kuin kauppalain 47 §:ssä, kuluttajansuojalaissa ei ole säännöksiä, joiden nojalla laskun saajalla olisi velvollisuus kohtuullisessa ajassa ilmoittaa myyjälle, ettei hän hyväksy hintaa. (Vailla lainvoimaa 4.2.2020)

Helsingin hovioikeus 3.2.2020
Päätös Nro 122
Diaarinumero S 19/1892
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 31.5.2019 nro 14998
Asia Velkomus, palvelussopimus ym.
Valittajat A ja B
Vastapuoli D Oy Kuljetusliike
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
D on kanteessaan vaatinut, että A ja B velvoitetaan kumpikin erikseen maksamaan D:lle 10.500 euroa viivästyskorkoineen 2.5.2015 lukien. Vaatimus on perustunut D:n tekemiin jätevesisäiliöiden korjaus- ja asennustöihin. Kanteen perusteena D on muun ohella vedonnut siihen, että sen edustaja F on 15.2.2014 lähettänyt A:lle erittelyn tehdyistä työtunneista ja materiaaleista. F oli tavannut ennen laskutusta A:n huoltoasemalla, jossa osapuolten tarkoituksena oli ollut keskustella ja sopia laskutuksesta. Tapaamisessa osapuolet olivat sopineet, että urakasta laskutettava kokonaissumma oli 21.000 euroa eli D myönsi yhteensä noin 5.700 euron suuruisen hinnanalennuksen. D on katsonut, että asia oli tullut näin sovituksi. D on edelleen kanteessaan katsonut, että A:n ja B:n väite kantajan liikalaskutuksesta ei pitänyt paikkaansa. Kantaja oli laskuttanut vain tehdyistä tunneista ja työssä käytetyistä materiaaleista.
A ja B ovat kanteen kiistämisperusteena todenneet muun ohella, että he ovat saaneet 25.4.2014 päivätyt laskut. Laskutuksen oli tullut perustua tuntilaskutukseen. A ja B saivat laskuista pyytämänsä erittelyn 13.8.2014, jonka jälkeen A oli pyytänyt erittelystä tarkempaa selvitystä, kuten hankinnoista kuormakirjoja ja laskuja sekä viimeistelytöistä talokohtaista erittelyä. Näitä erittelyjä A ei koskaan saanut ja asia oli jäänyt sillensä, kunnes helmikuussa 2017 A sai D:n asiamieheltä vaatimuskirjeen, johon A vastasi.
Käräjäoikeus on ratkaisussaan todennut, että kuluttajansuojalain 8 luvun 16 §:n mukaan tilaaja ei saa vedota palveluksen virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä toimeksisaajalle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi se pitänyt havaita. Mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että reklamaatio olisi tehty kohtuullisessa ajassa, minkä vuoksi A ja B olivat menettäneet oikeutensa vedota virheeseen. Käräjäoikeus totesi edelleen, että asian näin päättyessä se ei lausunut väitetystä suorituksen virheestä ja laskutuksen oikeellisuudesta. Näin ollen käräjäoikeus hyväksyi kanteen.
Hovioikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 8 luvun 16 §:n mukainen tilaajan velvollisuus ilmoittaa virheestä toimeksisaajalle kohtuullisessa ajassa koskee luvun 12–14 §:issä tarkoitettuja virheitä. Näissä virheissä on kysymys muun ohella palveluksen laadusta sekä toimeksisaajan tiedonantoja neuvontavelvollisuudesta. Sitä vastoin tilaajan velvollisuudesta maksaa palveluksen hinta on säädetty luvun 23–25 §:issä. Luvun 23 §:n 1 momentissa on muun ohella säädetty, että jollei palveluksen hinnasta tai sen laskemistavasta ole sovittu, tilaajan on maksettava hinta, joka on kohtuullinen ottaen huomioon palveluksen sisältö, laajuus, laatu, taloudellisesti tarkoituksenmukainen suoritustapa, sopimuksentekoajankohdan käypä hinta tai hinnan laskemistapa sekä muut olosuhteet. Luvun 25 §:ssä on lisäksi säännökset maksuajankohdasta ja tilaajan oikeudesta saada erittely siinä tapauksessa, jollei palvelusta suoriteta kiinteään hintaan. Toisin kuin kauppalain 47 §:ssä, kuluttajansuojalaissa ei ole säännöksiä, joiden nojalla laskun saajalla olisi velvollisuus kohtuullisessa ajassa ilmoittaa myyjälle, ettei hän hyväksy hintaa.
Nyt käsiteltävässä asiassa on kanteen ja vastauksen perusteella käräjäoikeudessa ollut kysymys siitä, olivatko D sekä toisaalta A ja B sopineet D:n väittämällä tavalla urakan hinnaksi 21.000 euroa, vai perustuiko hinta A:n ja B:n väittämällä tavalla tuntilaskutukseen. Jos urakan hinta on perustunut tuntilaskutukseen, asiassa on arvioitavana vielä kysymykset siitä, onko laskutettu hinta kuluttajansuojalain 8 luvun 23 §:ssä tarkemmin määrätyin tavoin kohtuullinen ja mikä merkitys hintaerittelyyn liittyvillä seikoilla on A:n ja B:n maksuvelvollisuuden kannalta. A ja B ovat lisäksi esittäneet kuittausvaatimuksen. Koska käräjäoikeus ei olisi saanut hyväksyä D:n kannetta sillä perusteella, että A ja B olisivat laiminlyöneet kuluttajansuojalain 8 luvun 16 §:ssä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa kohtuullisessa ajassa virheestä toimeksisaajalle ja koska käräjäoikeus ei ole tuomiossaan arvioinut edellä mainittuja kysymyksiä, käräjäoikeuden tuomio on kumottava ja asia on palautettava käräjäoikeuteen.
Hovioikeudessa ei ole jutun lopputulos huomioon ottaen tarpeen ottaa kantaa uusien kirjallisten todisteiden esittämistä ja uusiin seikkoihin vetoamista sekä pääkäsittelyn toimittamista koskeviin asianosaisten vaatimuksiin.