Hovioikeus: Käräjäoikeus ei olisi saanut määrätä A:ta korvaamaan Kelalle sen B:lle maksamaa sairauspäivärahaa ilman Kelan nimenomaista vaatimusta

20.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Käräjäoikeus oli hylännyt B:n vahingonkorvauslakiin perustuvan ansionmenetyskorvausta koskevan vaatimuksen. Näin ollen asiassa ei ollut perustetta määrätä A:ta korvaamaan Kansaneläkelaitokselle sen B:lle maksamaa sairauspäivärahaa ja A oli vapautettava velvollisuudesta suorittaa korvausta Kansaneläkelaitokselle. (Vailla lainvoimaa 20.11.2018)

Helsingin hovioikeus 20.11.2018
Tuomio 18/150805
Asianumero R 18/1970
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Vantaan käräjäoikeus 20.06.2018 nro 126886
Asia Rikokseen perustuva vahingonkorvaus
Valittaja A
Vastapuoli Kansaneläkelaitos
Valitus
A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A on velvoitettu korvaamaan Kansaneläkelaitokselle sen B:lle maksamat sairauspäivärahat 13.328,44 euroa.
Kansaneläkelaitos oli vaatimuksessaan ilmoittanut, että jos asianomistajalle ei määrätä maksettavaksi vahingonkorvauslain mukaista ansionmenetyskorvausta, Kelalla ei ole vaatimuksia asiassa.
Käräjäoikeus oli tuomiollaan hylännyt B:n ansionmenetyskorvausta koskevan vaatimuksen, mutta on kuitenkin velvoittanut A:n korvaamaan Kansaneläkelaitokselle sen B:lle maksaman sairauspäivärahan 13.328,44 euroa. Tuomittu korvaus oli määrätty asiassa vastoin Kansaneläkelaitoksen omaa vaatimusta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Sairausvakuutuslain 12 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan, vaikka työkyvyttömyys on aiheutettu rikoksella ja vakuutetulla on oikeus saada korvausta työkyvyttömyyden aiheuttamasta ansionmenetyksestä vahingonkorvauslain tai rikosvahinkolain perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus periä korvausvelvolliselta 1 momentissa tarkoitettu vahingonkorvauslain mukainen korvaus maksettua sairauspäivärahaa vastaavalta osalta.
Kansaneläkelaitos on käräjäoikeudelle toimitetussa kirjelmässä 29.3.2018 vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sille B:lle vahingonkorvauksena maksettavaksi määrättävä ansionmenetyskorvaus sen B:lle maksamaa sairauspäivärahaa vastaavalta osalta. Lisäksi se on todennut, että jos asianomistajalle ei määrätä maksettavaksi vahingonkorvauslain mukaista ansionmenetyskorvausta, sillä ei ole vaatimuksia asiassa.
Käräjäoikeus on hylännyt B:n vahingonkorvauslakiin perustuvan ansionmenetyskorvausta koskevan vaatimuksen. Näin ollen asiassa ei ole perustetta määrätä A:ta korvaamaan Kansaneläkelaitokselle sen B:lle maksamaa sairauspäivärahaa ja A on vapautettava velvollisuudesta suorittaa korvausta Kansaneläkelaitokselle.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu sähköpostin automaattisen poissaoloilmoituksen kielestä ja Tukesin ruotsinkielisestä tiedottamisesta

20.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

EOA korosti tässäkin yhteydessä sitä lähtökohtaa, että kun kaksikielisen viranomaisen virkamies tai työntekijä hyödyntää sähköpostijärjestelmässä olevaa mahdollisuutta automaattisen poissaoloilmoituksen lähettämiseen, kyseinen ilmoitus on kielellisten oikeuksien tasavertaisen toteutumisen takia tarpeen laatia sekä suomeksi että ruotsiksi. Harkinnan mukaan myös muita kieliä on mahdollista käyttää kansalliskielten ohella.
Toisaalta poissaoloilmoitusten käyttöä ja niiden kieltä tai kieliä arvioitaessa merkitystä on sillä, millaisissa työtehtävissä asianomainen sähköpostia käyttävä henkilö työskentelee. Jos henkilön toimenkuva on pelkästään viranomaisen sisäiseen työskentelyyn liittyvä vailla ulkoisten asiakaskontaktien mahdollisuutta tai todennäköisyyttä, asiaa voidaan arvioida toisin kuin jos kyseessä on henkilö, joka todennäköisesti työtehtäviensä puolesta saa sähköpostiviestejä myös ulkopuolisilta asiakkailta.

EOAK/4526/2017
1 Kantelu

Kantelija pyysi oikeusasiamiestä tutkimaan Kansaneläkelaitoksen (jäljempänä Kela) menettelyä sähköpostin automaattisten poissaoloilmoitusten kieltä koskevassa asiassa.

Kantelija kertoi olleensa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaista tietopyyntöään koskevassa asiassa kesän 2017 aikana yhteydessä lomakaudesta johtuen useampaan Kelan edustajaan, joilla oli loman aikana ollut virkasähköpostissaan käytössä automaattinen poissaolovastaus. Kantelija oli havainnut, että vaikka Kela on kaksikielinen viranomainen, kaikki vastaukset olivat olleet poikkeuksetta ainoastaan suomenkielisiä. Kantelun liitteenä oli kolme kantelijan saamaa poissaoloilmoitusta. Kantelija pyysi tutkimaan menettelyn kielilain mukaisuuden.

Asian merkittävyyttä asiakkaiden kannalta lisäsi kantelun mukaan se, että Kela ei julkaissut asiakkailleen yleistä asiakaspalvelusähköpostia tai edes kirjaamonsa sähköpostiosoitetta, vaan kaikki sähköpostiasiointi tapahtui suoraan yksittäisten toimihenkilöiden henkilökohtaisiin sähköpostiosoitteisiin. Vielä kantelussa tuotiin esiin, että Kelan sähköisen asiointipalvelun kautta oli sen rakenteen vuoksi mahdollista hoitaa luontevasti lähinnä etuusasioista mutta ei niinkään muita viranomaisasiointiasioita, kuten julkisuuslain mukaisia tietopyyntöjä.
- - -
3.2 Kannanotto

Kelassa ei kantelua tehtäessä ja selvitystä annettaessa ollut keskitettyä kirjaamoa, mutta meneillään oli ollut Kelan hallinnollisen asianhallinnan uudistamishanke, jonka yhteydessä oli ollut tarkoitus selvittää keskitetyn kirjaamon perustaminen.

Oikeusasiamiehen tehtävä ei sinänsä ole arvioida sitä, onko viranomaisella sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 5 §:n tarkoittamalla tavalla tarvittavat tekniset, taloudelliset ja muut valmiudet, joiden rajoissa sen on tarjottava kaikille mahdollisuus lähettää ilmoittamaansa sähköiseen osoitteeseen tai määriteltyyn laitteeseen viesti asian vireille saattamiseksi tai käsittelemiseksi. Totean kuitenkin, että nyttemmin Kelan verkkosivuilla on ilmoitettu myös kirjaamon yhteystiedot ja todettu, että Kelan kirjaamoon voi lähettää Kelassa käsiteltävät hallinnolliset asiat, kuten lausunto- ja selvityspyynnöt, kantelut, vahingonkorvausvaatimukset ja tietopyynnöt. Kirjaamon sähköpostiosoite on kirjaamo@kela.fi.

Kelan perustehtävä liittyy etuuksien toimeenpanoon ja Kelan viralliset asiointikanavat on kehitetty pääasiassa etuuksien täytäntöönpanotehtävää varten. Etuusasioissa asiakkaalle on selvityksenantohetkellä tarjottu ja tarjotaan käsitykseni mukaan edelleenkin virallisina tietoturvallisina asiointikanavina sähköinen asiointipalvelu, toimistoverkosto ja puhelinpalvelu, joiden lisäksi asiakkaalla on mahdollisuus asioida myös postitse.

Tähän nähden pidän sinänsä ymmärrettävänä, jos kantelija oli kokenut, että esimerkiksi tietopyyntöjen lähettämiselle ei ollut löytynyt luontevaa yhteystietoa. Toisaalta Kela on selvityksessään kuitenkin todennut, että Kelan viralliset asiointikanavat olivat olleet asiakkaiden käytössä myös muiden kuin etuusasioiden hoitamista varten (kuten julkisuuslain mukainen tietopyyntö tai henkilötietolain mukainen tarkastusoikeuden toteuttamista koskeva pyyntö) ja myös näissä muissa asioissa asiakkaat oli ohjattu asioimaan perinteisen sähköpostin sijaan viesti- tai puhelinpalvelussa.

Kelan selvityksen perusteella sen työntekijöiden käytössä on sähköposti, joka on tarkoitettu ulkoisenkin viestinnän välineeksi ja sen käyttöalueisiin kuuluu siten myös yhteydenpito palvelun tarjoajiin ja asiakkaisiin Kelan ulkopuolella. Siten kyse ei ole vain sisäisen viestinnän välineestä. Mahdollista on näin ollen, että Kelan työntekijät saavat sähköpostia myös ulkopuolisilta asiakkailta.

Johtopäätökseni on, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia oikeudellisesti merkityksellisiä uusia näkökohtia, jotka antaisivat minulle Kelan osalta aiheen arvioida sähköpostin poissaoloilmoitusten käyttöä ja niiden kaksikielisyyttä lähtökohtaisesti toisin kuin olen edellä kohdassa 3.1.3 selostetuissa aiemmissa päätöksissäni tehnyt.

Korostan siten tässäkin yhteydessä sitä lähtökohtaa, että kun kaksikielisen viranomaisen virkamies tai työntekijä hyödyntää sähköpostijärjestelmässä olevaa mahdollisuutta automaattisen poissaoloilmoituksen lähettämiseen, kyseinen ilmoitus on kielellisten oikeuksien tasavertaisen toteutumisen takia tarpeen laatia sekä suomeksi että ruotsiksi. Harkinnan mukaan myös muita kieliä on mahdollista käyttää kansalliskielten ohella.

Toisaalta poissaoloilmoitusten käyttöä ja niiden kieltä tai kieliä arvioitaessa merkitystä on mielestäni sillä, millaisissa työtehtävissä asianomainen sähköpostia käyttävä henkilö työskentelee. Jos henkilön toimenkuva on pelkästään viranomaisen sisäiseen työskentelyyn liittyvä vailla ulkoisten asiakaskontaktien mahdollisuutta tai todennäköisyyttä, asiaa voidaan mielestäni arvioida toisin kuin jos kyseessä on henkilö, joka todennäköisesti työtehtäviensä puolesta saa sähköpostiviestejä myös ulkopuolisilta asiakkailta.

4 Toimenpiteet

Saatan edellä kohdassa 3.2 esittämäni käsityksen Kansaneläkelaitoksen tietoon lähettämällä sille jäljennöksen tästä päätöksestäni.

Samalla pyydän Kelaa ilmoittamaan 31.1.2019 mennessä mahdollisista toimenpiteistään päätökseni johdosta.
Koko ratkaisu: EOAK/4526/2017

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

Hovioikeus alensi työriidan hävinneiden työntekijöiden yhteisvastuullisen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden määrän noin puoleen

20.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

KO oli tuomiollaan hylännyt A:n ja B:n kanteen työsuhteen päättymisestä vaadituista korvauksista. KO oli katsonut, että kysymys oli ollut toisin kuin kanteessa oli väitetty TSL 1 luvun 10 §:n tarkoittamasta liikkeen luovutuksesta, jonka mukaan A ja B olivat siirtyneet toisen yhtiön palvelukseen eikä C Oy ollut päättänyt työsuhteita. A:lla ja B:llä ei katsottu olleen oikeutta TSL:n mukaisiin korvauksiin. KO oli hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n ja B:n korvaamaan C Oy:n oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti 34.044,20 eurolla korkoineen. HO alensi A:n ja B:n yhteisvastuullinen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden yhtiölle 18.600 (sis. alv) euroksi. Muilta osin KO:n tuomiota ei muutettu. A ja B olivat voittaneet muutoksenhakunsa noin puolelta määrältään. Asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa HO:ssa vahinkonaan. (Vailla lainvoimaa 20.11.2018)

Helsingin hovioikeuden ratkaisu 20.11.2018
"Perustelut
Kysymyksenasettelu
Käräjäoikeus on tuomiollaan hylännyt A:n ja B:n kanteen työsuhteen päättymisestä vaadituista korvauksista. Käräjäoikeus katsoi, että kysymys oli ollut toisin kuin kanteessa oli väitetty työsopimuslain 1 luvun 10 §:n tarkoittamasta liikkeen luovutuksesta, jonka mukaan A ja B olivat siirtyneet toisen yhtiön palvelukseen eikä C Oy ollut päättänyt työsuhteita. A:lla ja B:llä ei ollut oikeutta työsopimuslain mukaisiin korvauksiin. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti A:n ja B:n korvaamaan C Oy:n oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti 34.044,20 eurolla korkoineen.
A:n ja B:n valituksen perusteella hovioikeudessa on kysymys siitä, onko heidät vapautettava korvaamasta oikeudenkäyntikuluja tai onko korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää alennettava.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat säännökset
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaisen pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Lain esitöiden (HE 107/1998 vp s. 16) mukaan asiamiehen kulujen ja palkkion osalta tarpeellisten toimenpiteiden ja kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen arvioinnin tulee suhteutua kulloisenkin yksittäisen asian erityispiirteisiin, mutta yleensä myös asian vaikeuteen, asiamiehen suorittaman työn määrään ja laatuun sekä samanlaisissa asioissa yleensä käytettyyn laskutukseen.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista. Kuten säännöksen esitöistä ilmenee (HE 107/1998 vp s. 19 - 20), säännös on tarkoitettu poikkeukseksi ja kuluvastuun alentamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen tulee olla suhteellisen korkea. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi esiintyä tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulos ei ole etukäteen ennustettavissa. Oikeudellinen epäselvyys viittaa vain juttuun liittyvän oikeuskysymyksen ratkaisemisen vaikeuteen. Jutun näytöllinen epäselvyys ei oikeuta tuomioistuinta määräämään asianosaisia vastaamaan kuluistaan itse.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:65 arvioinut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ja erityisesti oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n soveltamista liikkeenluovutusta koskevassa asiassa. Ratkaisun perustelujen mukaan, vaikka liikkeen luovutuksen kriteereiden täyttymistä yksittäisessä tapauksessa voitaisiin pitää osin tulkinnanvaraisena, luovuttajan ja luovutuksensaajan välisestä vastuunjaosta on säädetty työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 2 momentissa ja mainitun säännöksen tulkinnasta on annettu korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 2008:88. Tästä johtuen tästä kysymyksestä ei voida katsoa vallitsevan sellaista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaista oikeudellista epäselvyyttä, että sen perusteella mainitun asian kantajalla voitaisiin katsoa olleen perusteltu syy oikeudenkäyntiin.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Säännöksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan ilmeisen kohtuuttomuuden kokonaisarvioinnissa tulee punnita kaikkia laissa mainittuja edellytyksiä. Mikään niistä ei sinällään voi yksin synnyttää säännöksen tarkoittamaa kohtuuttomuutta. Oikeudenkäyntiin johtaneita seikkoja pohdittaessa merkitystä on annettava muun ohella asian tulkinnanvaraisuudelle sekä sille, onko hävinneellä osapuolella ollut riittävän perusteltu syy oikeudenkäyntiin (HE 107/1998 vp s. 20-21). Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:23 oikeudenkäyntiin johtaneet syyt ja työntekijällä olleen taloudellisen merkityksen perusteella hävinneen osapuolen korvausvelvollisuus katsottiin ilmeisen kohtuuttomaksi.
Hallituksen esityksen (HE 107/1998 vp) mukaan perusteltuna syynä oikeudenkäyntiin voitaisiin pitää sitä, että hävinneen asianosaisen esittämät seikat tai näyttö ovat riittävällä tavalla puoltaneet hänen kantaansa. Asianosaisten aseman puolestaan tulee olla oikeudenkäynnissä tai sen ulkopuolella olennaisesti erilainen. Asianosaisten aseman arvioinnissa on otettava huomioon asianosaisten erilaiset edellytykset käydä oikeutta tietyssä asiassa, esimerkiksi työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa. Asianosaisten asemaan liittyvänä osatekijänä saattavat olla myös erilaiset varallisuusolot. Asianosaisten asema on kuitenkin aina kytkettävä oikeudenkäyntiin johtaneisiin seikkoihin ja asian merkitykseen. Kokonaisarviointiin on suhteutettava myös oikeudenkäyntikulujen määrä. Kohtuullistamista arvioitaessa tulee ottaa huomioon pääasian merkitys asianosaisille. Taloudellisen merkityksen ohella arviossa on otettava huomioon myös ratkaisun erilainen arvo eri asianosaisten kannalta katsottuna. Pykälässä tarkoitettu kohtuullistaminen tulee viime kädessä perustua tuomioistuimen kokonaisarvioon, jossa on otettava huomioon kaikki pykälässä mainitut kriteerit.
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden arviointi tässä tapauksessa
(a) Oikeudellinen epäselvyys
Oikeuskysymys pääasiassa on koskenut sitä, onko C Oy luovuttanut F Oy:lle yrityksensä toiminnallisen osan ja ovatko A ja B siirtyneet liikkeenluovutuksen perusteella F Oy:n työntekijöiksi vai oliko C Oy tosiasiassa päättänyt A:n ja B:n työsuhteen.
Työsopimuslain 1 luvun 10 § on ollut pitkään sovellettavana ja oikeuskysymyksestä on runsaasti kansallista ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Säännöksen soveltaminen edellyttää sinänsä aina tapauskohtaista yksilöllistä arviointia siitä, onko luovutettua yrityksen osaa pidettävä säännöksessä tarkoitettuna toiminnallisena osana. A:n ja B:n kanne on poikennut tavanomaisesta liikkeen luovutukseen liittyvästä kanteesta. Kanteessa on lähdetty siitä, että mitään liikkeen luovutusta ei ollut tapahtunut ja että C Oy oli tosiasiassa päättänyt työsuhteet ja tämä muodosti korvausvelvollisuuden. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:65 katsonut, ettei sen ratkaistavana olleessa tilanteessa liikkeenluovutusta koskevaa työsopimuslain 1 luvun 10 §:n säännöstä voitu pitää epäselvänä eikä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a § tullut sovellettavaksi. Hovioikeus toteaa, että pääasiassa sovellettavaksi tullutta työsopimuslain 1 luvun 10 §:n säännöstä ei ole pidettävä nyt kysymyksessä olleessa soveltamistilanteessa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla epäselvänä. A:ta ja B:tä ei näin ollen tule oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla vapauttaa korvaamasta C Oy:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.
(b) Ilmeinen kohtuuttomuus
A ja B ovat yksityishenkilöitä ja C Oy vakavarainen suuryritys. Asianosaisten taloudellinen asema ja mahdollisuudet vastata oikeudenkäynnin kustannuksista ovat olleet olennaisesti erilaiset. A ja B ovat kanteessaan väittäneet, että C Oy on päättänyt heidän työsuhteensa. Asian merkitys A:lle ja B:lle on ollut suuri. Asianosaisten asema ja asian merkitys lähtökohtaisesti puoltavat oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamista.
Asiassa on ollut riidatonta, että C Oy ei ole irtisanonut A:n ja B:n työsopimuksia ja että he ovat siirtyneet F Oy:n palvelukseen työsopimustaan myöskään itse päättämättä. Näissä olosuhteissa C Oy:öön kohdistetulla työsopimuslain 12 luvun 2 §:ään perustuvalla korvausvaatimuksen esittämisellä ei ole ollut ennakoltakaan arvioituna riittäviä perusteita. Tilanne on ollut erilainen kuin esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:23.
Oikeudenkäyntiin johtaneet seikat puhuvat näin ollen vahvasti kohtuullistamista vastaan. Hovioikeus katsoo, että täyttä oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuta asiassa ei kokonaisuutena arvioiden ole pidettävä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuuttomana. A:n ja B:n korvattavaksi käräjäoikeudessa tuomittuja oikeudenkäyntikuluja ei tule oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla alentaa.
(c) Kulujen tarpeellisuus ja kohtuullisuus
Edellä hovioikeus on katsonut, ettei A:ta ja B:tä tule vapauttaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a tai 8 b §:n nojalla oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Tämän jälkeen asiassa on kysymys siitä, voidaanko C Oy:n asiamiehen laskusta ilmeneviä toimenpiteitä pitää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kaikilta osin tarpeellisina ja oikeudenkäyntikuluja kohtuullisina. Pääkäsittelyn pöytäkirjasta ei ilmene, että A ja B olisivat myöntäneet C Oy:n asiamiehen tuntiveloitusta oikeaksi.
C Oy:n asiamies on käyttänyt aikaa asian hoitamiseen yhteensä 72,25 tuntia ja tuntiveloitus on ollut noin 380 euroa tunnilta. Kanne asiassa on tullut vireille 18.4.2016. C Oy on 20.6.2016 antanut asiassa 12 sivun laajuisen vastauksen ja 21.3.2018 lausunut käräjäoikeuden yhteenvedosta lyhyellä sähköpostiviestillä. Asiassa on 6.2.2018 pidetty vajaan tunnin kestänyt valmisteluistunto ja 24.4.2018 toimitettu noin kuusi tuntia kestänyt pääkäsittely, jossa kantajat ovat vedonneet 10 kirjalliseen todisteeseen ja C Oy viiteen todisteeseen. C Oy:n nimeämänä pääkäsittelyssä on kuultu kahta todistajaa. Asiassa on ollut kysymys liikkeen luovutuksen perustunnusmerkkien täyttymisestä, joihin nähden todistustaakka sinänsä on ollut C Oy:llä. Oikeuskysymys asiassa ei kuitenkaan ole poikennut vastaavanlaisista, melko yleisistä työoikeudellisista riita-asioista. Asia ei laajuutensakaan puolesta ole poikennut tämän laatuisista riita-asioista.
C Oy:n asiamiehen asian hoitamiseksi suorittamia toimenpiteitä ja kokonaisuudessaan 72,25 tunnin työmäärää suhteutettuna asian laatuun ja laajuuteen on pidettävä liiallisina. Myös asiamiehen käyttämä tuntiveloitus noin 380 euroa on samanlaisissa asioissa yleensä käytettyä selvästi korkeampi. Hovioikeus harkitsee kohtuulliseksi veloitukseksi asian hoitamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä kantajien myöntämän 60 tunnin työmäärää vastaavan määrän ja kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi 250 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä. A:n ja B:n on näin ollen korvattava C Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 15.000 eurolla lisättynä 3.600 euron arvonlisäveron määrällä, eli yhteensä 18.600 eurolla korkoineen, mihin määrään oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus käräjäoikeuden osalta on alennettava.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
A ja B ovat voittaneet muutoksenhakunsa noin puolelta määrältään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.
Tuomiolauselma
Muutos käräjäoikeuden tuomioon.
A:n ja B:n yhteisvastuullinen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus C Oy:lle käräjäoikeudessa alennetaan arvonlisäveroineen 18.600 euroksi käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan."
Helsingin hovioikeus 20.11.2018
Tuomio Nro 1502
Diaarinumero S 18/1637
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 11.5.2018 nro 22000
Asia Oikeudenkäyntikulut
Valittajat A, B Vastapuoli C Oy
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 21.1.2019

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

Vakuutuslautakunnan ja FINE:n uusimpia ratkaisusuosituksia

20.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Vakuutuslautakunta ja FINE ovat julkaisseet ratkaisusuosituksia, joissa on kysymys muun muassa hiehon kuolemasta, oikeusturvavakuutuksesta, tutkimus- ja hoitokuluista, selän vammasta, tupakasta aiheutuneista vahingoista, vuotovahingosta, kuvauskopterin vahingoittumisesta, television rikkoutumisesta, kosteusvauriosta, autovakuutuksesta, polven vammasta, metsästysonnettomuudesta, henkilövahingoista, rakennuskaaren säännösten soveltamisesta ja matkavakuutuksesta.

Uusimmat ratkaisusuositukset
FINEn kaikki ratkaisutietokannat
25.10.2018, FINE-015038 Maatilavakuutus
Hiehon kuolema. Vahingon korvattavuus. Vakuutusehtojen soveltaminen. Oliko kyseessä villieläimen rakennukseen tunkeutumisesta aiheutunut vahinko? Vahinkotapahtumasta esitetty selvitys.
24.10.2018, FINE-014161 Oikeusturvavakuutus
Asia, joka liittyy toisen elinkeino- tai ansiotoimintaa varten annettuun lainaan.
10.10.2018, FINE-007732 Yksityistapaturmavakuutus
Tutkimus- ja hoitokulujen korvaaminen. Molemmissa polvissa kaatumistapaturmien jälkeen todetut rustovauriot. Syy-yhteys tapaturmiin. Tapaturmista riippumattomien sairauksien tai vikojen olennainen myötävaikutus. Kuinka pitkältä ajalta kuluja tuli korvata tapaturmiin liittyvinä?
10.10.2018, FINE-011414 Yksityistapaturmavakuutus
Selän lannenikaman vamma. Hoitokulujen korvaaminen. Syy-yhteys. Lääketieteellinen arviointi. Miltä osin asiakkaan hoitokulut tuli korvata.
08.10.2018, FINE-013365 Autovakuutus
Tupakasta aiheutuneet vauriot. Vahingon syy. Ilkivalta. Näytön arvioiminen. Oliko vahinko korvattava?
28.09.2018, FINE-010763 Kiinteistövakuutus
Vuotovahinko. Viemäriveden nousu lattiakaivosta. Salaojan uppopumpun toimimattomuus. Sulakkeen palaminen. Rajoitusehdon soveltaminen.
28.09.2018, FINE-011684 Maatilavakuutus
Niittokoneen vaurioituminen. Rikkoutumisen syy. Äkillinen ja ennalta arvaamaton vakuutustapatuma. Puutteellista öljynkiertoa koskeva rajoitusehto. Korvausmenettely.
28.09.2018, FINE-011856 Kotivakuutus
Vuotovahinko. Äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinko. Näyttövelvollisuus. Asumis- ja muuttokustannusten korvaaminen.
21.09.2018, FINE-009903 Yksityistapaturmavakuutus
Tutkimus- ja hoitokulujen korvaaminen. Selvitys vakuutustapahtuman sattumisesta. Oireilun syy-yhteys ilmoitettuun tapaturmaan. Selkäydinkanavan verihyytymä. Tuliko asiakkaan tutkimus- ja hoitokulut korvata yksityistapaturmavakuutuksesta?
21.09.2018, FINE-004077 Vastuuvakuutus
Metsästysonnettomuus. Henkilövahinko. Lääketieteellinen syy-yhteys. Pysyvä haitta. Kosmeettinen haitta. Työkyvyttömyyden aste.
21.09.2018, FINE-009341 Vastuuvakuutus
Regressi. Henkilövahinko. Lääketieteellinen syy-yhteys, hoitokulut ja työkyvyttömyys. Liikaa maksetun korvauksen takaisinperintä. Korvauspäätöksen sitovuus.
21.09.2018, FINE-011962 Vastuuvakuutus
Esinevahingon korvaaminen. Korvauksen laajuus. Väitetyt rakennusvirheet ja niiden vaikutus vahingon laajuuteen. Mahdolliset vanhat vauriot. Oliko vakuutusyhtiöllä oikeus sovitella korvausta?
21.09.2018, FINE-012789 Vastuuvakuutus
Henkilövahingon korvaaminen. Vahingonkärsineen myötävaikutus. Kaatuminen kumollaan olleeseen liikennemerkkiin. Oliko vakuutusyhtiöllä oikeus alentaa korvausta vahingonkärsineen myötävaikutuksen perusteella?
21.09.2018, FINE-013970 Vastuuvakuutus
Henkilövahinko. Vahinkotapahtuman jälkeen annetut tiedot vahinkotapahtumasta. Korvauksen epääminen.
21.09.2018, FINE-012380 Oikeusturvavakuutus
Korvauksen määrä. Vastapuolelle tuomitut kulut korvauksen ylärajana. Vakuutusyhtiön tiedoksiantovelvollisuus sopimuksen voimassaoloaikana.
20.09.2018, FINE-012013 Yksityistapaturmavakuutus
Olkapään hoitokulujen korvaaminen. Syy-yhteys. Tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika. Tuliko olkapään hoitokulut korvata yksityistapaturmavakuutuksen perusteella?
20.09.2018, FINE-012895 Yksityistapaturmavakuutus
Pysyvän haitan korvaaminen yksityistapaturmavakuutuksesta. Polvivamma. Tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika.
18.09.2018, FINE-010826 Vastuuvakuutus
Sovellettiinko poronvasan korvausmäärään rakennuskaaren säännöksiä? Koiranomistajan tuottamus.
18.09.2018, FINE-008936 Matkavakuutus
Olivatko hampaan jatkohoitokulut matkustajavakuutuksesta korvattavia? Matkatapaturma. Hoitokulujen syy-yhteys tapaturmaan.
17.09.2018, FINE-010549 Yksityistapaturmavakuutus
Syy-yhteys tapaturmaan. Hampaiden hoito tapaturmaa edeltävään tilaan.
17.09.2018, FINE-009814 Yksityistapaturmavakuutus
Oliko olkapään pitkittynyt oireilu syy-yhteydessä tapaturmaan? Tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika. Tutkimus- ja hoitokulujen ja työkyvyttömyysajan päivärahan korvaaminen.
12.09.2018, FINE-013399 Sairauskassat
Vakuutuskassan säännöt. Lisäetuuskorvaus. Tuliko jäsenelle korvata hammashoidosta aiheutuneet kustannukset?
10.09.2018, FINE-006277 Yksityistapaturmavakuutus
Kiertäjäkalvosin. Olkapään hoitokulut. Tuliko hoitokulut korvata yksityistapaturmavakuutuksesta?
06.09.2018, FINE-013135 Oikeusturvavakuutus
Vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden enimmäismäärä ennen tuomioistuinsovittelun aloittamista.
05.09.2018, FINE-011519 Matkavakuutus
Oikeus hoitokulu- ja päivärahakorvaukseen täysajan tapaturmavakuutuksesta. Oikeus työkyvyttömyysajan keskeytyskorvaukseen tapaturmakeskeytysvakuutuksesta. Syy-yhteys. Kaularangan kiputilat.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

Verohallinto julkaisi päätöksen veroilmoituksessa olevan virheen korjaamisesta ja päätöksen veron määräämättä tai päätöksen oikaisun tekemättä jättämisestä oma-aloitteisessa verotuksessa

20.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Verohallinnon päätös veroilmoituksessa olevan virheen korjaamisesta
Versiohistoria
Antopäivä 19.11.2018
Diaarinumero VH/2069/00.01.00/2018
Voimassaolo 1.1.2019 - Toistaiseksi
"Verohallinto on oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768 /2016) 25 §:n 5 momentin nojalla määrännyt:
1 §
Veroilmoituksessa olevan virheen korjaaminen oikaisuilmoituksella
Verovelvollinen korjaa veroilmoituksessa olevan virheen antamalla oikaisuilmoituksen sille verokaudelle, jolle virhe kohdistuu. Verovelvollisen on ilmoitettava oikaisuilmoituksella korjauksen syy silloin, kun korjataan arvonlisäveron tietoja.
Oikaisuilmoitus annetaan verolajeittain erikseen. Ennakonpidätykset ja lähdeverot eläkkeistä ja etuuksista katsotaan yhdeksi verolajiksi samalla tavalla kuin määrättäessä myöhästymismaksua oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 35 §:n nojalla. Eläkkeiden ja etuuksien oikaisuilmoituksella on ilmoitettava uudelleen sekä ennakonpidätysten että lähdeverojen määrä.
Oikaisuilmoitus annetaan Verohallinnon vahvistamalla veroilmoituksella, jolla ilmoitetaan korjattavan verolajin verokauden oikeat luvut kokonaisuudessaan sekä korjauksen syy tälle varatussa kohdassa.
Oikaisuilmoitus korvaa verokaudelle aiemmin annetun kyseistä verolajia koskevan veroilmoituksen.
Kun korjataan sekä veroilmoituksella ilmoitetun veron määrää että sen perustetta, kohdistetaan molemmat korjaukset samalle verokaudelle.
Niissä tilanteissa, joissa oikaisuilmoituksella ilmoitettu korjattu veron määrä johtaa negatiiviseen veron määrään, Verohallinto kohdistaa muuta kuin arvonlisäveroa koskevan korjauksen sellaiselle verokaudelle, jolta verovelvollisella on saman verolajin maksettavaa veroa. Verohallinto kohdistaa veron ensisijaisesti niille oikaisuilmoituksella korjattua verokautta aikaisemmille verokausille, joilta verovelvollisella on saman verolajin maksettavaa veroa.
Jos veroilmoituksella ilmoitettu veron määrä on oikein, mutta sen perusteessa tai muussa tiedossa on virhe, virhe korjataan oikaisuilmoituksella sille verokaudelle, jolle virhe kohdistuu.
Korjaukset, joilla muutetaan verolajia, on aina korjattava oikaisuilmoituksella sille verokaudelle, jolle virhe kohdistuu.
2 §
Vähäisen virheen korjaaminen
Verovelvollinen voi korjata taloudelliselta merkitykseltään vähäisen virheen viimeistään virheen havaitsemiskuukautta seuraavana veroilmoituksen määräpäivänä annettavalla veroilmoituksella. Virhe tulee korjata riippumatta siitä, onko verovelvollisella kyseisellä ilmoituksella muuta ilmoitettavaa.
Vähäisen virheen korjaamisesta ei saa seurata muussa verolajissa kuin arvonlisäverossa negatiivisen veron määrää
Jos virhettä ei 2 momentista johtuvista syistä voi korjata siten kuin 1 momentissa säädetään, muun kuin arvonlisäveroa koskevan vähäisen virheen voi ilman aiheetonta viivytystä korjata seuraavilta verokausilta annettavissa veroilmoituksissa sitä mukaa kuin verovelvollisella on seuraaville verokausille ilmoitettavana saman verolajin maksettavaa veroa.
3 §
Vähäisen virheen määrä
Virhe on taloudelliselta merkitykseltään vähäinen, jos verokaudelle liikaa ilmoitetun tai ilmoittamatta jääneen veron määrä on enintään 500 euroa. Verovelvollinen voi korjata samalla kertaa useaa verokautta koskevan saman verolajin virheen, jos yhdelle verokaudelle kohdistuneiden virheiden määrä on enintään 500 euroa.
Vähäisen virheen euroraja arvioidaan jokaisen verolajin osalta erikseen.
4 §
Voimaantulo
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.
Päätöksellä kumotaan Verohallinnon päätös veroilmoituksessa olevan virheen korjaamisesta (1222/2016).
Päätöstä sovelletaan ensimmäisen kerran 1.1.2019 alkavalta verokaudelta annettavien tietojen korjaamiseen.
Aikaisemmilta verokausilta annettujen tietojen korjaamiseen sovelletaan päätöksen voimaan tullessa voimassa olleita määräyksiä.
Helsingissä 19 päivänä marraskuuta 2018
Verohallinnon päätös veron määräämättä tai päätöksen oikaisun tekemättä jättämisestä oma-aloitteisessa verotuksessa
Versiohistoria
Antopäivä 16.11.2018
Diaarinumero VH/2071/00.01.00/2018
Voimassaolo 1.1.2019 - Toistaiseksi
Verohallinto on oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768/2016) 50 §:n 3 momentin nojalla määrännyt:
1 §
Verohallinto voi jättää veron määräämättä tai päätöksen oikaisun tekemättä verovelvollisen vahingoksi, jos veron määrää on pidettävä vähäisenä eikä verotuksen tasapuolisuus tai laiminlyönnin laatu vaadi veron määräämistä tai päätöksen oikaisua.
2 §
Veron määräämättä tai päätöksen oikaisun tekemättä jättämisen edellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon se, että verovelvollisia ei aseteta eriarvoiseen asemaan. Harkinnassa on otettava huomioon myös verovelvollisen virheellisen menettelyn toistuvuus sekä se, onko virhe verovelvollisen toiminnan kannalta keskeinen.
Muun veron kuin arpajaisveron määrää on kuitenkin, jos erityisestä syystä ei muuta johdu, pidettävä vähäisenä, kun se on pienempi kuin 800 euroa.
Vero jätetään määräämättä tai päätöksen oikaisu tekemättä työnantajasuoritusten osalta veron yhteismäärän perusteella. Työnantajasuoritusten osalta edellä 2 momentissa tarkoitetun veron määrässä otetaan huomioon suorituksen saajan kalenterivuoden aikana saamat suoritukset. Suorituksen maksajan osalta otetaan huomioon laiminlyötyjen verojen yhteismäärä kalenterivuoden aikana.
3 §
Vero on määrättävä tai päätös on oikaistava, jos verovelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt taikka toiminut vastoin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa, oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa asetuksessa (1355/2016) tai tulotietojärjestelmästä annetussa laissa (53/2018) hänelle säädettyjä velvollisuuksia.
4 §
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.
Päätöksellä kumotaan Verohallinnon päätös veron määräämättä tai päätöksen oikaisun tekemättä jättämisestä oma-aloitteisessa verotuksessa (1205/2016).
Päätöstä sovelletaan ensimmäisen kerran veron määräämättä tai päätöksen oikaisun tekemättä jättämiseen 1.1.2019 alkavalta verokaudelta.
Aikaisempiin verokausiin sovelletaan päätöksen voimaan tullessa voimassa olleita määräyksiä.
Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2018"

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

Törkeä huolimattomuus räjäytystyössä johti sakkorangaistuksiin

20.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Huolimattomasti suunnitellun ja toteutetun räjäytystyön seurauksena räjäytettävästä kentästä sinkoutui kiviä noin 100 metrin päässä olevalle junaradalle ja 300 – 400 metrin päässä olevan omakotitalon pihamaalle ja sen ympäristöön sillä tavoin, että yksi noin 20 kilon painoinen kivi mm. lävisti talon katon, iskeytyi sisälle makuuhuoneeseen ja rikkoi huoneessa olleen sängyn. Rautatielle osuneet kivet vaurioittivat kiskoja ja katkoivat ajolankoja. Louhintaliike oli jo ennen oikeudenkäyntiä korvannut omakotikiinteistölle aiheutuneet vahingot ja osan Liikenneviraston vahingoista. (Vailla lainvoimaa 20.11.2018)

Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 13.11.2018 räjäytystyömaalla työmaajohtajan asemassa olleen louhintaliikkeen toimitusjohtajan räjähderikoksesta ja työturvallisuusrikoksesta 60 päiväsakkoon ja yhtiön puolesta räjäytystyön johtajana toimineen ylipanostajan räjähderikoksesta 50 päiväsakkoon, jolloin heidät tuomittiin maksamaan sakkoja yhteensä lähes 3 600 euroa. Heidät tuomittiin samalla yhteisvastuullisesti korvaamaan Liikennevirastolle vahingonkorvauksena ja oikeudenkäyntikuluina yli 12 000 euroa viivästyskorkoineen siinä tapauksessa, että Liikennevirasto ei saa saataviaan konkurssiin menneen louhintaliikkeen konkurssipesästä.
Louhintaliike suoritti räjäytystyötä Hankasalmella sijaitsevalla louhinta-alueella kesäkuussa 2016. Huolimattomasti suunnitellun ja toteutetun räjäytystyön seurauksena räjäytettävästä kentästä sinkoutui kiviä noin 100 metrin päässä olevalle junaradalle ja 300 – 400 metrin päässä olevan omakotitalon pihamaalle ja sen ympäristöön sillä tavoin, että yksi noin 20 kilon painoinen kivi mm. lävisti talon katon, iskeytyi sisälle makuuhuoneeseen ja rikkoi huoneessa olleen sängyn. Rautatielle osuneet kivet vaurioittivat kiskoja ja katkoivat ajolankoja. Louhintaliike oli jo ennen oikeudenkäyntiä korvannut omakotikiinteistölle aiheutuneet vahingot ja osan Liikenneviraston vahingoista.
Käräjäoikeus katsoi, että räjäytystyössä oli menetelty törkeän huolimattomasti ja rikottu selkeästi räjäytys- ja louhintatöitä koskevia turvallisuusmääräyksiä. Tapahtumapaikan työmaan erityispiirteitä, kuten junaradan läheisyyttä ja sen vaikutuksia räjäytystyön toteuttamiseen ei ollut lainkaan huomioitu kirjallisessa turvallisuussuunnitelmassa, jolloin vaara-alue oli määritelty aivan liian suppeaksi eikä turvallisuussuunnitelmaa ollut työmaalla yhteisesti käsitelty. Räjäytystyöstä oli tehty ilmoitus poliisille, mutta ilmoituksessa mainittu räjähteiden enimmäismäärä oli reilusti ylitetty.
Räjäytystyömaan sijainti asutulla alueella olisi huolellisesti pitänyt ottaa turvajärjestelyissä huomioon, mutta räjäytettävässä kentässä käytettiin sinkoutumisvaaran kannalta enemmän vaaraa aiheuttavia patrunoimattomia räjähteitä ja suuri räjähdysainemäärä ammuttiin yhdellä kertaa. Kentän peittämistä ei nähty tarpeelliseksi ja myös järjestelyissä työmaan turvalliseksi eristämiseksi räjäytystyön ajaksi oli puutteellisuuksia.
Räjäytystavan ja räjähdysaineen valinnassa on ollut kyse myös kustannusten säästämisestä. Asianosaisten oman kertoman mukaan kallion räjäyttäminen on halvempaa, kun räjäytettävää kenttää ei tarvitse peittää ja kenttä räjäytetään irtoaineilla yhdellä kerralla, jolloin työ ei vaadi myöskään niin paljon henkilötyövoimaa.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

Destia Oy:lle yhteisösakko kaivuutyön työturvallisuuden puutteellisesta suunnittelusta ja toteutuksesta

20.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Käsiteltävä asia koski yhtiön urakoimalla kevyenliikenteenväylän rakennustyömaalla Vaasassa kaivuutyössä havaittuja työturvallisuuspuutteita. HO hylkäsi Destia Oy:n valituksen ja piti KO:n Destia Oy:lle antaman 30 000 euron yhteisösakkotuomion voimassa. (Vailla lainvoimaa 20.11.2018)

Työsuojelutarkastaja oli helmikuussa 2013 toimitetulla työsuojelutarkastuksella havainnut työntekijän tekemässä työtä yli kaksi metriä syvän kaivannon pohjalla, eikä kaivannon seinämiä ollut työskentelykohdassa tuettu, vaikka ne olivat lähes pystysuorat. Lisäksi kaivuumassoja oli kasattu välittömästi kaivannon reunalle, ja alueella oli raskasta liikennettä, joka aiheuttaa tärinää. Työsuojelutarkastaja oli näin ollen kieltänyt lainvastaisen ja hengelle tai terveydelle vaarallisen työskentelyn jatkamisen.
Maaliskuussa 2013 tekemällään työsuojelutarkastuksella työsuojelutarkastaja havaitsi kyseisellä työmaalla jälleen kaksi yli kaksi metriä syvää kaivantoa, joita ei ollut suojattu tai rajattu. Tämän lisäksi kaivuumassoja oli jälleen sijoitettu kaivantojen reunoille, ja toisen kaivannon reunalla oli kaivinkone.
Asian selvittelyssä kävi ilmi, että työmaalla oli ollut läheltä piti -tilanne jo ennen ensimmäistä työsuojelutarkastusta, minkä lisäksi rakennuttaja oli muistuttanut päätoteuttajaa kaivuutyön turvallisuudesta.
Projektin turvallisuussuunnitelman liitteenä olevassa riskianalyysissä käsiteltiin kaivuutöihin liittyviä riskejä yleisellä tasolla. Varsinaista kirjallista kaivantosuunnitelmaa ei ollut laadittu, vaikka kaivuutyöt kuuluvat rakennusturvallisuusasetuksen (205/2009) mukaisiin erityistä turvallisuus- ja terveysvaaroja sisältäviin töihin. Tästä syystä hovioikeus katsoi, että liitteenä olevaa riskianalyysiä ei ollut pidettävä riittävänä.
Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin selvitetyksi, että yhtiön toiminnassa oli tapahtunut syytteessä kuvattu työturvallisuusrikos. Riidatonta oli, että työpäällikkö ja työmaapäällikkö olivat tehneet sanonut teon yhtiön työtehtäviä täyttäessään ja siis yhtiön puolesta ja hyväksi. Hovioikeus myös totesi, että laiminlyönnit oli tehty yhtiön päätoimialaan kuuluvassa, osin vaarallisessa työssä.
Hovioikeus katsoi, että toistuvista kehotuksista huolimatta työturvallisuudessa todettuja puutteita ei ollut Destian toimesta korjattu, mikä osoitti hovioikeuden mukaan, että yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Kaivantosuunnitelman ja riittävän valvonnan puuttuminen olivat tehneet työturvallisuusrikoksen mahdolliseksi tai ainakin olennaisesti lisänneet sen tekemisen mahdollisuutta.
Hovioikeus katsoi, että kaivantotyötä koskevat laiminlyönnit ja niiden osalta työturvallisuusrikos eivät ole olleet vähäisiä, ja edellytykset yhtiön tuomitsemiseksi yhteisösakkoon olivat siten olemassa.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue muistuttaa, että työturvallisuusmääräysten mukaan päätoteuttajan on ennen rakennustöiden aloittamista tehtävä kirjallisesti työturvallisuutta koskevat suunnitelmat, joissa on kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa räjäytys-, louhinta- ja kaivuutöihin. Suunnitelmat on tarkistettava olosuhteiden muuttuessa, ja ne on muutenkin pidettävä ajan tasalla.

Vaasan hovioikeus 14.11.2018
Tuomio Nro 475
Dnro R 18/208
Ratkaisu, josta on valitettu
Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 4.1.2018 nro 1,0 asianro R 16/1532
Asia Työturvallisuusrikos
Valittaja Destia Oy
Vastapuolet Kihlakunnansyyttäjä, Johtava kihlakunnansyyttäjä
Kuultava Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto/Työsuojelun vastuualue

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

UUDEN HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTOSTA ANNETUT TIEDOT

19.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

TE osti 15.10.2010 M Oy:ltä uuden, Auto Oy:n (jäljempänä Auto Oy) maahantuoman Skoda Octavia Combi -henkilöauton 24 500 eurolla. Auto ensirekisteröitiin 18.10.2010.
Osapuolet ovat eri mieltä siitä, onko autossa ollut sen pakokaasupäästöihin liittyvien tietojen vuoksi Auto Oyn vastuulle kuuluva virhe.

Vaatimukset TE vaatii 17 000 euron hinnanalennusta polttoainekulujen ja auton ar-vonalenemisen vuoksi. Lisäksi TE vaatii, että asiasta nostetaan joukko-kanne, koska kyseessä on moniin eri asiakkaisiin vaikuttava seikka.
TEi: mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto (jäljempänä Trafi) lähetti 27.10.2015 korjauskutsukirjeen, koska auton päästötietoja oli vää-ristelty. Kyseinen auto on siten myyty virheellisin tiedoin, koska auton polttoaineenkulutuksesta ja taloudellisuudesta polttoainekulujen osalta on annettu valheellista tietoa. TE:lle myytiin mielikuva ympäristöystävällisestä autoilusta. TE pitää ostajan erehdyttämistä tahallisena. Huoltoliikkeen mukaan Skoda Octavian päästökorjaus on suurempi ja hankalampi prosessi kuin muiden manipuloinnin piiriin kuuluvien autojen.
TE:n mukaan auton jälleenmyyntiarvo on alentunut auton valmistajan ryvettymisen vuoksi. Auto on täysin arvoton, koska kukaan tai mikään taho ei suostu ottamaan autoa vaihdossa. Autoliikkeet ilmoittivat, että heillä on liikaa Skodia varastossa, eikä liikkeitä kiinnosta päästömanipuloidut vaihtoautot. Se, miten auto toimii ohjelmistomuutoksen jälkeen, on epävarmaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole se tuote, jonka TE on ostanut. Myös se, miten ohjelmistomuutos vaikuttaa ajoneuvoveron maksuperusteisiin, on epäselvää ja ainoastaan Trafin tiedossa. TE ei myöskään ole pystynyt asian venymisen vuoksi vaihtamaan autoaan tavanomaiseen tapaansa 4-5 vuoden välein, koska autoa ei ole haluttu ottaa vaihtoautona tai se olisi pitänyt luovuttaa ilman hyväksyttävää arvoa.
Vastaus Auto Oy pitää vaatimusta perusteettomana ja määrältään ylimitoitettuna. TE ei ole esittänyt näyttöä siitä, että auton arvo olisi alentunut päästöarvoihin vaikuttavan ohjelmiston seurauksena tai että ohjelmistolla olisi haitallinen vaikutus hänen autonsa polttoaineenkulutukseen tai suorituskykyyn.
TE:n autossa ei ole virhettä ja auton valmistaja sekä Auto Oy ovat tar-joutuneet tekemään autoon ohjelmistopäivityksen ratkaisupyyntöön liitetystä Trafin ilmoituksesta ilmenevin tavoin. Ohjelmistopäivityksellä ei ole haitallisia vaikutuksia polttoaineenkulutukseen tai auton suorituskykyyn. Myöskään jälleenmyyntiarvon alenemisesta ei ole näyttöä. Kaikki EA189 -dieselmoottorilla varustetut autot kutsutaan ohjelmistopäivitykseen, jotta kyseisten ajoneuvojen päästöihin liittyvät epäilyt saadaan ku-mottua. Huoltokampanjalla varmistetaan, että jokainen ajoneuvo vastaa täysin lainsäädännön vaatimuksia ja niitä voidaan käyttää liikenteessä rajoituksetta.
Auto Oyn mielestä EA189 -dieselmoottorilla varustettuihin autoihin liittyvät, typen oksidien päästöarvoja koskevat väitetyt epäselvyydet eivät tee autosta kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla virheellistä. Kaikki kyseessä olevat ajoneuvot TE:n auto mukaan lukien ovat teknisesti turvallisia sekä liikennekelpoisia ja ne vastaavat kaikilta osin kuluttajalle markkinoinnissa annettuja tietoja päästöarvotiedot mukaan lukien. TE ei ole esittänyt päinvastaista näyttöä. Väitteet eivät voi perustua puhtaaseen spekulaatioon, koska ohjelmistopäivitystä ei ole vielä tehty.
TE:n auton tarkastus ja tarvittavat työt tehdään veloituksetta ja ne kestävät noin 30 - 60 minuuttia. Asiakkaalle tarjotaan huollon ajaksi korvaava kulkuväline veloituksetta. TE:lle lähetetään huoltokutsu heti, kun uusi ohjelmisto julkaistaan. Autoa voidaan käyttää normaalisti ilman mitään rajoituksia huoltokampanjan 23R6 toteuttamiseen asti. Auto täyttää tämän jälkeen täysin sille lainsäädännössä asetetut vaatimukset.
Jälleenmyyntiarvon alentumisesta esitetyt väitteet ovat perusteettomia, eikä niiden tueksi ole esitetty mitään näyttöä. Hinnanalennusvaatimus on joka tapauksessa ylimitoitettu. TE on saanut autosta täyden käyttö-hyödyn noin kuuden ja puolen vuoden ajalta ja hinnanalennusvaatimus ylittää selvästi auton oletettavan jälleenmyyntiarvon. Lisäksi vaatimukset ovat ennenaikaisia.
Ratkaisu
Aikaisemman myyntiportaan vastuu
Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oi-keus kohdistaa tavaran virheeseen perustuva, tämän luvun säännösten mukainen vaatimuksensa myös elinkeinonharjoittajaan, joka aikaisem-massa myyntiportaassa on luovuttanut tavaran jälleenmyyntiä varten.
Kuluttajariitalautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan TE on ostanut nyt kyseessä olevan auton uutena, joten auton maahantuonut Auto Oy on luovuttanut auton sen TEille myyneelle Metroautolle kulutta-jansuojalain 5 luvun 31 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla jälleen-myyntiä varten. Asiassa on näin ollen arvioitava, onko autossa ollut Auto Oyn vastuulle kuuluva virhe.
Auton virheellisyys
TE on ratkaisupyynnössään väittänyt, että hänelle myyty auto on virheellinen, koska sen päästötietoja on vääristelty, se kuluttaa polttoainetta enemmän kuin on luvattu ja sitä myytiin mielikuvin ympäristöystävällisestä autosta. Kyseessä ei ole se tuote jonka TE on ostanut.
Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä mitä voidaan katsoa sovitun. Saman pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan, jos ei muuta voida katsoa sovitun, tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Saman pykälän 4 momentin mukaan tavarassa on virhe, jos se poikkeaa siitä mitä edellä mainituissa momenteissa säädetään.
Kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja tavaran ominaisuuksista tai käytöstä, jotka myyjä tai joku muu aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun on antanut tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa.
Lautakunta pitää TE:n ratkaisupyyntöön liitetyn Trafin kirjeen 27.10.2015 ja tähän liitetyn Auto Oyn takaisinkutsun 23.10.2015 perus-teella selvitettynä, että TE:n auton moottoria vastaavan moottorisarjan moottorinohjaukseen on asennettu dynamometritestissä typen oksidien päästöarvoihin vaikuttava ohjelmisto. Tästä ohjelmistoasennuksesta ei ole kerrottu TE:lle kauppaa tehtäessä. Auto Oy on takaisinkutsukirjees-sään todennut, että kyse on säännönvastaisuuksista Volkswagen-konsernin dieselmoottoreissa ja että epäselvyydet koskevat myös EA189-dieselmoottoreilla varustettuja Skoda-autoja. Lautakunta pitää edellä esitetyn perusteella selvitettynä, että autossa on ollut sen moottorin ohjelmistoon liittyvä virhe.
Polttoaineen kulutusta koskeva EU-direktiivi 80/1268/EEC ja sen muu-tokset määräävät, miten autojen kuluttajille ilmoitettavat polttoaineen kulutuslukemat on mitattava. Tällaisia mittauksia ei tehdä jokaiselle autoyksilölle erikseen, vaan kullekin automallille ja mittaustuloksessa on kyse automallin kulutuksen ohjearvosta. Mittaus tehdään tarkoin säännellyissä laboratorio-olosuhteissa. Kuluttajariitalautakunnan käsityksen mukaan tällä tavoin mitatut luvut voidaan käytännössä ylittää tai alittaa riippuen auton käyttöolosuhteista ja ajotavasta. Luvut eivät siten sinällään takaa mitään vähimmäis- tai enimmäiskulutusta. Tarkoituksena on lähinnä saada vertailukelpoiset luvut eri automalleille, kun mittaustapa ja -olosuhteet ovat tarkoin säännellyt ja samanlaiset.
Lautakunta katsoo, että autoa ostavan tiedossa on tai ainakin pitäisi olla, että direktiivin mukaan mitatut ja ilmoitetut kulutuslukemat perustuvat tarkoin määrättyihin mittausmenetelmiin. Lautakunta katsoo edelleen, että ostaja voi perustellusti odottaa, ettei auton kokonaiskulutus poikkea olennaisesti ilmoitetuista arvoista. Toisaalta arvioinnissa on otettu huomioon, että autoilijan voi olettaa tietävän esimerkiksi ajotavan ja olosuhteiden vaikuttavan polttoaineenkulutukseen. Pelkästään se, että auton polttoaineenkulutus poikkeaa siitä, millainen se olisi edellä esitetyn direktiivin mukaisesti mitattujen lukemien mukaan, ei näin ollen osoita, että autossa olisi virhe. Toisaalta, jos auton polttoaineenkulutus ylittää merkittävästi ilmoitetut lukemat, autossa voi olla tämän vuoksi virhe.
Lautakunta toteaa kuitenkin, että auton virheeseen vetoavan asiana on esittää näyttöä siitä, että autossa on jokin kuluttajansuojalaissa tarkoite-tuksi virheeksi katsottava vika tai puute. TE ei ole esittänyt ulko-puolisen asiantuntijan tekemään mittaukseen perustuvia mittaustuloksia tai muuta vastaavaa näyttöä siitä, että auton toteutuneen polttoaineenkulutuksen ja mitatun EU-kulutuksen välinen mahdollinen poikkeama johtuisi päästömanipuloinnista tai siitä, että mahdollinen poikkeama muutoin ylittäisi virhekynnyksen. Lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään voida osoittaa, että polttoaineenkulutus ylittäisi virhekynnyksen korjauskampanjaan kuuluvien toimenpiteiden jälkeen. Myöskään siitä, että polttoaineenkulutus olisi muita merkiltään ja malliltaan vastaavia autoja virhekynnyksen ylittävällä tavalla suurempi, ei ole esitetty näyt-töä. Lautakunta katsoo näin ollen jääneen näyttämättä, että autossa olisi liiallisen polttoaineenkulutuksen vuoksi virhe.
Lautakunnalle ei ole esitetty selvitystä myöskään siitä, onko pelkällä ohjelmiston asennuksella ollut haitallisia ympäristövaikutuksia. Lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että autossa olisi ollut virhe sillä perusteella, että siitä olisi luotu markkinoinnissa liian ympäristöystävällinen kuva.
Virheen seuraamukset
TE vaatii hyvitystä ylimääräisistä polttoainekustannuksista ja auton ar-von alennuksesta. Hän viittaa myös siihen, ettei korjauskampanjan, oh-jelmistopäivityksen, vaikutuksesta auton käyttöön ole tutkittua tietoa.
Kuten edellä on todettu, lautakunta ei pidä näytettynä, että auto olisi virheellinen liiallisen polttoaineenkulutuksen vuoksi.
Maahantuoja on ilmoittanut korjaavansa virheen. TE on väittänyt, että auton jälleenmyyntiarvo on tästä huolimatta laskenut. Auton arvon-alenemisen osalta lautakunta toteaa, että TE ei ole esittänyt oman kertomuksensa tueksi näyttöä siitä, että auton arvo olisi alentunut epätavallisella tavalla tai etteivät autoliikkeet ottaisi autoa vastaan vaihtoautona. Lautakunnalle ei myöskään ole esitetty näyttöä siitä, että auton verokohtelu olisi muuttunut tai muuttuisi TE:n kannalta epäedullisemmaksi.
Lautakunnan käsityksen mukaan ostajalla on oikeus hyvitykseen, jos auton ominaisuudet heikentyvät tavalla tai toisella korjauskampanjan myötä. Tällaisen heikentymisen tulee kuitenkin olla osoitettavissa. Lautakunnalle ei ole tässä tapauksessa esitetty näyttöä siitä, että nyt kyseessä olevan auton ominaisuudet olisivat heikentyneet tai tulisivat heikentymään päästömanipulointiin liittyvän korjauskampanjan myötä. Lisäksi tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuviin seikkoihin perustuvat vaatimukset ovat ennenaikaisia. Lautakunta toteaa edellä esitetyn vuoksi, että vaatimuksen perusteet jäävät tältä osin näyttämättä.
Koska auton virheestä ei ole näytetty aiheutuneen arvonalenemista tai muutakaan haittaa ostajalle, lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Ryhmävalitus
TE on vaatinut, että päästömanipulointia koskevasta asiasta nostetaan joukkokanne, koska asia vaikuttaa suureen asiakasjoukkoon.
Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan lau-takunta voi käsitellä toimivaltaansa kuuluvan asian ryhmävalituksena, jos useilla kuluttajilla taikka useilla yksityistakaajilla tai yksityisillä pantinantajilla on tai voidaan olettaa olevan samaa elinkeinonharjoittajaa kohtaan sellaisia vaatimuksia, jotka voidaan ratkaista yhdellä lautakunnan päätöksellä.
Saman säännöksen 2 momentin mukaan ryhmävalituksen saattaa vireille kuluttaja-asiamies.
Kuten kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 4 §:n 2 momentissa todetaan, ryhmävalituksen saattaa vireille kuluttaja-asiamies. Lautakunnalla ei näin ollen ole toimivaltaa käsitellä suurtakaan kuluttajajoukkoa koskevaa asiaa yksittäisen kuluttajan ratkaisupyynnön perusteella tai oma-aloitteisesti ryhmävalituksena.
Lopputulos
Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi kuluttajariitalautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Päätös syntyi äänestyksen (5-4) jälkeen.

ERIÄVÄ MIELIPIDE Dnro 4982/33/2015
TÄYSISTUNTO I 14.11.2017

Olemme muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta toteamme, että kuluttajan mahdollisuudet esittää nimenomaista näyttöä ajoneuvojen arvonalenemisesta käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa ovat rajalliset. TE ei ole esittänyt autonsa arvonalenemisesta päästömanipuloinnin vuoksi erityistä näyttöä. Pidämme kuitenkin riittävän todennäköisenä, että manipuloituihin, vaikkakin sittemmin korjattuihin, autoihin liittyy negatiivisia "goodwill" -arvoja. Sen vuoksi niiden hinta ei jälleenmyytäessä vastaa sellaisten autojen arvoa, joita manipulointi ei koske. Tällä perusteella harkitsemme oikeaksi ja TEin hyväksi tulevan virhettä vastaavan hinnanalennuksen määräksi 500 euroa.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

Asiakirjojen muodollisia hyväksymismenettelyjä yksinkertaistetaan

19.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Tiettyjen yleisten asiakirjojen esittämistä koskevaa EU:n asetusta aletaan soveltaa 16. helmikuuta 2019.
11. lokakuuta eduskunnalle annetulla lakiesityksellä lainsäädäntöön tehtäisiin asetuksen edellyttämät täydentävät säännökset.
Asetusta sovelletaan EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten antamiin yleisiin asiakirjoihin, joilla vahvistetaan muun muassa syntymä, kuolema, nimi, avioliitto, rekisteröity parisuhde, vanhemmuus, adoptio, asuinpaikka, kansalaisuus sekä merkinnätön rikosrekisteriote. Näitä asioita koskeva asiakirja olisi hyväksyttävä ilman niin sanottua apostille-todistusta, kun se esitetään toisen jäsenvaltion viranomaiselle.
Asetuksen mukaisesti perustetaan jäsenvaltioiden keskusviranomaisten välinen hallinnollinen yhteistyöjärjestelmä. Keskusviranomaisten tehtävänä on antaa apua viranomaisten tietopyyntöihin. Suomessa keskusviranomainen olisi Väestörekisterikeskus. Lisäksi jäsenmaissa otetaan käyttöön tiettyihin yleisiin asiakirjoihin liitettävät monikieliset vakiolomakkeet, joita käytetään käännösapuna.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot

Schengenin tietojärjestelmän uudistukset hyväksytty

19.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

U:n neuvosto on hyväksynyt Euroopan komission ehdotuksen, jolla parannetaan Schengenin tietojärjestelmää (SIS) eli Euroopan tärkeintä muuttoliikkeen, turvallisuuden ja rajavalvonnan hallinnoinnin tietojenvaihtojärjestelmää. Schengenin tietojärjestelmän vahvistaminen on yksi EU:n vuosien 2018–2019 lainsäädäntöprioriteeteista. Uudistusten tavoitteena on varmistaa EU:n tietojärjestelmien yhteentoimivuus myös tulevaisuudessa. Parannukset auttavat rajavartijoita ja poliisia tunnistamaan mahdolliset rikolliset ja terroristit aiempaa tehokkaammin.

Tietojärjestelmää parannetaan nyt muun muassa seuraavilla uudistuksilla:
Rikollisia ja palauttamispäätöksiä koskevat kuulutukset: SIS-kuulutuksia voidaan vastaisuudessa tehdä myös tuntemattomista henkilöistä, joita etsitään rikoksen vuoksi. Lisäksi otetaan käyttöön uusi palauttamispäätösten kuulutusluokka, jonka avulla tehostetaan EU:n alueella sääntöjenvastaisesti oleskeleville EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille annettujen palauttamispäätösten täytäntöönpanoa.
Terrorismirikosten torjunnan tehostaminen: EU-maiden viranomaiset velvoitetaan antamaan SIS-kuulutus terrorismiin liittyvistä rikoksista. Käyttöön otetaan myös uusi ns. tiedustelutarkastus, jonka avulla viranomaiset voivat kerätä keskeisiä tietoja.
Kadonneita lapsia ja suojelua tarvitsevia henkilöitä koskevien säännösten laajentaminen: Kansalliset viranomaiset voivat antaa ennalta ehkäiseviä kuulutuksia henkilöistä, jotka tarvitsevat erityistä suojelua, kun tähän mennessä kuulutuksia on voitu antaa vain kadonneista henkilöistä.
Maahantulokieltojen täytäntöönpano: SIS-järjestelmään on nyt lisättävä kaikki EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille asetetut maahantulokiellot, jotta niiden täytäntöönpano voidaan varmistaa koko Schengen-alueella.
Tietosuojasääntöjen vahvistaminen: Uudistuksilla vahvistetaan henkilötietojen suojaa saattamalla säädökset yhteensopiviksi uuden yleisen tietosuoja-asetuksen ja poliisiviranomaisia koskevan tietosuojadirektiivin kanssa.
Yhteentoimivuuden parantaminen: Järjestelmässä tehostetaan sormenjälkien, kämmenjälkien ja kasvokuvien käyttöä epäiltyjen henkilöiden tunnistamisessa. Uudistuksilla halutaan myös varmistaa SIS-järjestelmän täysi yhteentoimivuus muiden EU:ssa käytettävien muuttoliikkeen, turvallisuuden ja rajavalvonnan hallinnoinnin järjestelmien kanssa.
EU:n virastojen käyttöoikeuksien laajentaminen: Europolilla on nyt pääsy kaikkiin SIS-järjestelmän kuulutusluokkiin. Myös Euroopan raja- ja merivartioviraston operatiiviset ryhmät voivat käyttää järjestelmää, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä EU:n ulkorajoilla ja turvapaikanhakijoiden järjestelykeskuksissa.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot