Hovioikeuden tuomio toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuusta

04.12.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

HO katsoi, että toimitusjohtaja oli aiheuttanut opistolle vahinkoa menettelemällä luottamusaseman väärinkäytön ja lahjuksen ottamisen elinkeinotoiminnassa tunnusmerkistöt täyttävällä tavalla. Toimitusjohtaja velvoitettiin korvaamaan yhteisvastuullisesti Kanta-Hämeen KO:n 2.11.2015 antamalla lainvoimaisella tuomiolla nro 146615 tuomitun B:n kanssa Opisto Oy:lle aiheuttamansa vahinko 203.254,69 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27.3.2014 lukien. Toimitusjohtajalla oli oikeus käyttää palkkasaatavansa 10.133,57 euroa korkoineen 25.2.2014 lukien Opisto Oy:n saatavien kuittaukseen. Opisto Oy vapautettiin toimitusjohtajalle ja valtiolle KO:ssa tuomitusta korvausvelvollisuudesta. (Vailla lainvoimaa 4.12.2018)

A oli toiminut Opisto Oy:n (Opisto) toimitusjohtajana vuosina 2006-2014.
A oli Opiston toimitusjohtajana tehnyt toimistolaitteiden vuokraamista koskevia sopimuksia F Ky -nimisen yhtiön kanssa. Poliisi oli suorittanut F Ky:n toimintaa koskevan esitutkinnan. Esitutkinnassa selvitettiin, että yhtiö oli tehnyt asiakkaidensa kanssa vuokrasopimuksia, joissa mainittuja koneita ei todellisuudessa ollut toimitettu asiakkaille. A:ta vastaan ei nostettu syytettä.
Kanta-Hämeen käräjäoikeus oli tuominnut 2.11.2015 antamallaan tuomiolla F Ky:n vastuunalaisen yhtiömiehen B:n muun muassa Opistoon kohdistuneesta törkeästä petoksesta ja velvoittanut hänet korvaamaan Opistolle aiheuttamansa vahingon 203.254,69 euroa.
Opisto oli vaatinut KO:ssa, että A velvoitetaan
1) korvaamaan yhteisvastuullisesti B:n kanssa Opisto Oy:lle aiheuttamansa vahinko 203.254,69 euroa korkoineen 27.3.2014 lukien;
2) toissijaisesti korvaamaan yhteisvastuullisesti B:n kanssa Opisto Oy:lle aiheuttamastaan vahingosta 88.955,32 euroa korkoineen 3.2.2016 lukien; sekä
3) korvaamaan Opisto Oy:n oikeudenkäyntikulut 30.212,27 euroa korkoinen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
A oli vaatinut, että kanne hylätään.
Joka tapauksessa A:n maksettavaksi tuomittavasta vahingonkorvauksesta oli vähennettävä kuittauksena seuraavat
A:n Opisto Oy:ltä olevat saatavat:
1. Rästissä olevat A:n palkkasaatavat nettona 10.133,57 korkoineen 25.2.2014 lukien.
2. Toimitusjohtajasopimuksen mukaisena irtisanomiskorvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavana määränä 23.902,20 euroa sekä 11,5 prosentin lomakorvaus 2.748,75 euroa eli yhteensä 26.650,95 euroa korkoineen 25.2.2014 lukien.
A oli myös vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin oikeusavun omavastuu ei niitä kata.
KO oli hylännyt kanteen.
Hovioikeuden ratkaisu
"Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuusta. Ensisijaisesti arvioitavaksi tulee vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 luvun 1 §:n säännökset huomioon ottaen, täyttääkö A:n menettely rikoslain 36 luvun 5 §:ssä ja 30 luvun 8 §:ssä säädetyt luottamusaseman väärinkäytön ja lahjuksen ottamisen elinkeinotoiminnassa tunnusmerkistöt. Mikäli A:n ei katsota aiheuttaneen Opistolle vahinkoa rangaistavaksi säädetyllä teolla, arvioitavaksi tulee, onko A vahingonkorvausvelvollinen osakeyhtiölain nojalla.
Opisto on vedonnut ensisijaisen vaatimuksen osalta siihen, että A on laitevuokrausta koskevia rahoitussopimuksia tehdessään ja niihin perustuvia maksuja maksaessaan ylittänyt toimitusjohtajan toimivallan ja menetellyt tahallisesti. Tällä perusteella arvioitavaksi tulevat A:n vuosina 2007–2010 allekirjoittamat rahoitussopimukset ja niihin perustuneet maksut. Toissijaisen vaatimuksen osalta Opisto on vedonnut siihen, että A on ylittänyt toimivaltansa ja joka tapauksessa rikkonut toimitusjohtajan huolellisuusvelvoitetta. Näiltä osin arvioitavana ovat ainoastaan ne rahoitussopimukset, jotka on allekirjoitettu 31.12.2010 päättyneellä tilikaudella ja näihin sopimuksiin perustuneet maksut.
Mikäli A:n katsotaan olevan vahingonkorvausvelvollinen, arvioitavaksi tulee vahingon määrä. Opiston mukaan sille on aiheutunut vahinkoa ensisijaisen vaatimuksen mukaisen menettelyn johdosta 203.254,69 euroa ja toissijaisen vaatimuksen mukaisen menettelyn johdosta 88.955,32 euroa. A on kiistänyt vahingon määrällisesti kokonaisuudessaan ja todennut, että mahdollista vahingon määrää arvioitaessa tuli huomioida, että hänellä oli Opistolta yhteensä 36.784,52 euron saatava, joka tuli käyttää Opiston saatavien kuittaukseen.
Asian tausta
Asiassa on riidatonta, että A on toiminut Opiston toimitusjohtajana lokakuusta 2006 helmikuuhun 2014. Tuona aikana A on tehnyt yhteensä 18 kopiokoneita ja muita laitteita koskevaa rahoitussopimusta. Vuokranantajana on ollut eri rahoitusyhtiöitä ja laitteiden myyjänä F Ky, jota on edustanut B.
A on ollut epäiltynä luottamusaseman väärinkäytöstä ja lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa. Salpausselän syyttäjänviraston 11.9.2015 tekemän syyttämättä jättämispäätöksen mukaan syyteoikeus oli molempien epäiltyjen tekojen osalta vanhentunut. Lisäksi syyttäjä on todennut, että oli selvää, että Opistolle oli aiheutunut vahinkoa epäedullisista sopimuksista, mutta asiassa ei ollut kuitenkaan ollut ilmennyt riittävästi sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat A:n ylittäneen toimivaltansa tai jättäneen tehtävänsä suorittamatta ja sillä tavoin tahallaan väärinkäyttäneen asemaansa. Tämä arvio ei kuitenkaan sido hovioikeutta sen arvioidessa, onko A aiheuttanut Opistolle vahinkoa rangaistavaksi säädetyllä teolla.
A:n menettelystä esitetty näyttö
J, joka oli toiminut Opiston hallituksen puheenjohtajana vuoteen 2014 saakka, on kertonut, että toimitusjohtajan toimintaa oli alettu selvittää tammikuussa 2014, jolloin hallituksessa oli tarkasteltu laajemmin yhtiön tilaa ja kirjanpitoa. Selvityksessä oli ilmennyt, että Opiston tekemiä laitevuokrasopimuksia oli ollut paljon, ne olivat olleet huomattavan pitkiä ja niistä aiheutuneet kulut olivat olleet yhtiön kokoon ja toimintaan nähden huomattavan suuret. Yhtiön hallitus oli tullut siihen johtopäätökseen, että sopimuksiin ja Opiston tilitapahtumiin liittyvät epäselvyydet olivat siinä määrin suuria, että toimitusjohtaja oli päätetty vapauttaa tehtävistään.
J:n mukaan Opiston kopiotarve oli ollut suuri, mutta tavanomaiseen toimintaan olisi silti riittänyt yksi kopiokone. Tyypillisin laitteiden leasing-sopimus oli kestoltaan 36 kuukautta ja laitteiden markkinahinnat oli helppo selvittää runsaan tarjonnan vuoksi.
A on kertonut, että Opistolla oli ollut kurssipäiviä vuodessa noin 2000 ja koulutushankkeet olivat olleet suuria, joten laitteita ja laadukasta kopiomateriaalia oli tarvittu paljon. Kopiokoneita oli ollut Opiston tiloissa enimmillään kaksi kappaletta. A oli neuvotellut vuokrasopimukset F Ky:n edustajan B:n kanssa ja B oli puolestaan neuvotellut rahoitusyhtiöiden kanssa. A ei ollut kilpailuttanut sopimuksia, eikä ollut vienyt niitä tai asiaa muutoinkaan Opiston hallituksen käsiteltäväksi. A:n mukaan sopimukset olivat olleet alun alkaen pienimuotoisia, vaikkakin euromääräisesti aika suuria. A oli havainnut vuonna 2009, että laitevuokria koskevia rahoitussopimuksia oli ollut useita ja ne olivat olleet Opistolle epäedullisia. Vuonna 2010 A oli tehnyt sopimuksen, jolla oli yhdistetty kolme aikaisempaa sopimusta tarkoituksena saada kuukausierä mahdollisimman pieneksi. A oli hoitanut yksin Opiston laskujen maksun eikä hän ollut huomannut, että laitevuokria oli laskutettu osittain kahteen kertaan. A oli tarkistanut maksamansa laskut, mutta rahoitusyhtiöiden laskuissa ei ollut ollut erittelyjä.
A on edelleen kertonut, että hän oli saanut B:ltä yhden puhelimen, yhden matkalahjakortin ja korkeintaan yhden muutaman kymmenen euron lahjakortin. Hänen B:lle 12.1.2010 lähettämässään sähköpostiviestissä oli ollut kyse siitä, että hän oli pyytänyt B:tä maksamaan Opistolle avoinna olevan laskun saadakseen sen myötä Opistolta palkkasaatavansa.
Kirjallisista todisteista ilmenee, että A:n vuosina 2007 ja 2008 tekemät kaksi sopimusta olivat olleet 84 kuukauden määräaikaissopimuksia. Vuodesta 2009 alkaen sopimusten kestot olivat olleet pituudeltaan 24 kuukaudesta 72 kuukauteen. Kirjallisen selvityksen perusteella A:n tekemästä 18 laitesopimuksesta 14 oli tehty vuoden 2009 aikana. Vuonna 2009 tehtyjen sopimusten yhteissumma oli ollut 379.062 euroa, joista Opisto oli maksanut 142.471,22 euroa.
Rangaistavaksi säädettyyn tekoon perustuva vahingonkorvausvaatimus
Opisto on ensisijaisesti perustanut vaatimuksensa siihen, että A oli aiheuttanut kanteessa tarkoitetun vahingon rangaistavaksi säädetyllä teolla.
Luottamusaseman väärinkäyttö Luottamusaseman väärinkäyttönä rangaistaan rikoslain 36 luvun 5 §:n mukaan jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta tai jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa.
Luottamusaseman väärinkäyttöä koskevissa lain esitöissä on todettu, että oikeudettomalla toimella ei tässä yhteydessä tarkoiteta mitä tahansa oikeudenvastaista tekoa, joka loukkaa päämiehen etuja, vaan nimenomaan sellaista tointa, joka kuuluu tekijälle annetun toimeksiannon piiriin ja johon hän siis voi ryhtyä päämiestä sitovin vaikutuksin (HE 66/1988 vp, s. 138).
Lain esitöissä (HE 66/1988 vp, s. 138) on edelleen todettu, että seurausten osalta vaaditaan ennen kaikkea, että tekijä on pitänyt päämiehelle aiheutuvaa vahinkoa menettelynsä varmana tai varsin todennäköisenä seurauksena. Sen sijaan ei edellytetä varsinaista hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta. Tahallisuuteen kuuluu edelleen tekijän tietoisuus siitä, että hänen menettelynsä ei vastaa päämiehen toimeksiannosta ilmenevää tahtoa tai että se muuten on tekijälle kuuluvan velvollisuuden vastainen.
Opisto on vedonnut siihen, että A oli kysymyksessä olevia toimistolaitteiden vuokrasopimuksia tehdessään ylittänyt toimitusjohtajalle kuuluvan toimivaltansa.
Osakeyhtiölain 6 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan toimitusjohtajan yleistoimivaltaan kuuluu yhtiön juoksevan hallinnon hoitaminen hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Säännöksen 2 momentin mukaan toimitusjohtaja saa ryhtyä yhtiön toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen epätavallisiin tai laajakantoisiin toimiin vain, jos hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta yhtiön toiminnalle olennaista haittaa.
Osakeyhtiölain (624/2006) esitöissä on todettu, että toimitusjohtajan toimivaltaa koskevaa 2 momenttia ei ole ehdotettu sisällöllisesti muutettavaksi, vaan tarkoitus on ollut säilyttää tuolloin voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1978) toimitusjohtajan toimivaltaa koskeva säännös näiltä osin muuttumattomana (HE 109/2005 vp, s. 86). Osakeyhtiölain 734/1978 esitöiden mukaan juoksevan hallinnon rajat riippuvat muun ohella yrityksen laadusta ja laajuudesta sekä liike-elämässä muodostuneesta käytännöstä. Juoksevaan hallintoon on katsottu kuuluvaksi muun muassa yhtiön liiketoiminnan johtaminen ja valvominen sekä sopimusten solmiminen hankkijoiden ja asiakkaiden kanssa (HE 27/1977 vp, s. 52). Epätavallisiksi ja laajakantoisiksi toimiksi on vakiintuneesti tulkittu muun ohessa sopimukset, joihin sitoutuminen vaikuttaa olennaisesti yhtiön asemaan (ks. esim. Kyläkallio, Juhani – Iirola, Olli – Kyläkallio, Kalle: Osakeyhtiö I, 2016, s. 605–606). Se, minkä tyyppiset sopimukset vaikuttavat olennaisesti yhtiön asemaan, riippuu ennen muuta yhtiön koosta.
Hovioikeus toteaa, että yksittäisten tavanomaisten sopimusten ja laskujen maksamista voidaan lähtökohtaisesti pitää juoksevaan hallintoon kuuluvina toimitusjohtajan tehtävinä. Asiassa on selvitetty, että Opisto on voittoa jakamaton yhtiö, jonka liikevaihto on ollut Opiston mukaan tyypillisesti 100.000–200.000 euroa vuodessa. A on tehnyt sopimuksia huomattavan tiheästi erityisesti vuonna 2009, jolloin niitä on tehty yhteensä 14 kappaletta. Pisimmät sopimukset ovat olleet 84 tai 72 kuukauden määräaikaisia sopimuksia. Sopimusten kuukausittaiset maksuerät ovat olleet pääsääntöisesti useamman sadan euron suuruisia, kolmen suurimman yli 1.000 euroa, joista suurimman yhteensä 1.699 euroa kuukaudessa. Opiston vuosittaiseen liikevaihtoon verrattuna sopimuksia on siten ollut määrältään paljon, niiden on katsottava olleen kestoltaan huomattavan pitkiä ja ne ovat olleet myös rahalliselta arvoltaan merkittäviä.
A on myös itse kertonut kiinnittäneensä vuonna 2009 huomiota rahoitussopimusten lukuisuuteen ja pyrkineensä korjaamaan tilannetta siten, että Opiston maksettavaksi tulevat kuukausierät saataisiin mahdollisimman pieniksi. Tätä A:n kertomaa tukee se, että Sampo Rahoituksen kanssa 11.8.2010 tehdystä sopimuksesta 698278 ja sen liitteistä ilmenee, että sillä on yhdistetty 18.9.2009, 12.10.2009 ja 13.11.2009 tehdyt sopimukset. Uudella, aikaisempia sopimuksia yhdistävällä sopimuksella A ei siten ole enää tehnyt Opiston puolesta kokonaan uusia sitoumuksia. Hän on kuitenkin sitoutunut sellaisten sopimusten yhdistämiseen, jotka olivat alun alkaen Opistolle epäedullisia ja olivat sitä yhdistämisen jälkeenkin. A ei ole myöskään vielä tuolloinkaan hankkinut Opiston hallituksen suostumusta sitoumuksille, eikä muutoinkaan informoinut sitä asiasta, vaikka hän oli kertomansa mukaan kiinnittänyt sopimuksiin erityistä huomiota.
Lisäksi tulee ottaa huomioon, että A:n tekemissä sopimuksissa on riidattomasti ollut yksilöityinä laitteita, jotka eivät ole olleet Opiston käytössä. Tällainen on ollut ainakin 13.11.2009 allekirjoitettu ja vuonna 2010 tehtyyn uuteen sopimukseen yhdistetty sopimus. A on siten maksanut Opiston puolesta laitevuokria myös sellaisista laitteista, joita ei ole Opistolle toimitettu.
Opiston suhteellisen pieni koko ja sen toiminnasta esitetty selvitys huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A:n on täytynyt viimeistään vuoden 2009 aikana ymmärtää, että hänellä ei ole toimitusjohtajana ilman hallituksen valtuutusta oikeutta sitoutua kysymyksessä oleviin rahoitussopimuksiin ja että ne aiheuttavat opistolle vahinkoa.
Luottamusaseman väärinkäytön katsotaan tyypillisesti olevan tahallista silloin, kun toimivaltuuksien ylitys on selvä ja vilpillinen. Tapauksissa, joissa toimivalta on epäselvästi tai tulkinnanvaraisesti määritelty, tahallisuus voi sen sijaan jäädä puuttumaan, vaikka toimivalta ylitettäisiinkin. Hovioikeus toteaa, että toimitusjohtajan toimivalta on säädetty osakeyhtiölaissa, joten toimivallan perusta on lähtökohtaisesti selvä. Hovioikeus toteaa, että A on toimitusjohtajana ollut tietoinen yhtiön koosta ja toiminnan laajuudesta. Hänellä on siten katsottava olleen edellytykset arvioida sopimusten laatua ja taloudellista merkitystä suhteessa yhtiön kokoon. Asiassa ei ole myöskään ollut kysymys yksittäisestä mahdollisesti tulkinnanvaraisesta toimesta, vaan lukuisista yhtiön kokoon nähden taloudellisesti varsin merkityksellisistä toimista. Toimitusjohtajan toimivallan ei voida siten katsoa olevan nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ja olosuhteissa siten tulkinnanvarainen, että sillä olisi merkitystä tahallisuusarvioinnin kannalta.
Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n on täytynyt olla tietoinen siitä, että Opisto ei olisi kysymyksessä oleviin sopimuksiin sitoutunut, jos hän olisi saattanut sopimukset yhtiön hallituksen tai yhtiökokouksen käsiteltäviksi. A:n on myös täytynyt tietää tai pitää ainakin varsin todennäköisenä sitä, että sopimuksista aiheutuu Opistolle vahinkoa. A:n menettely täyttää siten luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistön.
Lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa
Lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa tuomitaan rikoslain 30 luvun 8 §:n mukaan muun ohessa se, joka elinkeinonharjoittajana toimivan yhteisön toimitusjohtajana itselleen tai toiselle pyytää lahjuksen tai tekee muutoin aloitteen sellaisen saamiseksi, ottaa vastaan tai hyväksyy lahjuksen suosiakseen toimessaan tai tehtävässään lahjuksen antajaa tai jotakuta muuta taikka palkkioksi tällaisesta suosimisesta.
Hallituksen esityksen mukaan (HE 66/1988 vp, s. 88–89) lahjuksena voidaan pitää kaikenlaisia taloudellisia etuja. Lahjukseksi ei kuitenkaan katsottaisi esimerkiksi merkkipäiviin liittyviä tavanomaisia lahjoja eikä liike-elämässä tavallisia mainoslahjoja. Lahjan hyväksyttävyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon sen rahallinen arvo. Myös lahjottavan olosuhteisiin, asemaan ja tehtävään olisi kiinnitettävä huomiota.
Hallituksen esityksessä todetun mukaisesti tarjottu oikeudeton etu voi olla sellainen, joka ei välittömästi aiheuta vahinkoa työnantajalle. Tästä huolimatta lahjomisrikoksen asianomistajana pidetään lahjottavan työnantajana toimivaa elinkeinonharjoittajaa. Oikeudeton etu on lahjomana rangaistavaa kuitenkin vain, jos toimenpiteen tarkoituksen on saattaa edun saaja toimessaan tai tehtävässään suosimaan edun antajaa taikka palkita sellaisesta suosimisesta. (Ks. HE 66/1988 vp, s. 88–89.)
A on saanut B:ltä useita melko pienimuotoisia lahjoja. Hovioikeus katsoo, että pienimuotoiset lahjat voidaan pääsääntöisesti tulkita niin sanotuiksi kohteliaisuuslahjoiksi, joiden ei voida tulkita olevan lahjuksen ottamista koskevan säännöksen tarkoittamia oikeudettomia etuja. Rangaistavuuden kynnys yksityisen sektorin lahjonnassa on lisäksi korkeampi kuin virkamiesten kohdalla. Lahjusrikosten tunnusmerkistö huomioon ottaen puhelimen ja matkalahjakortin lahjoittamista voidaan pitää tulkinnanvaraisena. Puhelinta ja matkalahjakorttia ei voida pitää elinkeinotoiminnassa tavanomaisiin mainoslahjoihin verrattavina lahjoina. Myös niitä voidaan kuitenkin pitää olosuhteista riippuen ja yksittäisinä lahjoina sallittuina kohteliaisuuslahjoina.
Lahjuksen ottamista koskevan tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon A:n 12.1.2010 B:lle lähettämä sähköpostiviesti. A on lähettänyt edellä mainitussa viestissä B:lle pyynnön käteisestä rahasta. A:n mukaan viestissä oli ollut kysymys siitä, että hän oli pyytänyt B:tä maksamaan Opistolle avoinna olleen laskun saadakseen sen myötä palkkansa. Hovioikeus toteaa, että osakeyhtiön laskujen maksaminen käteisellä ei ole tavanomaista eikä A:n kertomus saa tukea muusta oikeudenkäyntiaineistosta. A on lähettämänsä viestin sisällön perusteella pyytänyt käteistä rahaa lomamatkaansa varten. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus ei pidä uskottavana sitä A:n väitettä, että käteisen rahan pyytäminen olisi liittynyt laskun maksuun. A on viestissään antanut ymmärtää odottavansa oikeudetonta taloudellista etua. Sillä seikalla, onko A tosiasiallisesti saanut pyyntönsä johdosta käteistä rahaa, ei ole lahjuksen ottamista koskevan säännöksen sanamuoto huomioon ottaen merkitystä. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on riittävää, että aloite taloudellisen edun saamiseksi on tehty ja se on tullut vastapuolen tietoon.
A on siten vastaanottanut F Oy:tä edustaneelta B:ltä puhelimen ja matkalahjakortin sekä pyytänyt häneltä käteistä rahaa. Hovioikeus katsoo arvioituaan A:n vastaanottamia ja pyytämiä etuja kokonaisuutena, että A on ottanut vastaan ja pyytänyt oikeudettomia etuja. Lahjuksen ottamisen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää kuitenkin lisäksi suosimistarkoitusta. Suosimisen osoittaminen ei edellytä sitä, että pystyttäisiin selvittämään, mihin yksittäiseen ratkaisuun lahjomisella pyrittiin vaikuttamaan. Suosimistarkoitus täyttyy, jos lahjomisella pyritään tehtävien ratkaisujen varmistamiseen. Se, milloin etu on annettu tässä tarkoituksessa, tulee päätellä teko-olosuhteista. Lahjonnan kohteiksi valikoidaan yleensä henkilöitä, jotka ovat tekemässä lahjojan kannalta tärkeitä ratkaisuja elinkeinonharjoittajan puolesta. (Ks. HE 66/1988 vp, s. 88–89.)
Hovioikeus toteaa, että A on ollut siinä asemassa, että hän on voinut tehdä Opiston puolesta taloudellisesti merkityksellisiä sopimuksia. Hänen on edellä todettu niitä myös tosiasiallisesti tehneen siinä laajuudessa, että menettelyn on katsottava täyttävän luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistön. A ei ole tehnyt noin neljän vuoden ajanjaksolla vastaavia sopimuksia muiden tahojen kanssa eikä kilpailuttanut tekemiään sopimuksia. Käteisen rahan pyytämistä koskeva viesti on lähetetty varsin pian sen jälkeen, kun A on tehnyt Opiston puolesta taloudelliselta arvoltaan kolme suurinta sopimusta. Hovioikeus katsoo näin ollen, että A on vastaanottanut ja pyytänyt edellä mainitut taloudelliset edut suosiakseen B:n edustamaa F Oy:tä.
Johtopäätös
Hovioikeus katsoo, että A on aiheuttanut Opistolle vahinkoa menettelemällä luottamusaseman väärinkäytön ja lahjuksen ottamisen elinkeinotoiminnassa tunnusmerkistöt täyttävällä tavalla. Asiassa ei ole tämän vuoksi tarpeen lausua toissijaisesta osakeyhtiölakiin perustuvasta vaatimuksesta.
Vahingon määrä ja kuittausvaatimus
Asiassa on selvitetty, että Opisto oli maksanut rahoitusyhtiöille A:n tekemien leasingsopimusten johdosta yhteensä 323.041,22 euroa. J:n tekemästä laskelmasta ilmenee, että Opiston tarvitsemien laitteiden hinnat olisivat olleet 67.064,39 euroa. Lisäksi laskelmassa on huomioitu hyvityslaskut ja markkinointituki, joiden yhteissumma on 52.722,14 euroa. Laskelman mukaan Opisto oli näin ollen maksanut ylihintaa yhteensä 203.254,69 euroa. J on hovioikeudessa kertonut pyytäneensä Opiston käytössä olleista laitteista markkinaehtoiset tarjoukset pääkaupunkiseudun toimijoilta ja laskelma oli tehty saaduilla hinnoilla. Edellä mainittu huomioon ottaen hovioikeus pitää J:n tekemää selvitystä luotettavana ja toteaa, että asiassa ei ole myöskään esitetty muuta selvitystä vahingon määrästä. Näin ollen hovioikeus katsoo asiassa näytetyksi, että Opistolle aiheutunut vahingon määrä on vaaditut 203.254,69 euroa.
A:n 7.3.2014 lähettämästä sähköpostikirjeestä ja Opiston edustajan A:lle 9.5.2014 lähettämästä kirjeestä ilmenee, että asianosaiset olivat neuvotelleet palvelussuhteen päättymisestä. Hovioikeus katsoo, ettei asiakirjoista ole pääteltävissä A:n luopuneen pätevästi palkkasaatavistaan.
A:n palkasta on esitetty palkkalaskelma ajanjaksolta 1.12.– 31.12.2013. Asiakirjasta ilmenee A:n kuukausipalkka, mutta siitä ei ole pääteltävissä väitettyjen palkkasaatavien määrää. A:n 7.3.2014 lähettämästä sähköpostiviestistä ja sen liitteenä olevasta laskelmasta ilmenee, että A oli esittänyt Opistolle, että hänellä oli vuodelta 2013 maksamattomia palkkasaatavia yhteensä 10.061,56 euroa. A:n toimitusjohtajasopimus on purettu maaliskuussa 2014, joten edellä mainittu laskelma on viestin päiväys huomioon ottaen tehty ennen palvelussuhteen päättämistä. A on kertonut, että palkanmaksu oli tapahtunut siten, että hän oli maksanut ensin muun henkilökunnan palkan ja omansa sen jälkeen tarvittaessa useammassa erässä. Jos palkkaa ei ollut saatu kerralla maksettua, A oli tehnyt maksamatta jääneestä palkasta laskelman, eikä laskelmiin oltu puututtu missään vaiheessa. Vuonna 2013 A:n palkasta oli hänen kertomansa mukaan jäänyt varsin paljon maksamatta.
Hovioikeus katsoo, ettei Opisto ole näyttänyt, että A:n palkka olisi maksettu helmikuun 2014 loppuun saakka eikä asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella jo ennen palvelussuhteen päättämistä esitettyä palkkasaatavalaskelmaa ei voitaisi pitää luotettavana. Näin ollen A:lla on oikeus käyttää vaatimansa palkkasaatava Opiston saatavien kuittaukseen.
A:n ja Opiston välisestä toimitusjohtajasopimuksen kohdasta 14 ”Sopimuksen päättyminen” ilmenee, että asianosaiset ovat sopineet sopimuksen irtisanomisesta, irtisanomisajasta ja irtisanomisajan palkasta. Sopimuksen sanamuodon mukaan asianosaiset olivat sopineet korvauksesta ainoastaan irtisanomistilanteissa. Koska asianosaisten ei ole näytetty nimenomaisesti sopineen sopimuksen purkuoikeudesta ja sen ehdoista, asiaa on arvioitava yleisten yhtiöoikeudellisten ja sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Osakeyhtiön oikeutta päättää toimitusjohtajan palvelussuhde ei ole rajoitettu lainsäädännöllä. Yhtiöoikeus mahdollistaa siten toimitusjohtajan vapauttamisen tehtävistään välittömästi. Lähtökohta on tällöin, että palvelussuhteen välittömään päättämiseen on oltava hyväksyttävä syy (ks. esim. Koskinen Seppo, Toimitusjohtajan vapauttaminen ja oikeus korvaukseen, Edilex 2001, s. 10–11; ks. myös KKO 2002:73). A on edellä arvioitu menettelynsä huomioon ottaen laiminlyönyt sopimusvelvoitteitaan olennaisesti. Hovioikeus katsoo, että Opistolla on siten ollut hyväksyttävä syy purkaa toimitusjohtajasopimus. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta kuitata Opiston saatavasta irtisanomisajan palkkaa ja lomakorvausta.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Sanotun luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolen tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.
A on vaatinut ensisijaisesti, että valitus hylätään ja toissijaisesti, että palkkasaatava, irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus ja lomakorvaus käytetään Opiston saatavien kuittaamiseen. A:n on kiistettyään muutosvaatimuksen katsottava hävinneen asian siltä osin kuin siinä on ollut kysymys vahingonkorvauksen perusteesta ja määrästä. Siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys A:n kuittausvaatimuksesta, hän on voittanut asian palkkasaatavan kuittaamista koskevilta osiltaan.
A:n voittama kuittausvaatimuksen osa on määrällisesti varsin pieni verrattuna Opiston voittamaan pääasiaan ja hylättyyn kuittausvaatimuksen osaan. Kuittausvaatimuksen käsittely ei myöskään ole merkittävästi vaikuttanut asian käsittelyn laajuuteen, koska siihen liittyen on esitetty hyvin vähän todistelua. Kuittauskysymystä on muutoinkin käsitelty varsin suppeasti. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A:n voittamalla osalla on ollut vain vähäinen merkitys asiassa, joten Opiston tulee saada täysi korvaus kohtuullisista ja tarpeellisista oikeudenkäyntikuluistaan.
Opiston oikeudenkäyntikuluvaatimus käräjäoikeuskäsittelyn osalta on yhteismäärältään 37.460,33 euroa. Vaatimus sisältää yhteensä 75,25 tuntia toimenpiteitä ja eräitä kuluja. Opiston asiamiehen tuntilaskutus on ollut 360 tai 500 euroa tunnissa. A on käräjäoikeudessa paljoksunut tuntilaskutusta 250 euroa ylittäviltä osin. Hän on lisäksi katsonut, että käytetystä tuntimäärästä tuli vähentää kolmasosa, jolloin kokonaistuntimääräksi tulisi noin 50 tuntia.
Opiston asiamiehen tuntilaskutuksen osalta hovioikeus toteaa, että vaikka asianosainen lähtökohtaisesti voi itse sopia haluamallaan tavalla tuntilaskutuksesta avustajansa kanssa, laskutuksen kohtuullisuutta on vastapuolen oikeudenkäyntikuluvastuuta arvioitaessa tarkasteltava myös vastapuolen näkökulmasta. Hovioikeus katsoo, että laskussa osittain käytetty 360 euron tuntilaskutus on varsin tavanomainen pääkaupunkiseudulla yhtiöiden puolesta hoidettavissa riita-asioiden oikeudenkäynneissä, joten tuntilaskutusta ei tältä osin voida pitää kohtuuttoman suurena. Asiassa ei kuitenkaan ole sellaisia erityispiirteitä, joiden vuoksi huomattavan korkeaa 500 euron tuntilaskutusta voitaisiin pitää vastapuolen kuluvastuuta arvioitaessa kohtuullisena. Kohtuullisen työmäärän osalta hovioikeus toteaa, että kysymyksessä on rahamääräisesti suurehkoista vaatimuksista huolimatta käsittelyn laajuutta tarkasteltaessa varsin suppea vahingonkorvausasia, jossa on kuultu ainoastaan kahta henkilöä ja esitetty vähäinen määrä kirjallista todistelua. Tämä huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A:n käräjäoikeudessa hyväksymää noin 50 tunnin työmäärää on pidettävä asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi Opiston oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 22.320 euroa.
Opiston oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa on yhteismäärältään 24.226,20 euroa. Vaatimus sisältää yhteensä 43 tuntia toimenpiteitä ja eräitä kuluja. Opiston asiamiehen tuntilaskutus on ollut 360 tai 500 euroa tunnissa. A on paljoksunut tuntilaskutusta 250 euroa ylittäviltä osin. Hän on lisäksi katsonut, että käytetystä tuntimäärästä tuli vähentää neljäsosa, jolloin kokonaistuntimääräksi tulisi noin 32 tuntia.
Hovioikeus viittaa tuntilaskutuksen ja käytetyn työmäärän kohtuullisuuden osalta edellä käräjäoikeuskäsittelyn osalta lausuttuun ja katsoo, että 360 euron tuntilaskutusta ja A:n hyväksymää työmäärää on pidettävä kohtuullisina myös hovioikeuskäsittelyn osalta. Nämä seikat ja oikeudenkäyntikuluvaatimukseen sisältyvät kulut huomioon ottaen hovioikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi Opiston oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 15.300 euroa.
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
A velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti Kanta-Hämeen käräjäoikeuden 2.11.2015 antamalla lainvoimaisella tuomiolla nro 146615 tuomitun B:n kanssa Opisto Oy:lle aiheuttamansa vahinko 203.254,69 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27.3.2014 lukien.
A:lla on oikeus käyttää palkkasaatavansa 10.133,57 euroa korkoineen 25.2.2014 lukien Opisto Oy:n saatavien kuittaukseen.
Opisto Oy vapautetaan A:lle ja valtiolle käräjäoikeudessa tuomitusta korvausvelvollisuudesta.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
A velvoitetaan suorittamaan Opisto Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 22.320 euroa ja hovioikeudessa 15.300 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan."
Helsingin hovioikeus 4.12.2018
Tuomio Nro 1582
Dnro S 17/2328
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 26.9.2017 nro 47996
Asia Vahingonkorvaus
Valittaja Opisto Oy
Vastapuoli A
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 4.2.2019

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot