Hovioikeuden ratkaisu myyntisaatavan olemassaolosta, laskun oikeellisuudesta sekä perintä- ja oikeudenkäyntikuluista

03.11.2018

asianajaja - asianajotoimisto - Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy - lakiasiaintoimisto - lakitoimisto - lakimies

Käräjäoikeus totesi kantajan vaatiman 3.027,20 euron myyntisaatavan perustelluksi. Kantajan tuolloin käytössä olleella päätoiminimellä varustettu lasku ei ollut vastaajan väittämällä tavalla virheellinen. Asiassa ei ollut syytä tuomita 40 euron vakiokorvausta suurempaa korvausta kantajan perintäkuluista. Kysymys myös oikeudenkäyntikuluista. Hovioikeus ei tuomiollaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. (Vailla lainvoimaa 2.11.2018)

Käräjäoikeuden tuomiosta
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Tapauksessa on kyse siitä, onko kantajalle syntynyt syyskuussa 2016 suoritetun kirjatoimituksen myötä vastaajaan kohdistuva myyntisaatava. Mikäli myyntisaatavan katsotaan olevan olemassa, on lisäksi otettava kantaa kantajan toimittaman laskun oikeellisuuteen sekä vaadittujen perintäkulujen ja oikeudenkäyntikulujen aiheellisuuteen.
Myyntisaatava
Tapahtumien kulku
Asiassa on riidatonta, että kantaja on toimittanut vastaajalle 3.027,20 euron arvoisen kirjatilauksen. Asiassa ei ole väitetty, että itse tuotteissa olisi ollut mitään huomautettavaa, tai ettei tuotteiden mahdollisia virheitä olisi korjattu. Vastaaja on kiistänyt myyntisaatavan sillä perusteella, ettei vastaajan ja kantajan välillä ole ollut sopimussuhdetta, vaan vastaajan sopimuskumppani on ollut United Press Global OÜ (UPG).
Vastaajan esittämän kirjallisen todistelun perusteella käräjäoikeus katsoo selväksi, että vastaaja on alusta alkaen ilmaissut tahtovansa sitoutua kirjatilausta koskevaan sopimussuhteeseen nimenomaan UPG:n kanssa. Vastaaja on ensinnäkin lähettänyt tilauksen alun perin nimenomaan UPG:lle. UPG:n kehotettua vastaajaa toimittamaan tilauksen kantajalle on vastaaja johdonmukaisesti korostanut haluavansa ylläpitää sopimussuhteen nimenomaan UPG:hen. 24.8., 26.8. ja 30.8.2016 lähetetyissä kantajalle osoitetuissa sähköpostiviesteissä vastaaja on korostanut UPG:n kanssa voimassa olevia toimitusehtoja ja asiakassuhdetta sekä kertonut ymmärtäneensä vain tilaukseen liittyvän logistiikan siirtyneen kantajan vastuulle. Lisäksi vastaaja on 8.9.2016 reklamoinut sähköpostitse kantajalle siitä, että vastaajan saamassa laskussa on ollut kantajan nimi. Edelleen vastaaja on 14.9. ja 16.9.2016 kantajalle lähetetyissä sähköpostiviesteissä vedonnut sopimussuhteeseensa nimenomaan UPG:n kanssa.
Oikeudellinen arviointi
Tapauksessa on yhtäältä selvää, että vastaaja on tuonut johdonmukaisesti ilmi tahtonsa sitoutua kirjatilausta koskevaan sopimussuhteeseen nimenomaan UPG:n kanssa. Toisaalta selvää on myös se, että kantaja on toimittanut vastaajalle sinällään virheettömän kirjatilauksen, mistä vastaaja on luonnollisesti hyötynyt.
Sopimusvapauteen kuuluu olennaisena osana ajatus vapaudesta valita sopimuskumppaninsa. Sopimuskumppanin valintaan liittyvän tahdon lisäksi sopimusoikeudessa on huomiota kuitenkin kiinnitettävä myös erilaisissa tilanteissa syntyneisiin perusteltuihin odotuksiin ja luottamukseen sekä tosiasialliseen hyötymiseen. Sopimussuhteita ja niihin perustuvia saatavia voi syntyä nimenomaiseen tarjoukseen annetun myöntävän vastuksen lisäksi myös muun muassa osapuolten tosiasiallisen käytöksen perusteella. Myös tosiasiassa saavutetulle hyödylle voidaan antaa merkitystä sopimussidonnaisuutta arvioitaessa. (Mika Hemmo: Sopimusoikeus 1 (2003), s. 131-137 ja 536 sekä Ari Saarnilehto - Vesa Annola - Mika Hemmo - Juha Karhu - Leena Kartio - Eva Tammi-Salminen - Juha Tolonen - Jarmo Tuomisto - Mika Viljanen: Varallisuusoikeus (2012), s. 84-90)
Nyt kyseessä olevassa tapauksessa kantaja on toimittanut vastaajalle tämän tilaamat kirjat ja vastaaja on tältä osin vastaanottanut kirjatilauksesta koituvan hyödyn. Sinällään on selvää, että vastaajan tulee suorittaa kirjoista tilauksen mukainen korvaus. Vastaaja on esittänyt haluavansa suorittaa kyseisen korvauksen nimenomaan UPG:lle vedoten vastaajan ja UPG:n väliseen sopimussuhteeseen.
Vastaaja on esittänyt taustalla vaikuttavaksi intressikseen sen, että vastaajalla on puolestaan saatava UPG:ltä ja taloudellisissa vaikeuksissa oleva UPG pyrkisi siirtämään varallisuuttaan kantajalle.
Käräjäoikeus katsoo, että nyt kyseessä olevassa tilanteessa kantajan ja vastaajan välille on toimitettujen kirjojen ja vastaajan tätä kautta vastaanottaman hyödyn johdosta syntynyt sellainen sopimusoikeudellinen sidonnaisuus, jonka perusteella kantajalla on oikeus vaatimaansa myyntisaatavaan. Kyseinen sidonnaisuus ei ole riippuvainen siitä, onko kantajalle lähetetty kirjatilaus otsikoitu nimikkeellä "Unipress" (kuten kantajan todisteessa K1) vai "United Press Global OÜ" (kuten vastaajan todisteessa V3). Kyse ei myöskään ole saatavan tai sopimussuhteen siirrosta.
Vastaajan väite nimenomaan UPG:lle kohdistettuun suoritukseen liittyvästä taloudellisesta intressistään ei muuta tätä arviointia. UPG:n mahdollisen maksukyvyttömyyden tai -haluttomuuden osalta vastaajalla on käytettävissään sitä varten tarkoitetut tehokkaat oikeussuojakeinot. Kirjatoimitusmaksun maksamatta jättäminen kantajalle ei ole tällainen oikeussuojakeino.
Edellä mainitun perusteella käräjäoikeus toteaa kantajan vaatiman 3.027,20 euron myyntisaatavan perustelluksi.
Laskun oikeellisuus
Kantajan vastaajalle lähettämässä laskussa on laskuttajaksi merkitty Oy Universal Press Europe Ab), joka on kantajan vanha päätoiminimi.
Käräjäoikeus on edellä mainituin perustein katsonut kantajan myyntisaatavan perustelluksi. Näin ollen kantajan tuolloin käytössä olleella päätoiminimellä varustettu lasku ei ole ollut vastaajan väittämällä tavalla virheellinen.
Kantajan vaatimat perintäkulut
Saatavien perinnästä annetun lain 10 e §:n mukaan velkojalla on oikeus saada velalliselta 40 euroa vakiokorvauksena perintäkuluista, jos kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain 1 §:ssä tarkoitettu maksu on viivästynyt siten, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon.
Tällöin velkojalla on oikeus saada korvausta saatavien perinnästä annetun lain 10 §:ssä tarkoitetuista perintäkuluista vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän.
Kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain 1 §:n mukaan kyseistä lakia sovelletaan muun muassa maksuihin, jotka elinkeinonharjoittajan on suoritettava elinkeinonharjoittajalle vastikkeena tavarasta. Korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle viivästyskorkoa.
Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on kyse elinkeinonharjoittajien välisestä tavaran kaupasta ja kantajan lähettämän laskun eräpäivä on ollut 5.9.2016. Näin ollen kantajalla on oikeus 40 euron suuruiseen vakiokorvaukseen.
Kantaja ei ole yksilöinyt suorittamiaan perintätoimia tai esittänyt niistä näyttöä. Ottaen huomioon, että vastaaja on jo syyskuun puolivälissä kantajalle lähettämissään sähköpostiviesteissä tuonut esille kantansa sopimussuhteen olemassaolosta vain vastaajan ja UPG:n välillä, katsoo käräjäoikeus, ettei asiassa ole syytä tuomita 40 euron vakiokorvausta suurempaa korvausta kantajan perintäkuluista.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asian hävinnyt asianosainen on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Saman luvun 3 §:n mukaan tilanteessa, jossa osa esitetyistä vaatimuksista ratkaistaan toisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on kuitenkin vain vähäinen merkitys asiassa, tulee hänen saada täysi korvaus kuluistaan.

Käräjäoikeus on ratkaissut nyt kyseessä olevan tapauksen perintäkuluja lukuun ottamatta kantajan vaatimusten mukaisesti. Koska perintäkuluilla voidaan katsoa olevan asiassa muihin esitettyihin vaatimuksiin nähden vain vähäinen merkitys, katsoo käräjäoikeus perustelluksi velvoittaa vastaaja korvaamaan kantajan tarpeelliset ja kohtuulliset oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
Kantaja on vaatinut vastaajan velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja yhteensä 3.086,18 euroa, joista vastaaja on määrällisesti hyväksynyt 175 euroa.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Saman luvun 14 §:n mukaan oikeudenkäyntikuluvaatimuksessa on eriteltävä oikeudenkäyntikulujen määrä ja niiden perusteet.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n esitöiden mukaan säännös noudattaa täysimääräisen kulujen korvauksen periaatetta. Asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee kuitenkin olla poikkeuksellista, eikä se saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Oikeudenkäynti vaatii asianosaiselta aina aikaa. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tuleekin esitöiden mukaan rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä. (HE 107/1998 vp s. 18-19) .
Nyt kyseessä olevassa tapauksessa kantajalla ei ole oikeudenkäynnissä ollut asiamiestä tai avustajaa, vaan kantaja on itse vastannut prosessaamisesta. Tällaisessa tilanteessa käräjäoikeus pitää aiheellisena velvoittaa asian hävinnyt vastaaja korvaamaan kantajan tarpeelliset ja kohtuulliset oikeudenkäyntiä varten suorittamat valmistelu- ynnä muut sellaiset toimet.
Matkakulujen osalta oikeuskirjallisuudessa puhutaan asianosaiskuluista, joita voidaan mahdollisesti pitää korvauskelpoisina, mikäli ne ovat syntyneet välittömästi prosessin johdosta esimerkiksi siksi, että asianosaisen on pitänyt osallistua oikeudenkäyntiin henkilökohtaisesti (Antti Jokela: Oikeudenkäynti III, Pääkäsittely, todistelu ja tuomio (2015), s. 396 sekä Dan Frände - Dan Helenius - Petra Hietanen-Kunwald - Tuomas Hupli - Risto Koulu - Juha Lappalainen - Heidi Lindfors - Johanna Niemi - Jaakko Rautio - Timo Saranpää - Santtu Turunen - Jyrki Virolainen - Mikko Vuorenpää: Prosessioikeus (2017), s. 816-817). Nyt kyseessä olevassa tapauksessa käräjäoikeus katsoo myös kantajan matka- ja majoituskulut lähtökohtaisesti korvauskelpoisiksi jo sillä perusteella, että kantajan hoitaessa itse prosessaamisen on tämän osallistuminen Helsingin käräjäoikeudessa järjestettyyn suulliseen valmisteluistuntoon ollut välttämätöntä.
Kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikuluina kahden asiaan liittyvän lausuman laatimisesta yhteensä 735 euroa (2 tunnilta 165,00 euroa/tunti ja 3 tunnilta 135,00 euroa/tunti). Lisäksi kantaja on vaatinut 5.5.2017 Helsingin käräjäoikeudessa järjestettyyn suulliseen valmisteluistuntoon liittyen kilometrikorvausta Kuopio-Helsinki-Kuopio 333,68 euroa (776 kilometriltä 0,43 euroa/kilometri), matkustuskulukorvauksena 1.650 euroa (10 tunnilta 165,00 euroa/tunti) majoituskuluina 120,00 euroa sekä istunnon ajalta 247,50 euroa (1,5 tunnilta 165,00 euroa/tunti).
Edellä mainitun perusteella käräjäoikeus katsoo kaikki kantajan esittämät kuluerät perustelluiksi. Korvausmäärien osalta käräjäoikeus katsoo aiheelliseksi soveltaa ohjeellisesti oikeusapua sekä valtion varoista maksettavia todistelukustannuksia koskevia korvaussäännöksiä. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan palkkioon oikeuttavia toimenpiteitä ovat muun muassa asiaan valmistautuminen, asian suullinen käsittely tuomioistuimessa sekä matkustaminen oikeudenkäyntiin. Saman asetuksen 5 §:n mukaan matka-ajasta ei suoriteta palkkiota, jos yhdensuuntaisen matkan pituus on alle 20 kilometriä. Palkkiota matka-ajalta ei myöskään yhdessä asiassa makseta ilman erityistä syytä enempää kuin kahdeksalta tunnilta. 6 §:n mukaan tuntipalkkio on 110 euroa. Ottaen huomioon, ettei kantaja ole esittänyt tarkempaa selvitystä oikeudenkäyntiin käyttämänsä ajan aiheuttamasta menetyksestä, ja että oikeusapua koskeva palkkio maksetaan lainoppineelle ammattilaiselle, harkitsee käräjäoikeus tässä tapauksessa vastaajan myöntämän 50 euron tuntipalkkion kohtuulliseksi. Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan matkakustannusten korvauksena suoritetaan määrä, joka vastaa kustannuksia yhdestä paikasta alimmassa luokassa lyhintä tietä ja halvinta matkustustapaa käyttäen.
Näin ollen käräjäoikeus katsoo kantajan kohtuullisiksi ja tarpeellisiksi oikeudenkäyntikuluiksi lausumien laatimisesta 250 euroa (5 tunnilta 50 euroa/tunti), matkustuskuluina 86,40 euroa (2 kappaletta noin 40 euron arvioista Helsinki-Kuopio -välin junalippua sekä 2 kappaletta 3,20 euron arvoista Helsingin sisäistä kertalippua), matkaan käytetyltä ajalta 400 euroa (8 tunnilta 50 euroa/tunti), majoituskuluina 120 euroa sekä suullisessa valmisteluistunnossa käytetyltä ajalta 75 euroa (1,5 tunnilta 50 euroa/tunti). Yhteensä vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajan oikeudenkäyntikuluina siis 931,40 euroa.
Koska kantaja ei ole vaatinut viivästyskorkoa 3 tuntia kestäneen lausuman laatimisesta, ei viivästyskorkoa myöskään tältä osin määrätä vastaajan suoritettavaksi.

asianajaja - asianajotoimisto - Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy - lakiasiaintoimisto - lakitoimisto - lakimies