Hovioikeus arvioi asunto-osakeyhtiön päätöksen laillisuutta peruskorjausvastikkeen määräytymisperusteesta


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakimies - lakiasiaintoimisto – lakitoimisto 

Hovioikeus katsoi muun muassa, että kysymyksessä olevan yhtiöjärjestyksen 6 § ei sen sanamuoto huomioon ottaen sisällä määräystä pääomavastikkeen käyttöalasta. Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että pääomavastikkeella katettavat menot määräytyvät Asunto Oy R:n yhtiöjärjestyksen sijaan asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin olettamasäännöksen nojalla. Asiassa oli myös arvioitava, olivatko päätetyt korjaukset edellä mainitun säännöksen tarkoittamia pääomavastikkeella rahoitettavia pitkävaikutteisia menoja. (Vailla lainvoimaa 13.12.2018)

Helsingin hovioikeus 13.12.2018
Tuomio Nro 1614
Diaarinumero S 17/2574
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Vantaan käräjäoikeus 19.10.2017 nro 17982
Asia Asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätöksen moittiminen


Valittaja A
Vastapuoli Asunto Oy R
Valituksesta


A on toistaen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteensa vaatinut ensisijaisesti, että hovioikeus muuttaa Asunto Oy R:n (jäljempänä myös asunto-osakeyhtiö tai yhtiö) varsinaisen yhtiökokouksen päätöstä 5.4.2016 kohdan 15 osalta siten, että 1.5.2016 lukien kerättävä peruskorjausvastike määrätään kerättäväksi hoitovastikeperusteen sijasta pääomavastikeperusteella, ja kuukausittaisen peruskorjausvastikkeen suuruudeksi määrätään 0,8350 euroa per osake sen sijaan, että suuruus olisi 1,50 euroa per neliömetri. Toissijaisesti A on vaatinut, että hovioikeus julistaa asunto-osakeyhtiön varsinaisen yhtiökokouksen päätöksen 5.4.2016 kohdan 15 osalta pätemättömäksi siltä osin kuin peruskorjausvastiketta on määrätty kerättäväksi hoitovastikeperusteella 1,50 euroa per neliömetri. Lisäksi A on vaatinut, että hovioikeus kieltää asunto-osakeyhtiötä panemasta varsinaisen yhtiökokouksen päätöstä 5.4.2016 kohdan 15 osalta täytäntöön siltä osin kuin kyseisessä kohdassa on määrätty kerättäväksi peruskorjausvastiketta hoitovastikeperusteella kuukausittain 1,50 euroa per neliömetri.
Yhtiökokous oli 5.4.2016 päättänyt rahoittaa osakkailta kerättävällä hoitovastikkeella yhtiön toisen saunan kunnostuskustannukset 20.000 euroa, salaojien ja viemärien kuntotutkimuksen 10.000 euroa, kylpyhuoneiden korjaussuunnittelun 6.000 euroa ja kylpyhuonekartoituksessa todettujen märkien kylpyhuoneiden saneerauksen 120.000 euroa.


Edellä mainituissa menoissa oli kysymys kiinteistön ja rakennuksen peruskorjauksesta ja uudistuksesta aiheutuvista pitkäaikaisista menoista. Kysymys ei siten ollut tavanomaisista vuosittaisista kiinteistön ja rakennuksen hoitotöistä, vaan niiden pitoaikaa ja arvoa lisäävistä laajoista peruskorjaustöistä. Peruskorjausvastikkeeksi nimitetyllä hoitovastikkeella katetut menot oli myös aktivoitu asunto-osakeyhtiön taseeseen.
Moitteenalaisen yhtiökokouksen päätöksen mukaiset menot tuli kattaa asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla pääomavastikkeella eikä hoitovastikkeella. Yhtiökokouksen päätös oli siten lain ja yhtiöjärjestyksen vastainen.
Yhtiöjärjestyksen 6 §:ssä ei määrätty pääomavastikkeella katettavista menoista asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin pääsäännöstä poiketen. Mainitussa pykälässä ei myöskään määrätty, että pääomavastiketta kerättäisiin ainoastaan yhtiön pitkäaikaisten lainojen maksamista varten. Siitä, että yhtiöjärjestyksen 6 §:ssä varattiin osakkeenomistajalle oikeus kokonaan tai puoliksi maksaa yhtiölle osakkeiden lukumäärän mukaan laskettava osuus yhtiön pitkäaikaisista lainoista, ei voinut tehdä johtopäätöstä, että yhtiöjärjestyksessä määrättäisiin pääomavastiketta kerättäväksi ainoastaan yhtiön pitkäaikaisten lainojen maksamista varten.


Vastauksesta
Asunto Oy R on vaatinut, että valitus hylätään.

A oli kohdistanut kanteensa väärään yhtiökokouksen päätöskohtaan. Yhtiökokous oli päättänyt kylpyhuoneremontin rahoituksesta kohdassa 12. Yhtiökokouksen päätöksen kohta 15 ei liittynyt kylpyhuoneremonttiin, vaan kyseisessä kohdassa päätetyt vastikkeet koskivat asunto-osakeyhtiön muita pakollisia korjausmenoja. Käräjäoikeuden johtopäätös, jonka mukaan kylpyhuoneremontin rahoitusta voi moittia myös kohdistamalla kanteen yhtiökokouksen päätöksen kohtaan 15, oli siten väärä.
Yhtiökokouksen päätös ja yhtiöjärjestyksen tulkinta
Yhtiökokous oli 5.4.2016 päättänyt, että hoitovastiketta maksettiin kuukausittain 3,5 euroa per neliömetri ja korjausvastiketta 1,5 euroa per neliömetri. Asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksissa oli vakiintuneesti käsitelty yhtiöjärjestyksen mukaista hoitovastiketta hoitovastikkeena ja tähän kuuluvana korjausvastikkeena. Yhtiöjärjestyksessä ei ollut kuitenkaan määrätty erillisestä korjausvastikkeesta, vaan se oli edellä mainituin tavoin osa hoitovastiketta. Vastike oli nimetty korjausvastikkeeksi, jotta osakkaat ymmärtäisivät paremmin yhtiön kulurakenteen. Yhtiökokous oli siten 5.4.2016 tekemällään päätöksellä päättänyt kerätä hoitovastiketta kuukausittain yhteensä 5 euroa per neliömetri.


Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä jaettiin yhtiövastike hoitoja rahoitusvastikkeeseen. Valittajan väite, jonka mukaan yhtiöjärjestyksessä ei määrätty, että rahoitusvastiketta kerätään ainoastaan pitkäaikaisten lainojen maksamiseen, ei pitänyt paikkansa. Yhtiöjärjestyksessä todettiin, että osuus yhtiön pitkäaikaisista lainoista maksetaan osakkeiden lukumäärän mukaan. Yhtiöjärjestyksen sanamuodon mukaan rahoitusvastikkeen käyttöalaksi oli siten määritelty pitkäaikaiset lainat. Yhtiö ei ollut ottanut kylpyhuoneremontin vuoksi lainaa, joten sitä varten ei voitu kerätä rahoitusvastiketta.
Hoitovastikkeena kerättävän korjausvastikkeen perusteena ei näin ollen voinut olla osakkeiden lukumäärä, koska se olisi yhtiöjärjestyksen määräyksen vastaista. Yhtiöjärjestystä ei voitu tulkita sen sanamuodon vastaisesti.

Yhdentoista kylpyhuoneen remontoiminen asunto-osakeyhtiön yhteensä 83 kylpyhuoneesta ei ollut asunto-osakeyhtiölain tarkoittama laaja peruskorjaushanke. Oli selvää, ettei yksittäisten kylpyhuoneiden remontoiminen ollut laajuudeltaan rakennustoimintaan verrattavaa toimintaa. Remontilla ei ollut myöskään vaikutusta yhtiön kaikkien huoneistojen arvoon. Yhtiössä oli kerätty korjausvastiketta joka vuosi, eikä kyse ollut myöskään tämä huomioon ottaen yhtiön talouden kannalta merkittävästä asiasta.
Hovioikeuden ratkaisu
Kysymyksenasettelu
Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko A:n kanne kohdistettu oikeaan yhtiökokouksen päätökseen.
Pääasian osalta asiassa on kysymys siitä, onko Asunto Oy R:n yhtiökokouksen 5.4.2016 tekemän päätöksen kohdasta 15 ilmenevät korjausmenot tullut kattaa hoitovastikkeen sijaan pääomavastikkeella. Asiassa on arvioitava ensinnäkin, onko Asunto Oy R:n yhtiöjärjestyksessä määrätty siitä, mitä menoja pääomavastikkeella katetaan. Mikäli katsotaan, että yhtiöjärjestyksessä ei ole määrätty pääomavastikkeen käyttöalasta ja että asiassa on siten sovellettava asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin olettamasäännöstä, asiassa on arvioitava, ovatko päätetyt korjaukset edellä mainitun säännöksen tarkoittamia pääomavastikkeella rahoitettavia pitkävaikutteisia menoja.



Asunto-osakeyhtiön mukaan A oli nostanut kanteen väärästä yhtiökokouksen päätöksestä moittiessaan yhtiökokouksen päätöstä kohdassa 15. Yhtiön mukaan kylpyhuoneremontin rahoituksesta oli päätetty yhtiökokouksen päätöksen kohdassa 12.
Hovioikeus toteaa, että yhtiökokouksen pöytäkirjan mukaan kohdassa 12 on päätetty rahoittaa kylpyhuoneremontin rahoitus kerätyillä korjausvastikkeilla, määrältään enintään 120.000 euroa. Kohdassa 15 on pöytäkirjan mukaan päätetty muun ohessa kerätä peruskorjausvastiketta 1,50 euroa neliömetriltä kuukaudessa sekä rahastoida kerätyt vastikkeet ja käyttää niitä saunan kunnostukseen, salaojien ja viemäreiden kuntotutkimukseen, kylpyhuoneiden korjaussuunnitteluun ja märkien kylpyhuoneiden saneeraukseen.
Hovioikeus toteaa, että A:n moitekanne ei koske asunto-osakeyhtiön väittämin tavoin ainoastaan yhtiön päätöstä kylpyhuoneremonteista. Kanne koskee sitä, onko yhtiön 5.4.2016 päättämät korjausmenot katettava hoitovastikkeen sijaan pääomavastikkeella siten, että vastikkeen suuruus määräytyy osakkeiden lukumäärän perusteella neliömetrien lukumäärän sijaan. Kanne koskee kaikkia kohdasta 15 ilmeneviä korjausmenoja. Edellä mainituilla ja käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, ettei A:n kanne ole asunto-osakeyhtiön väittämin tavoin väärin kohdistettu.
Riidanalainen yhtiökokouksen päätös


Asunto Oy R:n varsinainen yhtiökokous on nyt kysymyksessä olevilta osin yksimielisesti päättänyt, että yhtiö kerää peruskorjausvastiketta 1,50 euroa neliömetriltä kuukaudessa, rahastoi kerätyt vastikkeet ja käyttää niitä tilikauden aikana toisen saunan kunnostukseen 20.000 euroa, salaojien ja viemäreiden kuntotutkimukseen 10.000 euroa, kylpyhuoneiden korjaussuunnitteluun 6.000 euroa ja kylpyhuonekartoituksessa todettujen märkien kylpyhuoneiden saneeraukseen 120.000 euroa.
Asunto-osakeyhtiölain säännökset ja yhtiöjärjestyksen määräys

Yhtiövastikkeella katetaan kyseisen lainkohdan mukaan laajasti kaikki yhtiön menot ja velvoitteet. Saman luvun 3 §:n nojalla yhtiössä voidaan päättää erilaisista yhtiövastikkeista. Säännöksen 1 momentin mukaan yhtiövastike voidaan yhtiöjärjestyksessä määrätä maksettavaksi siten, että tiettyjä menoja varten on eri maksuperuste tai että maksuvelvollisuus koskee vain tiettyjen osakkeiden omistajia. Säännöksen 2 momentin mukaan jos yhtiöjärjestyksessä määrätään pääomavastikkeesta, ja jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä, pääomavastikkeella katetaan pitkävaikutteiset menot, jotka aiheutuvat kiinteistön ja rakennuksen hankinnasta, rakentamisesta, peruskorjauksesta ja uudistuksesta.
Hovioikeus toteaa, että edellä mainitusta 2 momentin säännöksestä seuraa, että pääomavastikkeesta voidaan määrätä yhtiöjärjestyksessä, jossa voidaan määrätä myös siitä, mitä pääomavastikkeella katetaan. Mikäli yhtiöjärjestyksessä ei ole määrätty pääomavastikkeen käyttöalasta, sillä katetaan 2 momentin olettamasäännöksen mukaiset menot.
Asunto Oy R:n yhtiöjärjestyksen 6 §:ssä on määrätty seuraavasti:
”Yhtiökokous määrää osakkeenomistajien hallitsemistaan huoneistoista suoritettavan vastikkeen, joka jakautuu hoitoja rahoitusvastikkeisiin. Hoitovastike lasketaan käyttäen perusteena huoneistojen pinta-alojen suhdetta ja rahoitusvastike määrätään huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden lukumäärien suhteessa. Lämpimästä vedestä suoritetaan eri korvaus, jonka suuruuden määrää yhtiön hallitus käyttäen perusteena huoneistossa asuvien henkilöiden lukumääriä.
Vastikkeen ja lämpimästä vedestä suoritettavan korvauksen maksuajan ja -tavan määrää yhtiön hallitus. Jokainen osakkeenomistaja on oikeutettu maksamaan yhtiölle osakkeiden lukumäärän mukaan laskettavan osuuden asunto-osakeyhtiön pitkäaikaisista lainoista suorittamalla yhtiölle osuuttaan tai sen puolikasta vastaavan rahamäärän. Tällä tavoin lainaosuutensa maksaneelta osakkeenomistajalta perittävä vastike lasketaan vastaamaan hänen osuuttaan yhtiön kaikista muista paitsi edellä mainituista lainoista johtuneista menoista. Milloin osakas on maksanut lainaosuudestaan vain puolet, määrätään hänen vastikkeensa siten, että edellä mainittujen muiden menojen lisäksi lasketaan kuuluvaksi vielä maksamattoman lainaosuuden yhtiölle aiheuttamat kustannukset. Näin osakkeenomistajilta vastaanotetut lainaosuudet tai niiden osat yhtiön on välittömästi käytettävä kokonaisuudessaan yhtiön lainojen lyhentämiseen. Lainaosuuden suorittamisesta on tehtävä merkintä osakeluetteloon.”
Yhtiöjärjestyksen määräyksen tulkinta


Asunto-osakeyhtiölain 1 luvun 13 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan yhtiöjärjestyksessä on aina mainittava muun ohessa yhtiövastikkeen määräämisen perusteet. Hovioikeus toteaa, että tämä on osakkeen omistajan velvollisuuksien kannalta keskeistä, koska osakkeenomistaja on velvollinen maksamaan asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 1 §:n nojalla yhtiön menojen kattamiseksi yhtiövastiketta yhtiöjärjestyksessä määrättyjen perusteiden mukaan.
Yhtiöjärjestyksestä on näin ollen käytävä selvästi ilmi osakkeenomistaja velvollisuudet. Yhtiöjärjestyksen oikeudellinen asema ja merkitys huomioon ottaen sen määräyksiä on tulkittava lähtökohtaisesti sanamuodon mukaisesti. Tämä periaate on vahvistettu myös korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä (ks. esim. KKO 2001:57).
Hovioikeus toteaa, että Asunto Oy R:n yhtiöjärjestyksen 6 §:ssä on määrätty yhtiövastikkeen jakautumisesta hoitovastikkeeseen ja rahoitusvastikkeeseen eli pääomavastikkeeseen sekä vastikkeiden määräytymisperusteista. Määräyksen mukaan hoitovastike lasketaan käyttäen perusteena huoneistojen pinta-alojen suhdetta ja rahoitusvastike määrätään huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden suhteessa. Vastikerasitus kohdistuu osakkeeseen siten eri tavalla rahoitustavasta riippuen.
Yhtiöjärjestyksen 6 §:ssä on edelleen määrätty osakkeenomistajan oikeudesta maksaa yhtiölle osakkeiden lukumäärän mukaan laskettava osuus asunto-osakeyhtiön pitkäaikaisista lainoista. Hovioikeus katsoo, että osakkeiden lukumäärän mukaan laskettavalla osuudella tarkoitetaan pääomavastiketta. Asianosaisilla on riitaa siitä, tuleeko edellä mainittua määräystä tulkita siten, että sillä on tosiasiallisesti määrätty myös pääomavastikkeella katettavista menoista siten, että se syrjäyttää asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin olettamasäännöksen.
Edellä mainittua määräystä tulkittaessa on otettava huomioon, että osakkeenomistajan maksuvelvollisuuden perusteen ja laskutavan tulee asuntoosakeyhtiölain mukaan ilmetä selkeästi yhtiöjärjestyksestä ja että yhtiöjärjestyksen tulkinnassa sen sanamuoto on ratkaiseva. Hovioikeus toteaa, että mainitusta määräyksestä ilmenee sen sanamuoto huomioon ottaen ainoastaan jokaisen osakkeenomistajan oikeus maksaa yhtiölle osakkeiden lukumäärän mukaan laskettava osuus yhtiön pitkäaikaisista lainoista. Yhtiöjärjestyksen 6 § jatkuu määräyksellä vastikkeen laskentatavasta ensinnäkin tilanteessa, joissa lainaosuus maksetaan kokonaan ja toiseksi tilanteessa, jossa lainaosuudesta maksetaan vain puolet. Lisäksi pykälässä on vielä määrätty siitä, että tehdyt lainaosuussuoritukset on käytettävä kokonaisuudessaan yhtiön lainojen lyhentämiseen ja että lainaosuuden suorittamisesta on tehtävä merkintä osakeluetteloon.
Kun otetaan huomioon 6 §:n sanamuoto, hovioikeus katsoo, että yhtiöjärjestys sisältää nimenomaiset määräykset pääomavastikkeen keräämisestä, vastikkeen perusteesta ja oikeudesta lyhentää pääomavastikkeella katettavia pitkäaikaisia lainoja. Sanamuotonsa mukaan tulkittuna yhtiöjärjestyksessä ei sen sijaan voida katsoa määrätyn pääomavastikkeella katettavista menoista. Asiassa on näin ollen seuraavaksi arvioitava, voidaanko 6 §:n määräyksen katsoa kokonaisuus huomioon ottaen tarkoittavan myös sitä, että yhtiöjärjestyksessä on määrätty pääomavastikkeella katettavista menoista sillä tavoin poissulkevasti, ettei asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin olettamasäännös tule sovellettavaksi.


Aiemmin voimassa olleen lain 5 §:n 1 ja 2 momenteissa oli ainoastaan yleiset säännökset yhtiövastikkeesta ja yhtiövastikkeiden maksuperusteista. Lisäksi mainitun säännöksen 3 momentissa säädettiin yleisesti yhtiövastikkeilla katettavista menoista. Asunto-osakeyhtiölain 809/1991 säännökset ja edellä yhtiöjärjestyksen 6 §:stä lausuttu huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että pääomavastikkeen käyttöala on jäänyt yhtiöjärjestystä laadittaessa avoimeksi. Yhtiöjärjestys on ehtinyt olla voimassa ennen uuden asunto-osakeyhtiölain 1599/2009 voimaantuloa kaksi vuotta. Ajanjakson lyhyys huomioon ottaen yhtiössä ei voida katsoa muodostuneen sellaista vakiintunutta käytäntöä, joka voisi olla ratkaiseva pääomavastikkeen käyttöalaa määritettäessä.
Asunto-osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiin on tyypillisesti sisällytetty määräyksiä, jonka nojalla on voitu periä pääomavastiketta ja periminen on perustunut siihen, että osakkaille on annettu yhtiöjärjestyksen määräyksellä mahdollisuus maksaa kerralla osakkeisiinsa kohdistuva osuus yhtiön lainoista (ks. esim. Jyrki Jauhiainen, Timo A. Järvinen, Tapio Nevala: Asuntoosakeyhtiölaki, 2010, s. 130–131). Oikeuskäytännössä onkin katsottu, että tilanteissa, joissa yhtiöjärjestys on ollut tulkinnanvarainen, lainaosuuden maksamista koskevalla yhtiöjärjestyksen määräyksellä on voinut olla merkitystä myös pääomavastikkeen maksuperusteen määräytymisen kannalta (ks. KKO 2009:22, kohta 16–23). Hovioikeus katsoo, että edellä mainitun tulkintakäytännön perusteella ei voida kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, että lainaosuuden maksamista koskevan yhtiöjärjestyksen määräyksen voitaisiin tulkita sisältävän myös määräyksen siitä, mitä menoja pääomavastikkeella katetaan.
Hovioikeus katsoo, että kysymyksessä olevan yhtiöjärjestyksen 6 § ei sen sanamuoto huomioon ottaen sisällä määräystä pääomavastikkeen käyttöalasta. Edellä esitetyillä perusteilla hovioikeus katsoo, toisin kuin käräjäoikeus, että pääomavastikkeella katettavat menot määräytyvät Asunto Oy R:n yhtiöjärjestyksen sijaan asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin olettamasäännöksen nojalla.
Yhtiökokouksen päättämien korjausten luonne
Edellä tehty johtopäätös huomioon ottaen asiassa on vielä arvioitava, ovatko yhtiökokouksen päättämät korjaukset luonteeltaan sellaisia asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin tarkoittamia pitkävaikutteisia menoja, jotka aiheutuvat kiinteistön ja rakennuksen hankinnasta, rakentamisesta, peruskorjauksesta ja uudistuksesta.
Hallituksen esityksen (HE 24/2009 vp, s. 74–75) mukaan peruskorjauksesta aiheutuvalla pitkäaikaisella menolla tarkoitetaan yleensä hyvän kirjanpitotavan mukaisesti aktivoitavia rakennuksen taloudellista pitoaikaa kasvattavia korjausmenoja, vaikka näihin menoihin ei voida katsoa liittyvän varsinaista aktivointipakkoa. Tällä perusteella aktivoitava korjausmeno voi olla myös vain osa korjaushankkeen kokonaismenoista. Uudistuksesta aiheutuvalla pitkävaikutteisella menolla tarkoitetaan vastaavasti hyvän kirjanpitotavan mukaan aktivoitavaa perusparannuksesta, lisärakentamisesta tai muusta uudistuksesta aiheutuvaa aktivoitavaa menoa.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että menon pitkävaikutteisuutta arvioitaessa sen kirjanpidollisen kohtelun ei tulisi olla määräävä, vaan hankkeen tulisi olla sekä teknisessä että taloudellisessa mielessä yhtiön kannalta laaja ja siten rakennustoimintaan verrattava (ks. esim. Petteri Kuhanen, Ari Kanerva, Marina Furuhjelm, Helena Kinnunen: Asunto-osakeyhtiölaki, 2010, s. 186–187).
Hovioikeus katsoo, että kysymyksessä olevien menojen kirjanpidollinen käsittely ei yksin ratkaise sitä, onko niitä pidettävä pitkävaikutteisina menoina. Hovioikeus katsoo edelleen, että korjaushankkeiden luonnetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon yhtiön koko ja hankkeiden taloudellinen laajuus. Asunto Oy R on yhtiö, joka omistaa ja hallinnoi Vantaalla sijaitsevaa tonttia ja kolmea asuinrakennusta. Asuinrakennuksissa on yhteensä 83 huoneistoa ja niin kutsutut yhtiön yhteiset tilat. Yhtiön koko huomioon ottaen arvoltaan 6.000–120.000 euron suuruisia saunan kunnostusta, salaojien ja viemäreiden kuntotutkimusta, kylpyhuoneiden korjaussuunnittelua tai yhdentoista kylpyhuoneen saneerausta ei voida tulkita sellaisiksi laajoiksi peruskorjaushankkeiksi, joista aiheutuisi yhtiölle pitkävaikutteisia, tavanomaisesti lainalla katettavia menoja. Yhtiökokouksen päättämiä korjauskustannuksia ei siten voida pitää asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentin tarkoittamina pitkävaikutteisina menoina.
Johtopäätös
Asunto Oy R:n varsinaisen yhtiökokouksen 5.4.2016 tekemän päätöksen kohta 15 ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lain tai yhtiöjärjestyksen vastainen.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 11.2.2019.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto  – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot