Hovioikeus arvioi hyödyntämiskieltoa ja itsekriminointisuojaa syyntakeettoman tuhotyössä

asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies - asianajaja –

Esitetyn selvityksen mukaan ylikonstaapeli S oli palopaikalla alustavasti puhutellut sinne tullutta B:tä. S:n kertomuksesta ilmenee, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa puhuttaminen oli ollut osa rutiininomaista tulipalopaikalla tapahtunutta palon syttymissyyn selvittämistä. S:n ja A:n kertomuksista ilmenee ja on pääteltävissä, että B oli antanut lausumansa vapaaehtoisesti. Hänen ei ole selvitetty olleen tuossa vaiheessa epäillyn asemassa. Myös muita paikalla olleita henkilöitä oli puhuteltu palon syttymissyyn selvittämiseksi. B:n puhuttaminen oli lopetettu heti sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut, ettei hän halunnut puhua asiasta enempää ilman avustajaa. Hyödyntämiskieltoon vaadittuja asiakirjoja ja todistaja S:n kertomusta voitiin käyttää todisteena hyödyntämiskiellon estämättä. (Vailla lainvoimaa 14.12.2018)

Helsingin hovioikeus 14.12.2018
Tuomio 18/155460
Asianumero R 17/2229
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 14.09.2017 nro 135964

Asia Tuhotyö
Käräjäoikeus oli jättänyt B:n syyntakeettomana tehdystä tuhotyöstä [tulipalon sytyttäminen kerrostalohuoneistossa] rangaistukseen tuomitsematta. B oli velvoitettu korvaamaan muun muassa A:lle tuhoutuneesta omaisuudesta 5.000 euroa. Syyntakeettomuutta käräjäoikeus perusteli seuraavasti:
Rikoslain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (syyntakeettomuus).

Käsillä olevassa asiassa syyttäjä, asianomistaja A ja vastaajan asiamies ovat katsoneet mielentilalausunnosta ilmenevän perusteella vastaajan olleen tekohetkellä rikosoikeudellisesti syyntakeeton rikoslain 3 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin. Käräjäoikeudella ei ole perusteita arvioida tätä kysymystä toisin.

Valituksista
B on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.
B ei ollut sytyttänyt tulipaloa. Tulipalon syttymistapa oli jäänyt näyttämättä. Tutkinta oli tältä osin ollut puutteellinen. Valokuvat eivät osoittaneet, että tulipalo oli sytytetty tahallisesti. Ei voitu poissulkea sitä, että tulipalo oli syttynyt viallisesta sähkölaitteesta. B:llä ei ollut osoitettu olleen motiivia palon sytyttämiselle. Myös sillä oli merkitystä, että syttymissyy oli jäänyt selvittämättä. Asiassa oli jäänyt järkevä epäily siitä, että palon syttymissyy oli voinut olla jokin muu kuin B:n toiminta. Tämän johdosta korvausvaatimukset tuli hylätä, vaikka määrien osalta B oli hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion.
Esitutkintapöytäkirjan ilmoitusosaa ja poliisin perusilmoitusta ei tullut hyväksyä todisteiksi asiassa, koska tämä loukkaisi B:n itsekriminointisuojaa. Myöskään todistaja S:n kertomusta ei voitu samasta syystä käyttää todisteena B:n syyllisyyden tueksi. B oli ollut häntä puhutettaessa mielenterveydellisesti epävakaa ja viimeistään viimeisen puhuttelun jälkeen hän oli ollut epäillyn asemassa. Epäselväksi on jäänyt, oliko B:lle kerrottu hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä oikeudestaan avustajaan. B oli puhutuksen yhteydessä pyytänyt saada avustajan paikalle.

A on vaatinut, että hänelle tuomittua vahingonkorvausta korotetaan tuhoutuneen omaisuuden osalta 37.903,60 euroksi ja että B velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi tilapäisestä haitasta 1.000 euroa.

A oli menettänyt tulipalossa kaiken omaisuutensa eikä todistustaakkaa tullut hänen oikeusturvansa huomioon ottaen asettaa hänelle liian korkeaksi. A oli yksilöinyt riittävästi tuhoutuneen omaisuuden. A vei Iraniin mennessään lahjoja mukanaan. Olohuoneessa ollut tietokone oli ollut uusi, arvoltaan 900 euroa. Makuuhuoneessa oli ollut myös tietokone sekä tyttärelle hankittu tablet-tietokone. Vielä A:lla oli ollut kolme vanhaa tietokonetta, jotka hän oli säästänyt viedäkseen ne Iraniin. Olohuoneessa oli ollut uusi televisio ja laatikossa oli ollut 2 - 3 vuotta vanha televisio. A:lla oli ollut koristeena vähintään 15 - 18 pulloa viskiä, 7 - 8 pulloa konjakkia ja 3 - 4 pulloa muuta alkoholijuomaa, yhteensä arvoltaan ainakin 2.000 euroa. Hänellä oli ollut erilaisia kalliimpia laseja ja kristalleja sekä Turkista ostettuja vaatteita, joiden arvo oli ollut noin 2.500 euroa. Kodinkoneita oli ollut useampia kuten muun muassa kahvinkeitin, mikseri, leipäkone ja Nescafe-keitin. Lisäksi hänellä oli ollut Iraniin tarkoitettuja vanhoja puhelimia. Uusien koneiden hankinnan osoittavat kuitit olivat tuhoutuneet tulipalossa. Asunnossa oli ollut myös Iranista hankittuja mattoja, arvoltaan 4.500 ja 2.700 euroa. Asunnossa oli vielä ollut paljon hajuvesiä.

Vastaukset
Syyttäjä on vaatinut, että Bn valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

Perustelut
Käsittelyratkaisu hyödyntämiskiellosta
Hyödyntämiskieltoa koskevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n osalta lakivaliokunta on lausunut (LaVM 19/2014 s. 18), että itsekriminointisuojasäännös ei koske ennen esitutkinnan aloittamista tapahtuneessa alustavassa puhuttelussa vapaaehtoisesti annettuja raskauttavia lausuntoja, vaikka henkilölle ei olisi ilmoitettu esitutkintalain 7 luvun 10 §:n mukaisesti hänen oikeudestaan olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Myös hallituksen esityksen perusteluista (HE 46/2014 s. 89) ilmenee ja on pääteltävissä, että itsekriminointisuoja ei koske vapaaehtoisesti annettuja lausumia. Samankaltainen näkemys on ollut myös aikaisemmassa oikeuskäytännössä. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2003:115 todennut, että alustavassa puhuttelussa henkilön aseman ilmoittaminen ei usein vielä ole mahdollista, koska puhuttelun avulla juuri pyritään selvittämään hänen asemaansa. Samassa ratkaisussa korkein oikeus katsoi, että alustavan puhuttelun suorittaneiden henkilöiden kertomusten käyttämiselle todisteena asiassa ei ollut estettä, mutta oikeus harkitsi sen, mikä merkitys todistajien kertomuksille asiassa annettiin.
Esitetyn selvityksen mukaan ylikonstaapeli S on palopaikalla alustavasti puhutellut sinne tullutta B:tä. S:n kertomuksesta ilmenee, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa puhuttaminen on ollut osa rutiininomaista tulipalopaikalla tapahtunutta palon syttymissyyn selvittämistä. S:n ja A:n kertomuksista ilmenee ja on pääteltävissä, että B on antanut lausumansa vapaaehtoisesti. Hänen ei ole selvitetty olleen tuossa vaiheessa epäillyn asemassa. Myös muita paikalla olleita henkilöitä on puhuteltu palon syttymissyyn selvittämiseksi. B:n puhuttaminen on lopetettu heti sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut, ettei hän halunnut puhua asiasta enempää ilman avustajaa.
Edellä mainituin ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden lopputuloksen siitä, että hyödyntämiskieltoon vaadittuja asiakirjoja ja todistaja S:n kertomusta voidaan käyttää todisteena hyödyntämiskiellon estämättä.

Johtopäätökset syyksilukemisen osalta
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätöksen (välituomio s. 8) siitä, että B:n on selvitetty tunnustaneen tekopaikalla sytyttäneensä kysymyksessä olevan tulipalon, mutta tunnustamisella ei ole tässä tapauksessa syyksilukemista arvioitaessa merkitystä.
B:n kiistäessä teon mahdollisena vaihtoehtoisena tapahtumainkulkuna on se, että joku muu on sytyttänyt tulipalon tai että palo on saanut alkunsa viallisesta sähkölaitteesta. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, ettei ketään muuta kuin B:tä ole syytä epäillä tulipalon sytyttämisestä. Todistaja H:n kertomuksesta ilmenee, että viallista sähkölaitetta ei voida pitää palon syttymissyynä. Tätä päätelmää tukevat myös valokuvat ja niistä tehtävät johtopäätökset siitä, että huoneistossa on ollut olohuoneen lisäksi palopesäkkeitä tai syttymiskohtia ainakin keittiössä ja makuuhuoneessa. B:n mukaan hän on poistuttuaan asunnosta ehtinyt kävellä noin 500 metriä, kunnes hän on palannut talon luo. Palo on hänen tullessaan takaisin ollut jo voimakas. Ottaen huomioon B:n kävelemän matkan lyhyys ja tulipalon voimakkuus sekä todistaja H:n kertomus siitä, että palo oli saanut alkunsa räjähdysmäisesti, ei myöskään B:n kertoma tue sitä, että tulipalo olisi johtunut viallisesta sähkölaitteesta. Asiassa ei siten ole esitetty mitään varteenotettavaa vaihtoehtoista tulipalon syttymissyytä selittävää tapahtumainkulkua. Näin ollen ei jää järkevää epäilyä siitä, että B, joka on riidattomasti ollut asunnossa juuri ennen tulipalon syttymistä, olisi sytyttänyt tulipalon. Tähän nähden syyksilukemisen kannalta ei ole merkitystä sillä seikalla, että sitä konkreettista tapaa, jolla B on tulipalon sytyttänyt, ei ole saatu selvitettyä. Riidattoman selvityksen mukaan B on ollut tekohetkellä syyntakeeton. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen syyksilukemisen osalta ei ole.
Käsittelyratkaisu vahingonkorvausten osalta

A on vasta hovioikeudessa vaatinut korvausta käräjäoikeudessa vaaditun kärsimyskorvauksen asemesta muusta tilapäisestä haitasta ja lisäksi korottanut tuhoutuneesta omaisuudesta käräjäoikeudessa vaaditun 35.000 euron korvausvaatimuksen 37.903,60 euroksi.
Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kannetta riita-asiassa ei saa oikeudenkäynnin aikana muuttaa. Säännöksen 1 kohdan mukaan kantajalla on kuitenkin oikeus vaatia muuta kuin kanteessa tarkoitettua suoritusta, milloin vaatimus perustuu oikeudenkäynnin aikana tapahtuneeseen olosuhteiden muutokseen tai vasta silloin kantajan tietoon tulleeseen seikkaan. Säännös koskee myös hovioikeutta ja sitä noudatetaan myös syyttäjän ajamassa rikosasiassa esitettyjen yksityisoikeudellisten vaatimusten osalta. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotuilta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava.
A ei ole tuonut esille mitään syytä, minkä vuoksi hän ei olisi jo käräjäoikeudessa voinut esittää vaatimuksia sen mukaisina kuin hän on ne muutettuna hovioikeudessa esittänyt. Tämän vuoksi A:n korvausvaatimus hovioikeudessa on jätettävä tutkimatta muun tilapäisen haitan osalta kokonaan ja tuhoutuneen omaisuuden osalta 35.000 euroa ylittävin osin.

Johtopäätökset näytöstä vahingonkorvauksen osalta
Hovioikeus katsoo erityisesti asunnosta otettujen valokuvien perusteella selvitetyksi, että koko A:n koti-irtaimisto on tuhoutunut tulipalossa. Kuitit, takuutodistukset ja luovutustodistukset tukevat A:n kertomaa siitä, että hänellä on ollut tapana hankkia toistuvasti ainakin elektroniikkaa. Aikaisemmin otetuista valokuvista myös osaltaan ilmenee, että hänellä on kertomallaan tavoin voinut olla ainakin jossain vaiheessa asunnossaan runsaasti alkoholijuomapulloja. Myös B:n kertomus tukee tätä väitettä jossain määrin. Asiassa on kuitenkin jäänyt luotettavasti selvittämättä, mitä omaisuutta ja missä määrin asunnossa on palohetkellä tarkkaan ottaen ollut. Ottaen huomioon, että lähes koko koti-irtaimisto on tuhoutunut ja että irtaimistoon on todennäköisesti kuulunut myös tavanomaisesta poikkeavia omaisuuseriä, hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden tuomitsemaa korvausta tuhoutuneesta omaisuudesta on korotettava. Tuhoutuneen omaisuuden arvoksi hovioikeus arvioi, kun tarkkaa selvitystä omaisuuden määrästä ei ole mahdollista saada, esitetyn selvityksen perusteella 15.000 euroa.
Muilta osin aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen vahingonkorvausten osalta ei ole.
B on vaatinut korvauksen määrän sovittelemista ottaen huomioon sen, että hänet on tuomittu syyntakeettomana.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomiosta (s. 9-10) ilmenevät sovitteluvaatimuksen hylkäämistä koskevat perustelut ja johtopäätökset. Aihetta A:lle tuomittujen vahingonkorvausten sovitteluun ei siten ole.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 12.02.2019.

vahingonkorvausoikeus – asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus –lakiasiaintoimisto –  yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut –  rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot