Hovioikeuden tuomio työvelvoitteiden laiminlyönnistä uusasiakashankinnassa ja yhtiön myyntiprosessin kehittämisessä varoitetun rahastoyhtiön myyntijohtajan / osakkaan työsopimuksen irtisanomisesta - työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomittu 14 kk korvaus alennettiin 9 kk palkkaa vastaavaksi määräksi

04.12.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Koska yksityisasiakkaita ei puheena olevana aikana ollut yhtiöön juurikaan saatu ja A:ta oli tästä seuranta- ja kehityskeskusteluissa useita kertoja huomautettu, A:n ei voitu tältä osin katsoa onnistuneen kovin hyvin myyntitehtävässään. Yhtiö ei kuitenkaan ollut antanut A:lle riittävästi aikaa parantaa yhtiön edellyttämin tavoin suoriutumistaan asiassa puheena olleiden työtehtävien osalta. Asiassa ei myöskään ollut näytetty, että A:n olisi yksin tullut vastata kesätyöntekijän palkkaamisesta. HO katsoi, että kantajalle maksettavan korvauksen tuli olla KO:n mainitsemilla perusteilla suhteellisen korkea. Korvaustasoa koskeva oikeuskäytäntö huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena oli pidettävä 9 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää. KO:n mainitsemin perustein tuomitusta määrästä 4 kuukauden palkkaa vastaava määrä oli korvausta työsuhteen päättämisestä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta. (Vailla lainvoimaa 4.12.2018)

Helsingin hovioikeus 30.11.2018
Tuomio Nro 1570
Diaarinumero S 17/2509
Julkinen
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 2.10.2017 nro 48947
Asia Työsopimuksen irtisanominen
Valittaja X Rahastoyhtiö Oy
Vastapuoli A
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 29.1.2019
"Hovioikeuden ratkaisu
Asian tausta
X:n henkilökunta on vuonna 2015 koostunut kolmesta osakkaasta sekä yhdestä toimistotyöntekijästä. A on ollut yhtiön myyntijohtaja. Asiassa on riidatonta, että A on ollut työsuhteessa yhtiöön. A:n kanssa on pidetty useita kehityskeskusteluja, joista viimeinen on ollut 12.5.2015.
Yhtiö on hankkinut A:n osakkeita kesäkuussa 2014 siten, että A:n omistus oli alentunut 30 prosentista 20 prosenttiin.
A:lle on annettu varoitus 18.5.2015. Varoituksen syynä on ollut työvelvoitteiden laiminlyönti uusasiakashankinnassa ja yhtiön myyntiprosessin kehittämisessä. A:n työsopimus on irtisanottu 12.6.2015. Tuolloin myös A:n työntekovelvoite on todettu päättyneeksi. A:lta on kuitenkin otettu yhtiön avaimet sekä luottokortti pois jo 5.6.2015. Yhtiö on lunastanut A:n omistuksessa olleet osakkeet irtisanomisajan päättymisen jälkeen.
Keskeiset säännökset ja oikeusohjeet
Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää muun muassa työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Säännöksen 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.
Hovioikeus toteaa, että varoituksen tarkoitus on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelyään. Varoituksen antamalla työnantaja luopuu vallastaan reagoida varoituksen kohteena olleeseen työntekijän menettelyyn ankarammin. Luonteeltaan varoitus ja irtisanominen ovat toistensa vaihtoehtoja. Mikäli työntekijä ei enää syyllisty vastaavaan toimintaan, häneen ei voida kohdistaa työsuhteen päättämistoimenpidettä.
Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 vp s. 97) on todettu, että työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden vakava laiminlyönti tai rikkominen voisi ilmetä joko yleisenä sopimuksesta työntekijälle johtuvien velvoitteiden vastaisena menettelynä tai työsopimuksessa sovitun erityisvelvoitteen laiminlyöntinä tai rikkomisena. Kummassakin tapauksessa edellytettäisiin, että sopimuksen vastainen toiminta vaikuttaa niin vakavalla tavalla sopijapuolten keskinäiseen asemaan sopimussuhteessa, että sopimussuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Esimerkkeinä irtisanomisperusteina arvioitavasta menettelystä on mainittu työvelvoitteen laiminlyönti, joka voi ilmetä muun muassa työtehtävien puutteellisena hoitona, luvattomana työstä poissaolona taikka jatkuvana tai usein toistuvana myöhästelynä. Irtisanomisperusteena voisi olla myös epäasianmukainen käyttäytyminen. Työsopimuksen irtisanominen työsopimusvelvoitteiden rikkomisen tai laiminlyönnin perusteella olisi sallittua ainoastaan silloin, kun menettely kohdistuu kyseisen työsuhteen kannalta olennaisena pidettäviin velvollisuuksiin.
Työsopimuksen päättämisedellytyksiä on tarkasteltava kokonaisarvioinnilla, jossa voidaan kiinnittää huomiota muun muassa rikkomuksen vakavuuteen ja vaikutuksiin, työntekijän suhtautumiseen tekoonsa, työn luonteeseen ja sen mahdollisiin erityispiirteisiin sekä työntekijän ja työnantajan olosuhteisiin ja asemaan kussakin sopimussuhteessa (KKO 2016:62, kohta 13).
A:n työtehtävät ja niistä suoriutuminen ennen kehityskeskustelua 12.5.2015
Näyttö
B, C ja A ovat hovioikeudessa kertoneet olennaisilta osin samoin kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.
A:n työtehtäviin ovat J:n palkka–asiakirjan (K4/V3) mukaan kuuluneet X:n fyysisen intran eli tietojärjestelmien, yhteyksien ja koneiden pyörittäminen, päivittäinen arvonlaskentavastuu yhdessä C:n kanssa, ”compliance-poliisina” toimiminen sekä myynti ja asiakashankinta. Myyntiin ja asiakashankintaan on sisältynyt uusasiakashankinta, tapaamisten hankinta sekä vanhojen asiakkaiden ja vanhojen kontaktien, muun muassa instituutioasiakkaiden, kanssa puhuminen.
B on hovioikeudessa kertonut, että uusasiakashankinta oli tärkeää yhtiön toiminnan riskien vähentämisen kannalta. Yhtiöllä oli kolme suurta instituutioasiakasta, joista jonkin poistuminen olisi vaarantanut yhtiön tulevaisuuden. Instituutioasiakkaista eläkekassat olivat tärkeä kohde, mutta määrällisesti niitä oli kuitenkin vähän. A ja B olivat kumpikin olleet mukana instituutioasiakkaiden tapaamisissa. Myyntimateriaali oli ollut B:n ja C:n laatimaa.
B:n mukaan yhtiön oli ollut vaikea saada uusia sijoittajia. Toiminnan alkuvaiheessa kaikki osakkaat olivat käyneet sijoitusmessuilla ja esitelleet toimintaa isoille joukoille. Silloin uusia asiakkaita oli saatu hyvin. Yhtiöllä oli ollut myös kaksi merkittävää välittäjätahoa. Välittäjien kautta tapahtuneesta myynnistä oli saatu kuitenkin tuloina vain puolet. Instituutioasiakkaista viimeisin oli saatu vuoden 2012 alussa, joten sen jälkeen oli täytynyt keskittyä yksityisasiakkaiden hankintaan. Instituutioasiakassuhteita oli hoidettu jatkuvasti ja käyty esimerkiksi eläkesäätiöristeilyllä, jossa oli yritetty saada uusia asiakkaita. Kenttä oli kuitenkin koluttu ja vaikka yhtiöön oli saatu lisäsijoituksia, uusia asiakkaita ei ollut saatu. B:n mukaan hän oli käynyt A:n kanssa säännöllisesti kehityskeskusteluja, joissa oli käsitelty uusasiakashankintaa. A:lle ei ollut voinut jäädä epäselväksi, että häneen oli oltu tyytymättömiä. Keskustelujen jälkeen A:n työssä oli saattanut tapahtua pientä piristymistä, mutta uusasiakashankintaa ei ollut käytännössä ollut ollenkaan. A:ta oli pyritty tukemaan myyntikurssilla ja häntä oli pyydetty etsimään kontakteja tietyiltä listoilta.
C on hovioikeudessa kertonut, että A:ta oli huomautettu myyntityöhön liittyvistä puutteista säännöllisesti. Vuoden 2015 alkupuolella oli puhuttu myös myyntityössä avustavan kesätyöntekijän hankkimisesta. A ei kuitenkaan ollut tehnyt asialle mitään sen jälkeen, kun hänen tavoittelemansa korkeakoulun koordinaattori ei ollut vastannut puhelimeen.
A on kertonut, että välillä hän oli kokonaan keskittynyt myyntityöhön, mutta yleensä siihen oli kulunut noin 50 - 60 prosenttia työajasta. Kontakteille ei voinut suoraan soittaa tietämättä taustoja, joten taustatyöhön oli kulunut aikaa. Uusia asiakkaita oli pyritty hankkimaan poimimalla nimiä lehdistä ja muista lähteistä, saamalla nimiä tuttavilta ja jo olemassa olevilta sijoittajilta sekä käymällä sijoitusalan ja instituutiosijoittajien tapahtumissa.
A oli pitänyt yhteyttä vanhoihin asiakkaisiin, muun muassa instituutioasiakkaisiin, jotka toivat yhtiöille suurimmat tuotot. Instituutioasiakkailta oli saatu lisäsijoituksia, ja oli vaikeaa sanoa, kenen työn tulosta lisäsijoitusten saaminen oli ollut. Suurilla instituutioilla oli ammattimainen tiimi päättämässä sijoittamisesta ja päätökset saattoivat vaihdella viikoittain. A ja B olivat käytännössä olleet aina yhdessä suurten asiakkaiden tapaamisissa. A oli pitänyt yhteyttä myös välittäjiin, joiden myyntitiimeillä oli tuoreita tietoja.
”J*n palkka”-asiakirjan mukaan A:ta on 29.10.2013, 10.1.2014, 29.4.2014 ja 15.5.2014 sekä 12.5.2015 kehitys- ja seurantakeskusteluissa huomautettu uusasiakashankintaan liittyvästä puutteellisesta suoriutumisesta. Myyntiprosessin strategian, myynnin kartoituksen ja strukturoinnin puutteista sekä kesätyöntekijän palkkaamatta jättämisestä A:ta on huomautettu vasta kehityskeskustelussa 12.5.2015.
Näytön arviointi ja johtopäätökset
A:lla on ollut X:ssä useita työtehtäviä. Myyntiin liittyvät tehtävät ovat muodostaneet niistä yhden, sinänsä merkittävän osan. Myyntiin on kuulunut uusasiakashankinnan lisäksi yhteydenpito vanhoihin asiakkaisiin. Yhtiön tyytymättömyys A:n työtehtävistä suoriutumiseen on ennen 12.5.2015 liittynyt nimenomaan uusasiakashankintaan.
B:n mukaan uusia asiakkaita olisi tullut pyrkiä hankkimaan muista kuin institutionaalisista sijoittajista eli yksityisistä tahoista. A:n kertomuksesta voidaan päätellä, että hän oli keskittynyt myyntitehtävässään suuriin instituutioihin, joista oli hänen mukaansa edelleen saatavissa uusia sijoituksia. Asiassa esitetystä kirjallisesta näytöstä ei ilmene, että mainituissa seurantakeskusteluissa olisi puhuttu erityisesti yksityishenkilöihin kohdistuvasta uusasiakashankinnasta ennen kehityskeskustelua 12.5.2015. Ilmeistä kuitenkin on, ettei yhtiö ole vuosina 2013-2015 juurikaan saanut uusia asiakkaita yksityisistä sijoittajista. X on tästä huolimatta menestynyt kyseessä olevana aikana suhteellisen hyvin muihin vertailukelpoisiin rahastoyhtiöihin nähden, mikä on ilmennyt Ikäheimon kertomuksesta ja lausunnosta. A on asiassa esitetyn selvityksen perusteella hoitanut jo olemassa olevia asiakassuhteita hyvin ja instituutioasiakkaat, jotka ovat joka tapauksessa yhtiön kannalta olleet merkittäviä, ovat tuoneet yhtiöön lisää sijoituksia.
Tarkasteltaessa X:n varainhankinnasta vuosina 2009-2015 laaditusta yhteenvedosta ilmeneviä X:n saamia sijoituksia kokonaisuutena ja ottaen huomioon, että nettomerkinnät ovat voineet tulla yhtiöön sekä uusilta että vanhoilta merkitsijöiltä sekä välittäjien kautta, ja koska sekä A että B ovat hoitaneet jo olemassa olevien asiakkaiden tapaamisia, asiassa on jäänyt epäselväksi, kumman ansiota tietyn sijoituksen saaminen yhtiöön on viime kädessä ollut. Ilmeistä kuitenkin on, että suurin osa X:n varainhankinnasta on katsottava B:n ja A:n yhteiseksi. A:n omankin kertomuksen perusteella voidaan sinänsä päätellä, ettei hän ollut keskittynyt yksityisten asiakkaiden hankintaan. Ilmeisesti A:n ja toisaalta B:n ja C:n välillä on ollut näkemysero siitä, miltä taholta uusia sijoituksia on X:n kannattanut yrittää hankkia. Vaikka B:n ja C:n toivoma uusien yksityisasiakkaiden hankinta yhtiölle on muodostanut vain osan A:n työtehtävistä, hovioikeus katsoo, että koska yksityisasiakkaita ei puheena olevana aikana ole yhtiöön juurikaan saatu ja A:ta on tästä seuranta- ja kehityskeskusteluissa useita kertoja huomautettu, A:n ei voida tältä osin katsoa onnistuneen kovin hyvin myyntitehtävässään.
A:n suoriutuminen työtehtävistään 12.5.2015 jälkeen
Näyttö
Kehityskeskustelussa 12.5.2015 on ”J*n palkka” -asiakirjaan merkitty uusien kontaktien saavuttamisen keskimääräiseksi vuosittaiseksi minimitasoksi 5/viikko ja sovittujen tapaamisten minimitasoksi 3/kuukaudessa. Kehityskeskustelussa on edellä kerrotuin tavoin ollut esillä myös myyntistrategian ja myynnin kartoituksen ja strukturoinnin puutteet sekä kesätyöntekijän palkkaaminen. Lisäksi asiakirjassa on todettu, että seuraava kehityskeskustelu ja tulostarkastelu tehdään kahden kuukauden kuluttua 18.7.2015. A:lle on kuitenkin annettu kirjallinen varoitus jo 18.5.2015.
A:lle 18.5.2015 annetun varoituksen (K3) syynä on ollut työvelvoitteen laiminlyönti uusasiakashankinnassa ja yhtiön myyntiprosessin kehittämisessä. Kesätyöntekijän palkkaamisen laiminlyönti on mainittu osana myyntiprosessin kehittämistä.
B on kertonut, että varoituksen jälkeen A oli tehnyt yhteydenottoja mahdollisiin asiakkaisiin, mutta häneltä oli puuttunut myyntistrategia. A ei myöskään ollut hoitanut kesätyöntekijän palkkausta eikä kertonut B:lle tai C:lle mitä hän kulloinkin oli tehnyt.
C on kertonut, ettei A ollut varoituksen antamisen jälkeenkään hoitanut kesätyöntekijän palkkaamista. A oli ottanut yhteyttä 64 asiakkaaseen, joista noin 30 oli ollut uusia. Mukana oli tosin ollut myös säätiöitä. Tapaamisia uusien asiakkaiden kanssa oli ollut kaksi. A:lle kehityskeskustelussa annetun palkka-asiakirjan lausumalla, jonka mukaan seuraava kehityskeskustelu olisi kahden kuukauden kuluttua, tarkoitus oli ollut ilmaista että asioilla oli kiire. Sillä ei ollut tarkoitettu, että A:lla olisi kaksi kuukautta aikaa toteuttaa kehityskeskustelussa käsitellyt asiat.
A:n mukaan hän oli 12.5.2015 pidetyn seurantakeskustelun jälkeen ottanut yhteyttä noin 64 asiakkaaseen. Tuosta määrästä osa oli ollut vanhoja ja osa uusia. A oli sopinut tuolloin neljästä uudesta tapaamisesta ja siten ylittänyt hänelle asetetut tavoitteet. A oli myös selvittänyt kymmenien mahdollisten uusien asiakkaiden, joihin hän ei ollut ehtinyt ottaa vielä yhteyttä, taustatietoja. Kesätyöntekijästä oli puhuttu helmikuussa 2015. Asia oli kuitenkin jäänyt, koska A ei ollut kokenut asiaa niin, että hänen olisi tullut yksin hoitaa rekrytointi.
Näytön arviointi ja johtopäätökset
X on sinänsä myöntänyt, että varoituksen jälkeen A:n suoriutumisessa oli tapahtunut lievää parantumista ja että hän oli ottanut yhteyttä uusiin asiakkaisiin. Toisaalta yhtiö on kritisoinut A:n työntekoa strategian puuttumisen ja kesätyöntekijän palkkaamatta jättämisen johdosta.
A on ollut X:n myyntijohtaja sekä hallituksen jäsen. Hänellä on ollut useita työtehtäviä, joista uusasiakashankinta ja yhtiön myyntiprosessin kehittäminen ovat muodostaneet osan. A on asiassa esitetyn näytön perusteella suoriutunut muista työtehtävistään hyvin. Vaikka johtavassa asemassa olevalla työntekijällä on lähtökohtaisesti korostunut vastuu oman toimintansa tuloksellisuudesta, hovioikeus katsoo, että koska yhtiö on antanut A:lle kirjallisen varoituksen 18.5.2015, sen olisi myös tullut antaa hänelle riittävästi aikaa suoriutua velvoitteistaan. Yhtiö on kuitenkin irtisanonut A:n työsopimuksen 12.6.2015, jolloin myös A:n työntekovelvoitteen on todettu päättyneen, mutta häneltä on otettu yhtiön avaimet sekä luottokortti pois jo 5.6.2015. Hovioikeus katsoo sen vuoksi, ettei yhtiö ole antanut A:lle riittävästi aikaa parantaa yhtiön edellyttämin tavoin suoriutumistaan puheena olevien työtehtävien osalta. Asiassa ei myöskään ole näytetty, että A:n olisi yksin tullut vastata kesätyöntekijän palkkaamisesta.
Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin asiassa jääneen näyttämättä, että yhtiöllä olisi ollut työsopimuslaissa tarkoitettu asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen.
Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukainen korvaus
Koska X:lla ei ole ollut asiallista ja painavaa syytä A:n työsuhteen irtisanomiseen, se on velvollinen maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan korvauksen suuruus on vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät, työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentissa mainitut seikat.
Hovioikeus katsoo, että A:lle maksettavan korvauksen tulee olla käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla suhteellisen korkea. Korvaustasoa koskeva oikeuskäytäntö huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena on pidettävä yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavaa määrää, joten käräjäoikeuden tuomitsemaa korvausta on alennettava. Käräjäoikeuden mainitsemin perustein tuomitusta määrästä neljän kuukauden palkkaa vastaava määrä on korvausta työsuhteen päättämisestä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.
Työttömyyskassa on maksanut A:lle ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä viiden kuukauden tarkastelujakson ajalta yhteensä *** euroa. Yhtiön A:lle maksettavaksi määrättävästä korvauksesta on vähennettävä 75 % mainitusta määrästä eli *** euroa, mikä määrä X:n on suoritettava Työttömyysvakuutusrahastolle.
Oikeudenkäyntikulut
Jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.
X on hävinnyt muutoksenhaun muilta kuin työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen korvauksen määrää koskevilta osin. Hovioikeus katsoo, että korvauksen määrällä ei ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Yhtiö on sen vuoksi velvollinen korvaamaan A:n tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti hovioikeudessa korkoineen. Yhtiöllä ei ole ollut huomautettavaa A:n oikeudenkäyntikulujen määrästä avustajan palkkion ja kulujen osalta.
Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen korvauksen määrän muutos ei sen vähäisyyden vuoksi anna myöskään aihetta muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta.
Yhtiö on paljoksunut Ikäheimon lausuntoon liittyviä kuluja hovioikeudessa ja käräjäoikeudessa perusteeltaan ja määrältään. Ikäheimo on käräjäoikeudessa pyytänyt palkkioksi 4.000 euroa asiantuntijalausunnosta ja 2.000 euroa suullisesta kuulemisesta, yhteensä 6.000 euroa eli arvonlisäveroineen 7.440 euroa. Hovioikeus on katsonut, että Ikäheimoa on tullut kuulla asiantuntijana eikä todistajana. Ikäheimon lausunto sekä hänen kuulemisensa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ovat olleet asian selvittämiseksi sinänsä tarpeellisia. Niistä maksetut palkkiot ovat kuitenkin olleet varsin suuria. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan hävinneen asianosaisen on korvattava voittaneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Kohtuullisena korvattavana määränä Ikäheimon lausunnosta ja kuulemisesta käräjäoikeudessa on pidettävä arvonlisäveroineen 3.000 euroa sekä kuulemisesta hovioikeudessa arvonlisäveroineen 1.200 euroa. Yhtiön A:lle käräjäoikeuden osalta maksettava oikeudenkäyntikulujen korvaus on siten vastaavasti alennettava 16.728.44 euroksi.
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon
X Rahastoyhtiöt Oy:n A:lle maksettava korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä alennetaan *** euroksi. Korvauksesta A:lle suoritettava osuus alennetaan *** euroksi ja Työttömyysvakuutusrahastolle suoritettava osuus *** euroksi, kumpikin määrä käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen. Yhtiön A:lle maksettava oikeudenkäyntikulujen korvaus alennetaan 16.728,44 euroksi käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
X Rahastoyhtiöt Oy velvoitetaan maksamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 10.150,32 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 29.1.2019.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot