Hovioikeus: Asianajajalle voitiin määrätä 2 000 euron seuraamusmaksu

14.01.2020

HO katsoi valvontalautakunnan ratkaisusta ilmenevät seikat huomioon ottaen, ettei seuraamusmaksua voitu pitää valvontalautakunnan ratkaisukäytännöstä poikkeavana tai muutonkaan kohtuuttomana seuraamuksena. AA:lle oli varattu tilaisuus antaa vastauksensa kantelun johdosta ja ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset olivat muutoinkin täyttyneet asiaa valvontalautakunnassa käsiteltäessä. Asiassa lausutuilla perusteilla HO katsoi, ettei aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ollut. (Vailla lainvoimaa 14.1.2020)

Helsingin hovioikeus 14.1.2020
Päätös Nro 26
Diaarinumero H 19/2214
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan täysistunto 6.6.2019, 9 §
Asia Asianajajalle määrätty seuraamusmaksu
Valittaja Asianajaja AA
Kuultavat Suomen Asianajaliitto, Valtioneuvoston oikeuskansleri, Tuusulan käräjäoikeus (nyk. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus)/*
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 16.3.2020.
"Hovioikeuden ratkaisu
Valvontalautakunta on kohdassa 1 katsonut, että AA oli menetellyt vastoin velvollisuuttaan valvoa parhaan kykynsä mukaan asiakkaansa etua ja oikeutta sekä vastoin velvollisuuttaan hoitaa tehtävänsä hyvän asianajajatavan edellyttämällä tavalla huolellisesti ja täsmällisesti. AA ei ollut määräajassa hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, vaikka hänen päämiehensä oli halunnut valittaa siitä hovioikeuteen.
Kohdissa 2 ja 3 valvontalautakunta katsoi, että AA:n menettely oli ollut omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa ja vähentämään luottamusta asianajajakuntaan ja että AA oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti. AA oli tuomioistuimen selvityksen mukaan menetellyt asiantuntija- avusteisissa sovitteluistuinnoissa asiattomasti sekä sovittelijaan että vastapuoleen nähden ja esittänyt riitaisen oikeudenkäynnin tapaan vaatimuksia siitä, miten asia tulisi ratkaista. Puheenjohtaja oli joutunut poistamaan avustajat salista. Valvontalautakunta katsoi, ettei ollut syytä epäillä tuomioistuimen ilmoituksessa esitettyjä seikkoja AA:n menettelystä sovitteluistunnoissa, vaikka AA oli suullisessa käsittelyssä tuonut ilmi pyrkimyksensä ajaa päämiehensä etua ja oikaista tämän alkoholinkäytöstä esitettyjä väitteitä.
Kohdassa 4 valvontalautakunta katsoi, että AA oli laiminlyönyt velvollisuutensa hoitaa tehtävää hyvän asianajajatavan edellyttämällä tavalla huolellisesti ja täsmällisesti. AA ei ollut velkajärjestelyasiassa toimittanut käräjäoikeudelle sen maksuvaralaskelmaa varten pyytämää selvitystä hakijan avopuolison tuloista ja menoista.
Kohdassa 5 valvontalautakunta katsoi, että AA oli menetellyt vastoin velvollisuuttaan valvoa parhaan kykynsä mukaan asiakkaansa etua ja oikeutta sekä vastoin velvollisuuttaan hoitaa tehtävää hyvän asianajajatavan edellyttämällä tavalla huolellisesti ja täsmällisesti. AA oli laiminlyönyt velvollisuutensa saapua käräjäoikeuden valmisteluistuntoon avustamaan päämiestään.
Kohtien 1 ja 5 osalta valvontalautakunnan ratkaisu on perustunut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (tapaohjeet) kohtiin 3.1 ja 4.1, kohtien 2 ja 3 osalta tapaohjeiden kohtaan 3.5 ja kohdan 4 osalta tapaohjeiden kohtaan 4.1.
Tapaohjeiden kohdan 3.1 mukaan asianajajan on oltava asiakkaalleen lojaali. Asianajaja on velvollinen lakia ja hyvää asianajajatapaa noudattaen parhaan kykynsä mukaan valvomaan asiakkaansa etua ja oikeutta. Tapaohjeiden kohdan 3.5 mukaan asianajajan on täytettävä hänelle uskotut tehtävät rehellisesti ja esiinnyttävä asiallisesti ja moitteettomasti. Asianajajan on asianajotoiminnassaan ja muutenkin vältettävä kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Tapaohjeiden kohdan 4.1 mukaan tehtävät on hoidettava huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta.
Seuraamusta määrätessään valvontalautakunta arvioi AA:n menettelyä kokonaisuutena ja otti lisäksi huomioon AA:lle aikaisemmin vuosina 2007-2018 määrätyt yhteensä 13 kurinpidollista seuraamusta. Vaikkakin osa kurinpidollisista seuraamuksista oli annettu yli 10 vuotta aikaisemmin, valvontalautakunta katsoi niiden määrän vuoksi, että AA:n menettelyä oli pidettävä asianajajista annetun lain (asianajajalaki) 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla toistuvana. Se oli myös ollut omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa. Valvontalautakunta ei kuitenkaan ollut havainnut, että AA:n menettelyyn olisi liittynyt asianajajalain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua epärehellistä tai tahallaan toisen oikeutta loukkaavaa menettelyä, minkä vuoksi AA tulisi erottaa Asianajajaliiton jäsenyydestä. Valvontalautakunta määräsi AA:lle 2.000 euron seuraamusmaksun.
Asiassa on AA:n valituksen johdosta hovioikeudessa kysymys siitä, onko valvontalautakunnan ratkaisu kohdissa 2 ja 3 perustunut riittävään selvitykseen ja voidaanko AA:n katsoa menetelleen kohdassa 4 hyvän asianajajatavan vastaisesti ottaen huomioon hänen vetoamansa seikat. AA ei ole hakenut muutosta kohtien 1 ja 5 osalta. Lisäksi kysymys on siitä, onko hänelle määrättyä seuraamusta pidettävä kohtuuttomana ja tulisiko se siten lieventää hänen vaatimansa mukaisesti varoitukseksi.
Korkein oikeus on ratkaisuissaan (KKO 2009:10, 2015:30, 2016:44 ja 2019:11) todennut hyvää asianajajatapaa koskevan valvonta-asian ja tällaisessa asiassa tehdyn valituksen arvioinnin lähtökohtana olevan, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Hyvän asianajajatavan valvonta on lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen sekä sen piirissä toimivalle valvontalautakunnalle, jonka ratkaisukäytäntö osaltaan määrittää tapaohjeiden tulkintaa ja hyvän asianajajatavan sisältöä. Tuomioistuimen rooliin oikeussuojaa takaavana valitusasteena kuuluu hyvän asianajajatavan tulkinta vain siinä laajuudessa kuin se on tarpeen sellaisten kysymysten arvioimiseksi, onko valvontalautakunta toiminut harkintavaltansa puitteissa, onko valvontalautakunnan ratkaisu esimerkiksi sen aiemmasta käytännöstä poikkeava ja onko se ilmeisesti virheellinen tai ennalta arvaamattomana kohtuuton (KKO 2019:11 kohta 14).
Kohdissa 2 ja 3 valvontalautakunta on katsonut, ettei ollut syytä epäillä tuomioistuimen ilmoituksessa esitettyjä seikkoja AA:n menettelyistä sovitteluistunnoissa, vaikka AA oli suullisessa käsittelyssä tuonut ilmi pyrkimyksensä ajaa päämiehensä etua ja oikaista tämän alkoholinkäytöstä esitettyjä väitteitä sovitteluistunnossa 3.4.2018. Kohdassa 4 AA oli jo valvontalautakunnassa asiaa käsiteltäessä vedonnut siihen, että hänen käsityksensä mukaan hakemukseen liitetty selvitys oli ollut riittävä ja että käräjäoikeuden vaatiman selvityksen toimittaminen olisi viivästyttänyt olennaisesti asian käsittelyä.
AA:n mukaan asiassa olisi kohdan 2 osalta rikosasioita koskevaa oikeuskäytäntöä soveltaen tullut noudattaa väittämistaakkaa koskevia säännöksiä ja harkita, mitä asiassa oli näytetty. Hallituksen esityksessä laeiksi asianajajista annetun lain ja valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 6 §:n muuttamisesta (HE 54/2004 vp s. 5) todetaan, että kurinpidollinen menettely muistuttaa hallintolainkäyttöä. Menettelyssä on vain yksi asianosainen, sen kohteena oleva asianajaja, ja hänellä on ehdoton velvollisuus pysyä totuudessa sekä esittää selvityksensä asiassa avoimesti. Tässä suhteessa kurinpidollinen menettely ei vastaa rikosasian käsittelyä tuomioistuimessa, vaikka siinä muutoin onkin joitakin rikosasian käsittelyn piirteitä. Ominaista kurinpidolliselle menettelylle on se, että lautakunnan tehtävänä on aktiivisesti selvittää, mistä asiassa on kysymys.
Hovioikeus toteaa, että siinäkin tilanteessa, että valituksessa väitetään, ettei valvontalautakunnan ratkaisu ole perustunut riittävään selvitykseen, tuomioistuimen rooliin kuuluu vain edellä kerrotut korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta KKO 2019:11 (kohta 14) ilmenevien kysymysten arviointi.
Hovioikeus katsoo, ettei asian käsittely valvontalautakunnassa ole ollut puutteellista, vaan valvontalautakunta on toiminut harkintavaltansa puitteissa katsoessaan AA:n menetelleen kohdassa 2 kerrotulla tavalla. Hovioikeus katsoo, että valvontalautakunta on edellä mainittujen kohtien osalta muutoinkin toiminut harkintavaltansa puitteissa katsoessaan AA:n menetelleen tapaohjeiden 3.1, 3.5 ja 4.1 kohtien vastaisesti. Valvontalautakunnalla on ollut riittävät perusteet määrätä AA:lle hänen menettelynsä johdosta kurinpidollinen seuraamus. Hovioikeus katsoo valvontalautakunnan ratkaisusta ilmenevät seikat huomioon ottaen, ettei seuraamusmaksua voida pitää valvontalautakunnan ratkaisukäytännöstä poikkeavana tai muutonkaan kohtuuttomana seuraamuksena. AA:lle on varattu tilaisuus antaa vastauksensa kantelun johdosta ja ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset ovat muutoinkin täyttyneet asiaa valvontalautakunnassa käsiteltäessä.
Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ole.
Päätöslauselma
Valvontalautakunnan päätöstä ei muuteta.