Hovioikeus alensi työriidan hävinneiden työntekijöiden yhteisvastuullisen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden määrän noin puoleen

20.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

KO oli tuomiollaan hylännyt A:n ja B:n kanteen työsuhteen päättymisestä vaadituista korvauksista. KO oli katsonut, että kysymys oli ollut toisin kuin kanteessa oli väitetty TSL 1 luvun 10 §:n tarkoittamasta liikkeen luovutuksesta, jonka mukaan A ja B olivat siirtyneet toisen yhtiön palvelukseen eikä C Oy ollut päättänyt työsuhteita. A:lla ja B:llä ei katsottu olleen oikeutta TSL:n mukaisiin korvauksiin. KO oli hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n ja B:n korvaamaan C Oy:n oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti 34.044,20 eurolla korkoineen. HO alensi A:n ja B:n yhteisvastuullinen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden yhtiölle 18.600 (sis. alv) euroksi. Muilta osin KO:n tuomiota ei muutettu. A ja B olivat voittaneet muutoksenhakunsa noin puolelta määrältään. Asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa HO:ssa vahinkonaan. (Vailla lainvoimaa 20.11.2018)

Helsingin hovioikeuden ratkaisu 20.11.2018
"Perustelut
Kysymyksenasettelu
Käräjäoikeus on tuomiollaan hylännyt A:n ja B:n kanteen työsuhteen päättymisestä vaadituista korvauksista. Käräjäoikeus katsoi, että kysymys oli ollut toisin kuin kanteessa oli väitetty työsopimuslain 1 luvun 10 §:n tarkoittamasta liikkeen luovutuksesta, jonka mukaan A ja B olivat siirtyneet toisen yhtiön palvelukseen eikä C Oy ollut päättänyt työsuhteita. A:lla ja B:llä ei ollut oikeutta työsopimuslain mukaisiin korvauksiin. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti A:n ja B:n korvaamaan C Oy:n oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti 34.044,20 eurolla korkoineen.
A:n ja B:n valituksen perusteella hovioikeudessa on kysymys siitä, onko heidät vapautettava korvaamasta oikeudenkäyntikuluja tai onko korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää alennettava.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat säännökset
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaisen pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Lain esitöiden (HE 107/1998 vp s. 16) mukaan asiamiehen kulujen ja palkkion osalta tarpeellisten toimenpiteiden ja kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen arvioinnin tulee suhteutua kulloisenkin yksittäisen asian erityispiirteisiin, mutta yleensä myös asian vaikeuteen, asiamiehen suorittaman työn määrään ja laatuun sekä samanlaisissa asioissa yleensä käytettyyn laskutukseen.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista. Kuten säännöksen esitöistä ilmenee (HE 107/1998 vp s. 19 - 20), säännös on tarkoitettu poikkeukseksi ja kuluvastuun alentamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen tulee olla suhteellisen korkea. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi esiintyä tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulos ei ole etukäteen ennustettavissa. Oikeudellinen epäselvyys viittaa vain juttuun liittyvän oikeuskysymyksen ratkaisemisen vaikeuteen. Jutun näytöllinen epäselvyys ei oikeuta tuomioistuinta määräämään asianosaisia vastaamaan kuluistaan itse.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:65 arvioinut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ja erityisesti oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n soveltamista liikkeenluovutusta koskevassa asiassa. Ratkaisun perustelujen mukaan, vaikka liikkeen luovutuksen kriteereiden täyttymistä yksittäisessä tapauksessa voitaisiin pitää osin tulkinnanvaraisena, luovuttajan ja luovutuksensaajan välisestä vastuunjaosta on säädetty työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentissa ja mainitun säännöksen tulkinnasta on annettu korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 2008:88. Tästä johtuen tästä kysymyksestä ei voida katsoa vallitsevan sellaista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaista oikeudellista epäselvyyttä, että sen perusteella mainitun asian kantajalla voitaisiin katsoa olleen perusteltu syy oikeudenkäyntiin.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Säännöksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan ilmeisen kohtuuttomuuden kokonaisarvioinnissa tulee punnita kaikkia laissa mainittuja edellytyksiä. Mikään niistä ei sinällään voi yksin synnyttää säännöksen tarkoittamaa kohtuuttomuutta. Oikeudenkäyntiin johtaneita seikkoja pohdittaessa merkitystä on annettava muun ohella asian tulkinnanvaraisuudelle sekä sille, onko hävinneellä osapuolella ollut riittävän perusteltu syy oikeudenkäyntiin (HE 107/1998 vp s. 20-21). Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:23 oikeudenkäyntiin johtaneet syyt ja työntekijällä olleen taloudellisen merkityksen perusteella hävinneen osapuolen korvausvelvollisuus katsottiin ilmeisen kohtuuttomaksi.
Hallituksen esityksen (HE 107/1998 vp) mukaan perusteltuna syynä oikeudenkäyntiin voitaisiin pitää sitä, että hävinneen asianosaisen esittämät seikat tai näyttö ovat riittävällä tavalla puoltaneet hänen kantaansa. Asianosaisten aseman puolestaan tulee olla oikeudenkäynnissä tai sen ulkopuolella olennaisesti erilainen. Asianosaisten aseman arvioinnissa on otettava huomioon asianosaisten erilaiset edellytykset käydä oikeutta tietyssä asiassa, esimerkiksi työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa. Asianosaisten asemaan liittyvänä osatekijänä saattavat olla myös erilaiset varallisuusolot. Asianosaisten asema on kuitenkin aina kytkettävä oikeudenkäyntiin johtaneisiin seikkoihin ja asian merkitykseen. Kokonaisarviointiin on suhteutettava myös oikeudenkäyntikulujen määrä. Kohtuullistamista arvioitaessa tulee ottaa huomioon pääasian merkitys asianosaisille. Taloudellisen merkityksen ohella arviossa on otettava huomioon myös ratkaisun erilainen arvo eri asianosaisten kannalta katsottuna. Pykälässä tarkoitettu kohtuullistaminen tulee viime kädessä perustua tuomioistuimen kokonaisarvioon, jossa on otettava huomioon kaikki pykälässä mainitut kriteerit.
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden arviointi tässä tapauksessa
(a) Oikeudellinen epäselvyys
Oikeuskysymys pääasiassa on koskenut sitä, onko C Oy luovuttanut F Oy:lle yrityksensä toiminnallisen osan ja ovatko A ja B siirtyneet liikkeenluovutuksen perusteella F Oy:n työntekijöiksi vai oliko C Oy tosiasiassa päättänyt A:n ja B:n työsuhteen.
Työsopimuslain 1 luvun 10 § on ollut pitkään sovellettavana ja oikeuskysymyksestä on runsaasti kansallista ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Säännöksen soveltaminen edellyttää sinänsä aina tapauskohtaista yksilöllistä arviointia siitä, onko luovutettua yrityksen osaa pidettävä säännöksessä tarkoitettuna toiminnallisena osana. A:n ja B:n kanne on poikennut tavanomaisesta liikkeen luovutukseen liittyvästä kanteesta. Kanteessa on lähdetty siitä, että mitään liikkeen luovutusta ei ollut tapahtunut ja että C Oy oli tosiasiassa päättänyt työsuhteet ja tämä muodosti korvausvelvollisuuden. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:65 katsonut, ettei sen ratkaistavana olleessa tilanteessa liikkeenluovutusta koskevaa työsopimuslain 1 luvun 10 §:n säännöstä voitu pitää epäselvänä eikä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a § tullut sovellettavaksi. Hovioikeus toteaa, että pääasiassa sovellettavaksi tullutta työsopimuslain 1 luvun 10 §:n säännöstä ei ole pidettävä nyt kysymyksessä olleessa soveltamistilanteessa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla epäselvänä. A:ta ja B:tä ei näin ollen tule oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla vapauttaa korvaamasta C Oy:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.
(b) Ilmeinen kohtuuttomuus
A ja B ovat yksityishenkilöitä ja C Oy vakavarainen suuryritys. Asianosaisten taloudellinen asema ja mahdollisuudet vastata oikeudenkäynnin kustannuksista ovat olleet olennaisesti erilaiset. A ja B ovat kanteessaan väittäneet, että C Oy on päättänyt heidän työsuhteensa. Asian merkitys A:lle ja B:lle on ollut suuri. Asianosaisten asema ja asian merkitys lähtökohtaisesti puoltavat oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamista.
Asiassa on ollut riidatonta, että C Oy ei ole irtisanonut A:n ja B:n työsopimuksia ja että he ovat siirtyneet F Oy:n palvelukseen työsopimustaan myöskään itse päättämättä. Näissä olosuhteissa C Oy:öön kohdistetulla työsopimuslain 12 luvun 2 §:ään perustuvalla korvausvaatimuksen esittämisellä ei ole ollut ennakoltakaan arvioituna riittäviä perusteita. Tilanne on ollut erilainen kuin esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:23.
Oikeudenkäyntiin johtaneet seikat puhuvat näin ollen vahvasti kohtuullistamista vastaan. Hovioikeus katsoo, että täyttä oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuta asiassa ei kokonaisuutena arvioiden ole pidettävä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuuttomana. A:n ja B:n korvattavaksi käräjäoikeudessa tuomittuja oikeudenkäyntikuluja ei tule oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla alentaa.
(c) Kulujen tarpeellisuus ja kohtuullisuus
Edellä hovioikeus on katsonut, ettei A:ta ja B:tä tule vapauttaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a tai 8 b §:n nojalla oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Tämän jälkeen asiassa on kysymys siitä, voidaanko C Oy:n asiamiehen laskusta ilmeneviä toimenpiteitä pitää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kaikilta osin tarpeellisina ja oikeudenkäyntikuluja kohtuullisina. Pääkäsittelyn pöytäkirjasta ei ilmene, että A ja B olisivat myöntäneet C Oy:n asiamiehen tuntiveloitusta oikeaksi.
C Oy:n asiamies on käyttänyt aikaa asian hoitamiseen yhteensä 72,25 tuntia ja tuntiveloitus on ollut noin 380 euroa tunnilta. Kanne asiassa on tullut vireille 18.4.2016. C Oy on 20.6.2016 antanut asiassa 12 sivun laajuisen vastauksen ja 21.3.2018 lausunut käräjäoikeuden yhteenvedosta lyhyellä sähköpostiviestillä. Asiassa on 6.2.2018 pidetty vajaan tunnin kestänyt valmisteluistunto ja 24.4.2018 toimitettu noin kuusi tuntia kestänyt pääkäsittely, jossa kantajat ovat vedonneet 10 kirjalliseen todisteeseen ja C Oy viiteen todisteeseen. C Oy:n nimeämänä pääkäsittelyssä on kuultu kahta todistajaa. Asiassa on ollut kysymys liikkeen luovutuksen perustunnusmerkkien täyttymisestä, joihin nähden todistustaakka sinänsä on ollut C Oy:llä. Oikeuskysymys asiassa ei kuitenkaan ole poikennut vastaavanlaisista, melko yleisistä työoikeudellisista riita-asioista. Asia ei laajuutensakaan puolesta ole poikennut tämän laatuisista riita-asioista.
C Oy:n asiamiehen asian hoitamiseksi suorittamia toimenpiteitä ja kokonaisuudessaan 72,25 tunnin työmäärää suhteutettuna asian laatuun ja laajuuteen on pidettävä liiallisina. Myös asiamiehen käyttämä tuntiveloitus noin 380 euroa on samanlaisissa asioissa yleensä käytettyä selvästi korkeampi. Hovioikeus harkitsee kohtuulliseksi veloitukseksi asian hoitamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä kantajien myöntämän 60 tunnin työmäärää vastaavan määrän ja kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi 250 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä. A:n ja B:n on näin ollen korvattava C Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 15.000 eurolla lisättynä 3.600 euron arvonlisäveron määrällä, eli yhteensä 18.600 eurolla korkoineen, mihin määrään oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus käräjäoikeuden osalta on alennettava.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
A ja B ovat voittaneet muutoksenhakunsa noin puolelta määrältään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.
Tuomiolauselma
Muutos käräjäoikeuden tuomioon.
A:n ja B:n yhteisvastuullinen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus C Oy:lle käräjäoikeudessa alennetaan arvonlisäveroineen 18.600 euroksi käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan."
Helsingin hovioikeus 20.11.2018
Tuomio Nro 1502
Diaarinumero S 18/1637
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 11.5.2018 nro 22000
Asia Oikeudenkäyntikulut
Valittajat A, B Vastapuoli C Oy
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 21.1.2019

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot