Hovioikeus arvioi taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita - irtisanottujen työntekijöiden kanne voitiin hylätä

30.12.2018

Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – asianajaja – asianajotoimisto –  lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

HO:ssa oli kysymys siitä, oliko yhtiöllä ollut valittajien työsopimusten irtisanomiseen ilmoittamansa taloudelliset ja tuotannolliset syyt tai olisiko valittajien irtisanomista tullut lykätä yhtiön tiedossa olleen kesäajan vuosilomansijaisten tarpeen vuoksi. Toissijaisesti oli kysymys yhtiön takaisinottovelvollisuudesta. Mikäli valittajat oli irtisanottu ilman laillista perustetta, kysymys oli heille työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta tai vahingonkorvauksesta. KO:n tuomion lopputulosta ei muutettu.

Itä-Suomen hovioikeus 21.12.2018
Tuomio Nro 664
Dnro S 17/1072
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Etelä-Karjalan käräjäoikeus 13.9.2017 nro 17/8457

"- - -
Sovellettavat oikeusohjeet
Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.
Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun 1) työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet; tai 2) töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetään työnantajan velvollisuudesta tarjota työntekijälle työtä tilanteessa, jossa työnantaja harkitsee työntekijän työsopimuksen irtisanomista taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Sanotun lainkohdan mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Lain esitöiden (HE 157/2000 vp s. 101–102) mukaan työnantajan tarjottavissa olevan työn tulee olla vähentynyt taloudellisista ja tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuneista syistä yhtä aikaa sekä olennaisesti että pysyvästi. Jos tarjolla oleva työ on vähentynyt joko vain olennaisesti tai vain pysyvästi, työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta, vaan hänen tulee, ainakin yleensä, turvautua muihin vaihtoehtoihin. Työnantajan tulee ensisijaisesti selvittää, voiko hän tarjota työntekijälle 7 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua muuta työtä ja myönteisessä tapauksessa tarjota työntekijälle tätä työtä.

Työsopimuslaissa ei ole säädetty, miten työnantajan on valittava tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanottavat työntekijät. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantajalla on oikeus valita irtisanottavat työntekijät, kunhan se ei tapahdu syrjivin taikka tasapuolisuusvelvoitetta tai erityisiä irtisanomissuojia rikkovin perustein. Edelleen oikeuskäytännössä (KKO 1994:17) on katsottu, että irtisanottavan työntekijän työn ei tarvitse olla vähentynyt, vaan työnantaja voi työn vähenemisen johdosta järjestellä työtehtäviä uudelleen ja irtisanoa sellaisen työntekijän, jonka aikaisemmin tekemät työtehtävät eivät ole vähentyneet.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että mikäli irtisanomisajan kuluessa tai työsuhteen päättymispäivänä työnantajan ennakoitavissa olevin tavoin ilmaantuu uutta, työnantajan muun työn tarjoamisvelvoitteen piiriin kuuluvaa pysyvää työtä tai koulutusmahdollisuus siihen, irtisanominen on päättämisperusteen puuttuessa peruutettava.


Tarjottavien työtehtävien tulee olla työsopimuksen mukaisia, samankaltaisia tehtäviä, joihin työntekijät soveltuvat kohtalaisen nopealla perehdyttämiskoulutuksella. Työnantajalla ei ole velvollisuutta järjestää mittavaa, peruskoulutusta vastaavaa koulutusta. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että työnantajan koulutusvelvoite voi syntyä vain, jos työntekijällä on tarvittavat perusammattitaidot tai perusvalmiudet muun työn edellyttämä peruskoulutus mukaan lukien 


Irtisanomisten tapahtuessa voimassa olleen työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin (55/2001) mukaan työnantajan on tarjottava työtä 7 luvun 3 tai 7 §:ssä säädetyillä perusteilla irtisanomalleen, työvoimatoimistosta edelleen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen, jos hän tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt.

Työn olennainen ja pysyvä vähentyminen
Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Valittajat ovat riitauttaneet työsopimustensa irtisanomisen, koska työ yhtiön Imatran tehtailla ei ollut vähentynyt. 
Yhtiöllä on ollut oikeus edellä kerrotuin tavoin järjestellä toimintojaan vaadittujen kustannussäästöjen saavuttamiseksi. Valittajat ovat toimineet yhtiössä tuotevarastossa trukki- ja junamiehinä. Heidän työtehtävänsä ovat lakanneet ja työsuhteensa päättyneet kuten edellä riidatonta tapahtumainkulkua koskevassa kohdassa on todettu. Mainittuihin tehtäviin on tämän jälkeen palkattu ainoastaan määräaikaisia työntekijöitä lomakausiksi.
Yhtiöllä on ollut vuosittain tarve ottaa runsaasti lomansijaisia eri tehtäviin erityisesti kesälomakaudella usean kuukauden ajaksi. Työnantajalla ei ole velvollisuutta järjestää toimintaansa niin, että sijaisten tarvetta ei lainkaan ilmaantuisi. Se, että valittajat on palkattu heti irtisanomisaikojensa päättymisen jälkeen vuosilomansijaisiksi, ei osoita, ettei tarjolla oleva työ olisi olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. 
Hovioikeus katsoo, että yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta peruuttaa tai irtisanomisen edellytysten säilyttämiseksi siirtää valittajien irtisanomista vuosilomansijaisuuksien johdosta. Valittajien oma työ on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi jo ennen kesälomakauden alkamista. 


Uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuus

A:n, B:n ja C:n omat työtehtävät yhtiön tuotevarastossa ovat edellä kerrotuin tavoin loppuneet. Uudelleenjärjestelyiden johdosta myös tuotantopuolella vakinaisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä on jouduttu irtisanomaan. Edellä selostetun organisaatiomuutoksen seurauksena tehtaan tuotantohenkilöstö on ryhtynyt hoitamaan kunnossapito- ja korjaustehtäviä, joihin oli aikaisemmin käytetty ulkopuolisia työntekijöitä. Toimenkuvien yhdistymisen myötä syntyneiltä uusilta käyttäjäkunnossapitäjiltä on edellytetty paitsi tiettyä peruskoulutusta myös kokemusta kunnossapidon tai tuotannon tehtävistä. Yhtiö on palkannut näihin tehtäviin sen aikaisemmin käyttämiä kunnossapitäjiä omistamastaan Efora Oy:stä. Lisäksi yhtiö on järjestänyt koko henkilöstölleen tarjottua käyttäjäkunnossapitokoulutusta, johon hakuaika oli päättynyt 26.10.2013. Hakijoilta edellytettyä koulutusta ja työkokemusta on selostettu edellä kohdassa riidaton tapahtumainkulku.
A on työskennellyt yhtiössä viimeksi paperikoneen varahenkilönä vuonna 2009, minkä jälkeen hän on toiminut ensiksi trukinkuljettajana ja sen jälkeen varastotyöntekijänä. B on työskennellyt työsuhteensa ajan ensin trukinkuljettajana ja vuodesta 2009 alkaen varastotyöntekijänä. C on työskennellyt aluksi muun muassa pituusleikkurin apulaisena, vuodesta 2004 alkaen kuljetustehtävissä ja vuodesta 2009 alkaen varastotyöntekijänä. A:lla ja B:llä ei ole käyttäjäkunnossapitäjältä vaadittua peruskoulutusta. C on koulutukseltaan autoasentaja. A:n ja C:n työkokemus tuotantoprosesseista on muun muassa ohjausjärjestelmien kehittymisen vuoksi ainakin osittain vanhentunutta. B:llä ei ole tuotantopuolen työkokemusta.

Lisäksi hovioikeus toteaa, että yhtiössä on ollut irtisanomisuhan alla useita työntekijöitä. Yhtiöllä on ollut oikeus valita järjestämäänsä noin kaksi vuotta kestäneeseen oppisopimuskoulutukseen sopivat henkilöt. Valittajat eivät ole hakeneet koulutukseen, minkä he olisivat voineet tehdä siitäkin huolimatta, että he ovat saaneet tiedon irtisanomisten kohdistumisesta heihin vasta hakuajan päättymisen jälkeen.
Hovioikeus katsoo, ettei valittajilla ole ollut hakuilmoituksissa (todisteet V7b ja V7c) vaadittua työkokemusta metsäteollisuuden kunnossapitotehtävistä eikä C:tä lukuun ottamatta myöskään ammatillista peruskoulutusta. Valittajat eivät ole siten täyttäneet koulutukseen haettavilta edellytettyjä vaatimuksia. Myöskään vuonna 2013 koulutuksensa aloittaneiden oppisopimuskoulutuksesta valmistuneiden työsuhteiden vakinaistaminen ei riko uudelleensijoitus- ja koulutusvelvollisuutta, koska edellä hakuilmoituksissa mainitut vaatimukset huomioon ottaen valittajat eivät olisi voineet sijoittua näiden henkilöiden työtehtäviin.
Edellä esitetyn perusteella hovioikeus päätyy siihen, ettei yhtiö ole rikkonut uudelleensijoitus- ja koulutusvelvollisuuttaan. Yhtiöllä on ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet irtisanoa valittajien työsopimukset.


Takaisinottovelvollisuus

Tehtaalla suoritettujen uudelleenjärjestelyjen vuoksi valittajien työtehtävät ovat lakanneet heidän työsuhteidensa päätyttyä. Valittajien kuuden kuukauden irtisanomisaika on alkanut heti työsopimusten päättymisestä ja takaisinottoaika on siten päättynyt A:n ja B:n osalta 27.1.2015 ja C:n osalta 3.2.2015. Yhtiöllä on ollut tarjolla takaisinottoaikana Imatran tehtailla ainoastaan määräaikaisia työtehtäviä. Henkilötodistelusta on ilmennyt, että yhtiö on ilmoittanut avoimista työpaikoista noin kerran kuukaudessa postitetuilla kirjeillä. A ei ole hakenut kanteessa mainittua määräaikaista tuotantotyöntekijän paikkaa. Kysymyksessä oleva tehtävä ei ole ollut sama tai samankaltainen kuin tehtävä, jota A on irtisanomisen tapahtuessa tehnyt yhtiön tuotevarastossa. Yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta tarjota tätä työtä A:lle takaisinottoaikana eikä myöskään velvollisuutta kouluttaa häntä tähän tehtävään. Muutoin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion takaisinottovelvollisuutta koskevan ratkaisun perusteluineen.


Oikeudenkäyntikulut
Valittajat ovat hävinneet asian. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Valittajat ovat myöntäneet yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään oikeaksi sekä käräjä- että hovioikeudessa.

vahingonkorvausoikeus – asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut –  rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot