Hovioikeus alensi avustajan palkkiota, kun avustaja ei ollut osoittanut asiassa riittävää ammattitaitoa ja huolellisuutta

08.01.2020

KO oli pitänyt avustajan menettelyä huolimattomana ja hyvän asianajotavan vastaisena, koska avustaja ei ollut takaisinsaantihakemuksessa tai sen täydennyksessä esittänyt merkityksellistä perustetta yksipuolisen tuomion kumoamiselle, takaisinsaantihakemuksen perusteiksi esitetyt seikat olivat olleet sekavia ja niiden merkitys asian ratkaisun kannalta oli jäänyt epäselväksi. Näistä syistä KO oli pitänyt oikeudenkäyntiä tarpeettomana ja jättänyt avustajan palkkion korvaamatta valtion varoista. HO:n puolestaan katsoi asiassa lausumillaan perusteilla, ettei asiassa ollut perusteita jättää avustajan palkkiota kokonaan korvaamatta valtion varoista. (Vailla lainvoimaa 7.1.2020)

Turun hovioikeus 3.1.2020
Päätös Nro 9
Diaarinumero H 19/559
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus 8.2.2019 nro 5442
Asia Avustajan palkkio
Valittaja Avustaja A
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 3.3.2020.
"Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että hänelle maksetaan palkkio B:n avustamisesta käräjäoikeudessa esitetyn laskun mukaisesti.
Perusteinaan A on lausunut, että hän oli noudattanut asiassa huolellisuutta ja hyvää asianajotapaa. Hänen takaisinsaantihakemuksessa esiin tuomansa seikat olivat olleet pääasian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä. Hän oli täydentänyt takaisinsaantihakemusta käräjäoikeuden pyytämällä tavalla.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Oikeusapulain 17 §:n 4 momentin mukaan tuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos asian hoitamisessa on ollut erittäin vakavia avustajasta johtuvia laiminlyöntejä tai puutteita. Säännöksen esitöiden (HE 99/2016 vp. s. 33) mukaan sitä voidaan soveltaa, jos avustajan työ on ollut erittäin heikkolaatuista. Jos asian hoitamisessa on ollut laiminlyöntejä tai puutteita, joita ei ole kuitenkaan pidettävä erittäin vakavina, sovelletaan oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentin 4 kohdan säännöstä palkkion alentamisesta. Mainitun säännöksen mukaan avustajan palkkiota alennetaan muun ohella silloin, jos avustaja ei ole tehtävässään noudattanut hyvää asianajotapaa tai osoittanut riittävää ammatti taitoa tai huolellisuutta ja hän on sillä tai muulla tavoin tarpeettomasti pitkittä nyt oikeudenkäyntiä taikka asian hoitamisessa on muutoin havaittavissa avustajasta johtuvia laiminlyöntejä tai puutteita.
Edellä mainittujen oikeusapulain 17 §:n 4 momentin esitöiden (s. 34) mukaan palkkion jättäminen kokonaan korvaamatta voi tulla arvioitavaksi esimerkiksi silloin, jos avustaja ei ole valituslupahakemuksessa tai valituksessa esittänyt mitään sisällöllistä perustetta sille, miksi valitusluvan myöntämisen edellytykset olisivat olemassa tai minkä vuoksi alemman oikeusasteen ratkaisuun haetaan muutosta. Täydennyttäminen sellaisenaan ei voi johtaa palkkion korvaa matta jättämiseen, vaan tämä seuraamus voi tulla harkittavaksi vasta avustajan työn puutteellisuuden jatkuessa merkittävänä vielä täydennyskehotuksen jälkeenkin. Koska päämiehellä on lähtökohtaisesti oikeus valita avustajansa ja avustajalla on oikeus korvaukseen työstään, säännöstä on esitöiden mukaan sovellettava vain poikkeuksellisissa tilanteissa.
Käräjäoikeus on pitänyt A:n menettelyä huolimattomana ja hyvän asianajotavan vastaisena, koska A ei ollut takaisinsaantihakemuksessa tai sen täydennyksessä esittänyt merkityksellistä perustetta yksipuolisen tuomion kumoamiselle, takaisinsaantihakemuksen perusteiksi esitetyt seikat olivat olleet sekavia ja niiden merkitys asian ratkaisun kannalta oli jäänyt epäselväksi. Näistä syistä käräjäoikeus on pitänyt oikeudenkäyntiä tarpeettomana ja jättänyt A:n palkkion korvaamatta valtion varoista.
Hovioikeus on takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon koskevassa asiassa S 19/558 päätynyt siihen, että takaisinsaantihakemuksessa ja sen täydennyksessä esitetyt seikat olivat olleet sellaisia, joilla olisi voinut olla merkitystä asiaa ratkaistaessa. Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen takaisinsaantihakemuksen tutkimatta jättämisestä ja palauttanut asian käräjäoikeuteen. Hovioikeuden ratkaisu huomioon ottaen asiassa ei ole perusteita jättää A:n palkkiota kokonaan korvaamatta valtion varoista. A ei ollut kuitenkaan osoittanut asiassa riittävää ammattitaitoa ja huolellisuutta, koska takaisinsaantihakemuksen perusteet olivat täydennyksenkin jälkeen jääneet epäselviksi. Menettelyllään A oli tarpeettomasti pitkittänyt oikeudenkäyntiä. Hänen palkkiotaan on siten alennettava oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.
A on käräjäoikeudessa vaatinut palkkiota valmistautumisesta 9,4 tunnin ajankäytön perusteella ja jälkitoimista 1,5 tunnilta. Asian laatu ja avustajan ammattitaito huomioon ottaen hovioikeus arvioi kohtuulliseksi työmääräksi kolme tuntia, johon sisältyy yhden tunnin jälkitoimet.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Valtion varoista maksetaan oikeustieteen kandidaatti A:lle palkkioksi B:n avustamisesta käräjäoikeudessa kolmen tunnin ajankäytön perusteella 330 euroa sekä arvonlisäveron osuutena 79,20 euroa. Käräjäoikeuden on palautetun pääasian S 19/558 ratkaistessaan lausuttava oikeusavun saajan vastapuolen mahdollisesta takaisinkorvausvelvollisuudesta valtiolle.